Eli olen ollu muutaman kuukauden lähihoitajana, aikuisena valmistuin ja hoitoala on ollut aina unelmissani. MUTTA totuus on nyt iskenyt ihan täysillä naamalle eli työkaverit ihan loppu ja uudet työntekijät saa pärjätä ihan omillaan ensimmäisestä päivästä lähtien eikä kukaan jaksa enää neuvoa yhtään mitään. Esimiehet aivan mielettömiä pikkunatseja ja työ tuntuu jo nyt ihan mahdottomalta kestää. Olen siis ollut yksityisissä hoivakodeissa ja ois kiva tietää onko meininki sama joka puolella???
Niin ja itse olen tosi reipas, myönteinen ihminen, jolla ei ongelmia ihmisten kanssa, mutta nyt hoitoalalla olenkin ihan hukassa ja jatkuvasti väsynyt ja töihin meno jopa pelottaa :( Ehkä pitäis kattella uutta paikkaa ennenkuin kyllästyn ihan kokonaan ja palaan entisiin hommiini...Toisaalta asukkaat tosi ihania ja sieltä se motivaatio kuitenkin tulee, mutta silti odotin tervehenkisempiä työyhteisöjä, joissa olisi mukava työskennellä loppuelämä!
Niin ja itse olen tosi reipas, myönteinen ihminen, jolla ei ongelmia ihmisten kanssa, mutta nyt hoitoalalla olenkin ihan hukassa ja jatkuvasti väsynyt ja töihin meno jopa pelottaa :( Ehkä pitäis kattella uutta paikkaa ennenkuin kyllästyn ihan kokonaan ja palaan entisiin hommiini...Toisaalta asukkaat tosi ihania ja sieltä se motivaatio kuitenkin tulee, mutta silti odotin tervehenkisempiä työyhteisöjä, joissa olisi mukava työskennellä loppuelämä!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Työterveyshuollolle ja pomosi pomolle voit lähettää viestiä viimeistään silloin kun lähdet. Älä kulta pieni vaihda alaa! Sinua tarvitaan varmasti juuri hoitsuna. Ongelmasi on varmaan juuri että kuormitut liikaa ja saatat itsekin vaatia liikaa itseltäsi.Mutta etsi paikka, jossa on ilo olla töissä. Nuorena vapaana tyttönä, lähde ilman muuta ulkomaille seuraavaksi, Norjaan tai Englantiin. Takaisin tulet rikkaampana ja pärjäävänä ellet satu löytämään unelmatyön lisäksi unelmasulhastakin siellä.
Kun tulet isoksi, perustat parin naisen kanssa yhdessä pienen, viihtyisän hoivakodin vanhuksille tai vammaisille. Ajattele sitä kun on vaikeaa.
Kattele ihmeessä uutta paikkaa. On niitä sellaisiakin paikkoja, missä työntekijää arvostetaan, vaikka tietty joka paikassa on melko raskasta. Mut se työn raskaus ei sais tulla esimiesten käytöksen vuoksi. Nythän on tilanne kuitenkin se, että hoitoalalla on työntekijän markkinat, joten senkään takia ei kannata jäädä kurjaan paikkaan, kun on varaa valita sit joku kivempi paikka :)
Voimia sulle :)
Käytät kollegoistasi nimitystä "mieletön pikkunatsi", ja kirjoitat, että "ei kukaan jaksa neuvoa yhtään mitään". Sen jälkeen kirjoitat olevasi todella reipas ja myönteinen.
I see a contradiction here.
Niin siis mikä ristiriita tossa nyt on???
Toki mullakin negatiivisia mielipiteitä on syntynyt muutaman kuukauden kaiken epäasiallisen ja jopa laittoman toiminnan jälkeen ja itseasiassa olen jo kestänyt paaaaaaljon pidempään kuin moni muu hoitsu tuolla! Ja työhönperehdytys isossa talossa oli avaimet käteen ja töihin eli olen aivan kaiken saanut opetella kantapään kautta ja itse tietoa kaivamalla.
Eli kyllä mä ahkera, tunnollinen ja myönteinen olen; sen verran sitä itsetuntemusta jo on vuosien mittaan kertynyt :) Siksi töissä tuolla vielä olenkin, koska jotenkin tuntuu luovuttamiselta lähteä näin äkkiä ja jotenkin haluaisin muutosta aikaan omalla toiminnallani, mutta taitaa olla mahdoton tehtävä?
Ei kannata jäädä, vaan pikaiseen nostaa kytkintä. Töitä kyllä riittää, keikkaile vaikka aluksi, niin näet eri paikkoja.
Itse olen muutaman vuoden ollut lähihoitajan työssä ja samanlaisia ajatuksia on myös herännyt ja myös pohjanoteerauksia nähty. Silloin vaan eteenpäin; ei kannata uhrata työniloaan.
Suosittelen myös kuuntelemaan "puskaradiota". Huonoista työpaikoista kyllä saa vinkkiä näinkin.
Miten niissä huonoissa työpaikoissa käy vanhusten jos henkilökuntaakin kohdellaan kuin vanhaa rättiä. Esimiehet sieltä sais lähteä mutta minkäs teet jos ne omistavat paikan.
töissä hyvin menee, jos asenne on, että itse on kaikin puolin hyvä ja muut aivan huonoja.
Sääli asukkaita, kun hoivakoteihin viimeisiksi vuosiksi joutuvat.
Hienot esitteet ym. kertomukset. mutta todellisuus ihan jotain muuta. Esimiehet, siis omistajat, ei usein tajua hoitotyöstä yhtään mitään ja vaikka itse juoksee 8 tuntia ilman taukoja yrittäen hoitaa kaiken mahdollisen, niin aina saa huutoa milloin mistäkin pikkujutusta.
Ja hoitajat vaihtuu jopa viikottain ja syyt tietty aina huonoissa hoitajissa; ei työnantajissa, jotka osaa kyllä esittää asiat aina omaksi edukseen... Työniloa kyllä kaivataan ja seuraava paikka on kyllä joku muu kuin yksityinen hoivakoti.
Alan vanhat hoitsut ovat laiskoja natseja kaikki. Heille pitäisi antaa potkut, niin alkaisi kaikki sujumaan.
Miksi lause aloitetaan sanalla "eli"? Mitä sillä halutaan nykyisin viestittää että eli-sanaa jauhetaan joka paikassa?Onko se nyt jotenkin in?
tapa
Mutta typerä tapa.
Onhan siellä siellä töissä kaapissa nappia, muutama poskeen ja taas jaksaa painaa, niin minä teen.
Hoitajanatsit valittavat eli-sanan käytöstä....ja sitten puhutaan näistä epäterveistä työyhteisöistä....
Jep! Kaikki lähtee pikkunatsi / narsisti pomoista ja perässä tulee hölmöt hoitsut jotka kuvittelee saavansa pisteitä siitä että nuoleskellaan sitten natsia / kieroillaan,siihen riittää voimavaroja,muttei itse työhön... =.valmis huono työilmapiiri!
Jos mahd,niin keikkaile - töitä löytyy :)