voisiko joku kertoa milloin normaalisti lapsi (9v) rupeaa käyttäytymään "isomman lapsen" lailla. Siis tarkoitan että ei enää änkeä syliin, nuku kainalossa ja muutenkin roiku puntissa yms... Kyseessä on lapsi/etävanhempi-suhde. Odotan kun kuuta nousevaa sitä päivää!!!
Kertokaa...
"äitipuoli"
4785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyse on siis siitä, että lapsi haluaa nukkua isänsä kainalossa ku joskus viikonloppuisin(?) tulee käymään ja muuten tuntea isänsä läheisyyden?
En tiedä miten asiat normaalisti ovat, mutta varsinkin jos isällä ja lapsella on aina olleet lämpimät välit, ymmärrän lasta hyvin että hän haluaa olla mahdollisimman paljon ja lähellä isäänsä kun tapaavat. Syy voi olla myös mustasukkaisuus, eli lapsi ei haluaisi sinua "sotkemaan" heidän välejään. Jos tämä on syy, siitä kannattaa keskustella ja yrittää saada lapsi ymmärtämään että sinä olet ja tulet olemaan osa lapsen ja hänen isänsä elämää.
Minun lapseni on myöskin erittäin omistushaluinen ollessaan isänsä luona, eikä hyväksy uutta morsianta ollenkaan. Voin vain kuvitella kuinka rankkaa hänellä on tässä tilanteessa (kuten myös sinulla).
Kyse on juuri omistushalusta ja läheisyydestä silloin kun näkee, mutta kyllä hän hyväksyy minut ihmeen hyvin. Jotenkin sitä vaan odottaa, että se "kasvaisi" ja osaisi olla itsenäisemmin!! En halua sänkyyni kuitenkaan kolmatta "vierasta" ihmistä!! (kun ei ole mikään pienikokoinenkaan)
9 V on muuten yllättävän lapsi ja lapsellinen. Ei kannata kiirehtiä liian aikaista itsenäistymistä, on parempi että lapsi saa olla lapsi mahdollisimman pitkään.
Sylissä oleminen ja läheisyys on tosi upea asia ja upeaa nimenomaan siksi, että se on näinkin pitkälle säilynyt/pysynyt!!! Tuttavan 9 v varsin isokokoinen tyttö on edelleen isän sylissä, vaikka kokoa on (ja naisen muodot jo ehkä kehittymässä) on hän vielä ihan lapsi kuitenkin ja kaipaa vanhemman läheisyyttä.
Ko. perhe on i´han vastikään eronnut, eli kyseessä ei ole isän ikävään liittyvä juttu vaan enemmänkin isän ja lapsen välinen lämmin ja rakastava suhde.
Toisella kaverillani on 10 v tyttö joka tulee edelleen äidin viereen nukkumaan kun isä on työreissuilla. Molemmat nauttivat tästä.
Tietysti voisi alkaa opettaa tytön nukkumaan jo omassA sängyssä ja isä voisi osoittaa läheisyyttä ja pitää sylissä muulloin.
Siitä mustasukkaisuudesta, eli jos tuttö on mustis sinusta... ei se riitä että isä puhuu. Pitää osoittaa ihan konkrettisesti, että aikaa ja läheisyyttä ja syliä piisaa myös lapselle.
Miehelläni on kohta 9 v täyttävä tyttö jonka hän edelleen vetää syliin ja kainaloonsa istumaan. Menee lapsi toki muutenkin, En ole koskaan ajatellut että siinä olisi jotain kummallista tai että "koskakohan se loppuu".. parempi näin päin.
Luin jutun äidistä ja tyttärestä. Tyttärestä oli kivaa viettää yhdessä iltaa äidin kansssa: äiti katsoi telkkaria olohuoneessa ja tyttö omassa huoneessaan. ??!! Todellakin: yhdessäoloa!?
Eiköhän tuo ole parasta, mitä lasten ja isän välillä voi tapahtua, että hellitään ja sylitellään. Mutta minä lisään asiaan oman näkökulmani: en ole halivaa, suukottelevaa ja sylittelevää tyyppiä (ketään) lapsia kohtaan ollenkaan, mutta sitä ei tunnu miesystäväni eli lasten etävanhempi oikein hyväksyvän. Minun puolestani heillä voi olla sellaiset kuviot keskenään kuin on ollut ennenkin. On kuitenkin tiettyjä periaatteita: lapset eivät tule kanssamme sänkyyn. Jos on joku hätä, isä käyköön rauhoittelemassa heidän sänkynsä vieressä. Tuosta puntissa roikkumisesta voin sanoa, että isän tarve on ilmeisesti niin suuri, että sitä jatkuu. Mutta jos koko ajan keskeytetään ja lasten asiat pitäisi olla jatkuvasti päällimmäisenä, niin minä kyllä sanon, että nyt on muuta meneillään ja pyydän heitä huomioimaan että heidän isälläänkin on joskus jotain omaa tekemistä. Isänsä kärsivällisyys ilmeisesti riittää paljon pitemmälle kuin minun.
Sitten toinen asia: en puhu nyt nimimerkistä, vaan ylipäätään siitä, että haluatteko todella käyttää itsestänne nimikettä äitipuoli. Minä en ole kenenkään äiti ja olen ihan kokonainen persoona. Minä olen lapsille etunimelläni oikea ihminen, isän uusi tyttöystävä, ehkäpä joskus vaimo. Mutta en totisesti äitipuoli! En hyvässä enkä pahassa.