Sebastian II

Mun olisi pitänyt nousta takajaloilleni ja kieltää sitä tekemästä yhtään mitään. Sebastian oli eri mieltä. Se hymyili ja istuutui taas mun syliin. Se kiersi kätensä mun niskan taakse ja hinkkasi perseellään mun munaa. Sen pehmeät huulet hipaisivat ensin ja painautuivat sitten omillleni. Lyhyt mutta kuuma suudelma vei mut johonkin toiseen maailmaan. Mä en mahtanut mitään, multa tuli housuun. Orgasmi oli raju ja mä painoin Sebastiania lanteista itseäni vasten. Sitten se oli ohi. Sebastian istuutui vapaalle tuolille mun vieressä. Mä katsoin Tiinaan, joka katsoi takaisin yllättynyt ilme kasvoillaan. Se nuolaisi huuliaan ja nousi pöydästä.
” Mä en jaksa enää pelata..” Se sanoi ja lähti. Pullonpyöritys oli ohitse. Myös viisi muuta pelaajaa lähti pois. Mä pelkäsin, että kaikki oli tajunneet mitä oli tapahtunut. Kukaan muu, kuin Tiina ei reagoinut mitenkään.
” No worries kaveri, jätkät on kaikki pussannut toisiaan joissain bileissä…” Sebastian sanoi. Mun kiima oli tiessään ja mun housut olivat märät. Mua nolotti ja mä pelkäsin, että saisin kuulla tästä maanantaina koulussa. Olin ihan paskana.
” Mun pitää lähteä kotiin… Mä olen jo myöhässä…” Valehtelin Sebastianille. Mulla ei ollut ollut kotiintuloaikoja sen jälkeen, kun täytin 16-vuotta. Tällä hetkellä mun vanhemmat olivat mökillä ja talo oli kokonaan mun. Yritin tulkita Sebastianin ilmettä, mutta sen kasvoista ei voinut tulkita yhtään mitään. Se vaan nyökkäsi. Mä nousin ja lähdin katsomatta taakseni. Märät housut tuntuivat samalta, kuin penskana, kun olin kussut housuun. Outo muisto, mutta niin todellinen.

Mä kävelin reipasta tahtia kotiin. En ollut hyvällä tuulella missään tapauksessa, vaan mua pelotti. Järki sanoi, että Sebastian olisi ainoa, joka voisi tietää, mitä oli tapahtunut. En mä juoruja pelännyt, mä pelkäsin sitä, että olin rakastunut poikaan ja tulkinnut kaiken väärin. Mä pelkäsin, että Sebastian ei vastaisi mun tunteisiin.