Repaleiset pilviverhot

Yritän kertoa jonkun runon rakkaudesta:


Tyttö rakas, seurasin sinua ja rakkautta,
mutta ikinä en saanut sinua kiinni, vaikka paljon yritin.

Näin sinut pikkuhousuja vaihtelemassa, ja siskosi isännän revin pihalle omilla voimillani, mutta, silti;

...en osaa enää..

Kaunista ja upeaa tunnelmointia.
Sade on ehkä jopa takkatultakin romanttisenpaa, varsinkin silloin, kun itse on lämpimässä ja suojaisessa paikassa puhumassa tuolla ikivanhalla kielellä.

Aivan mahtavaa tunnelman luomistyötä tässä runossa. Syvälistä ja mukaansa vievää aiheen käsittelyä. On todella ilo nähdä sinun luomistaitosi ja luovuutesi huikeaa kehitystä. Ja on todella ilo nähdä, etten ole havaintoni kanssa yksin.

Kysyin kerran, oletko harkinnut kirjoittaa runojasi omaa runokirjaasi varten.
Tallenna nämä huolella, sillä nämä ovat todellisia aarteita.
Jollet halua julkaista omaa runokirjaasi, niin säilytä nämä lapsillesi ja heidän lapsilleen.

Sinun runosi ovat pääsääntöisesti todella ihastuttavia ja ilokseni voin todeta, ettei tämä ole pelkästään minun näkemykseni.

KIitos Liona, että kirjoitat tänne.

"Puhuit rakkauden ikivanhalla kielellä"
Kuiskaus tuuleen.
Aamunkajoon.
Vei muistoihin.
Kiitos.

Kiitos sinullekin Margitta sanoistasi.
Ne merkitsevät tosi paljon!