Sebastian III

Maanantaina mä menin kouluun täysin epävarmana kaikesta. Mua pelotti ihan tosissaan kaikki mahdollinen. Mä en halunnut mitään homojuttuja leviävän musta vielä. Mä halusin tulla kaapista vasta, kun olisin valmis siihen. Mun tunteet vaan väitti kivenkovaan, että mun pitäisi jatkaa Sebastianin vikittelyä tai katuisin pahasti. Mä olin niin kertakaikkisen rakastunut, että sattui. Ihan oikeasti sydän muljahteli sinne tänne. Mä keräsin itseäni koulun pihamaalla vartin ja menin sitten sisään. Näin Sebastianin luokassa. Se katsoi suoraan silmiin, kun kävelin sisään. Mä laskin pääni. Olisin halunnut sanoa ääneen, kuinka paljon halusin olla Sebastianin kanssa. En vaan voinut. Sebastianin kasvoilla oli kysyvä ilme, kun vihdoin nostin päätäni. Ne vihreät silmät eivät antaneet mulle rauhaa koko tunnin aikana. Mä en pystynyt keskittymään mihinkään. Tunti loppui ja mun hämmästykseksi Sebastian lopetti leikin. Se pakkasi tavaransa reppuun ja käveli muina miehinä ulos ovesta. Sama toistui loppupäivän ajan. Sebastian ei enää katsellut muhun vaan kohteli mua kuin ilmaa. Mä mietin kovasti, teinkö jotain väärin. Oliko mua käytetty vaan hyväkseen bileissä? Lopulta suutuin ja päätin, että en enää ajattele koko asiaa.

Iltapäivällä menin helpottamaan oloani kuntosalille. Tein niin rankan treenin, että jalat tärisivät, kun lähdin salilta kohti kotia. Oli kylmä syyssää ja mä vedin hupparin hupun pääni ylitse. Mä ajattelin mun ekaa seksikokemusta ja totesin sen olevan nolo. Olin lauennut housuihini, kun mua suudeltiin. Olin umpikujassa, en mahtanut asioille mitään. Mun tunteet Sebastiania kohtaan olivat liekeissä, mutta tilanne oli umpikuja. Sebastian juoksi mua pakoon, enkä mä tiennyt mitä voisin asialle tehdä.

Olin suunnitellut viettäväni viikonlopun yksin. Kaikessa itsesäälissäni halusin näyttää itselleni, että pystyin elämään tunteitteni vastaisesti. Halusin olla mies, joka ei tunteista välitä. Silti mä olin vaan poikanen, joka oli lähellä itkua, kun ei tiennyt mitä tekisi. Perjantaina mä olin jo käynyt saunassa ja pukeutunut oloasuun, kun mun puhelin soi. Olin ihmeissäni, koska kukaan ei äidin lisäksi koskaan soitellut mulle. Numero oli tuntematon.
” Joona…” Mä vastasin.
” Tiina täällä moi. Ajattelin pyytää sua mukaan mun bileisiin. Ei ole paljoa porukkaa tulossa, joten tänne kyllä mahtuu.” Tiina sanoi.
” Okei, mä tulen ainakin käymään…” Vastasin Tiinalle. Tiina toivotti mut tervetulleeksi ja lopetti puhelun.
Tunnin kuluttua mä olin valmis lähtemään. Mulla ei ollut yhtään muuta syytä mennä bileisiin, kuin Sebastian. Mua jännitti aivan hulluna. Toivoin, että saisin nähdä Sebastianin ja kenties jutella hänen kanssaan jotain.

Tiinan käsitys vähistä vieraista oli suhteellinen. Talo oli iso, mutta porukkaa sinne oli ahtautunut ainakin kolmenkymmenen ihmisen verran. Mä kiersin taloa, mutta en löytänyt Sebastiania mistään. Etsin Tiinan käsiini.
” Olisiko mahdollista saada jotain juotavaa?” Kysyin Tiinalta. Tyttö hymyili mulle.
” Jos appelsiinimehu ja vodka kelpaa, niin ole hyvä ja palvele itseäsi.” Hän vastasi.

Mä kaadoin itselleni mojovan paukun ja menin olohuoneen sohvalle istumaan. Alkoholi sai mut rentoutumaan. Tiina istuutui mun viereen hetken kuluttua. Me juteltiin niitä ja näitä. Sitten Tiina katsoi mua silmiin ja lopetti hymyilyn.
” Mitä sä ajattelet Sebastianista?” Se kysyi. Mä hehkuin punaisena. Mulla ei ollut semmoisia sanoja Sebastianista, mitä mä voisin sanoa ääneen. Sitten mä keksin.
” Se vaikuttaa ihan mukavalta kaverilta. Mä vaan en oikein osaa puhua sen kanssa, koska olen vähän ujo.” Mä sanoin. Tiina jatkoi tuijottamistaan. Mä en osannut tulkita tilannetta yhtään.
” Miksi sä välttelet sitä koulussa?” Tiina kysyi lopulta. Mä olin taas sanaton.
” Tai oikeastaan te molemmat välttelette toisianne ja Sebastian ei suostu puhumaan asiasta sanaakaan.” Tiina jatkoi. Mulla raksutti lujaa. Mä en tiennyt, miksi Tiina oli yrittänyt puhua musta Sebastianin kanssa ja mitä se sillä ajoi takaa. Silti mä tiesin, että nyt olisi mun mahdollisuus muuttaa kelkan suunta.
” Ei mulla ole mitään Sebastiania vastaan… Oikeestaan päin vastoin…” Mä haparoin vastauksessani. Tiina hymyili ja otti kännykkänsä esiiin.
” Mitä jos mä soitan ja pyydän sen tänne? Lähetkö pakoon?” Tiina pamautti ajatuksensa mulle. Olin niin varma, että se tiesi mun tunteista Sebastiania kohtaan. Se oli varmaankin tajunnut siitä suudelmasta. Toivottavasti se ei tiennyt, että olin lauennut housuihini Sebastian sylissäni.
” Joo, soita vaan. Mä tarttenkin nyt seuraa…” Mä takeltelin sille.
Sebastian tuli nopeasti. Se heitti takin eteisen naulaan ja katosi sitten yläkertaan. Mä ehdin todeta, että se oli tajuttoman söpö valkoisissa ihonmyötäisissä farkuissaan ja sinisessä teepaidassa, minkä rinnassa koreili teksti FCUK ME!