Olen parikymppinen nainen ja vähän aikaa sitten muuttanut uudelle paikkakunnalle. Olen sosiaalinen, enkä jännitä uusien ihmisten seurassa. Nyt on vain alkanut haittaamaan eräs asia, sillä tuntuu, että syvempi tutustuminen naisiin ihan kaverimielessä on todella hankalaa. Tai eihän se hankalaa ole, vaan ehkä teen itse siitä ongelman. Varon jatkuvasti pitämättä kovin usein yhteyttä samoihin naispuolisiin ihmisiin, sillä pelkään, että he luulevat minun olevan kiinnostunut heidän seurastaan siksi, että olen heistä romanttisesti/ seksuaalisesti kiinnostunut. Todella haluaisin vain löytää läheisiä ihmisiä ympärilleni, mutta tämä asia rajoittaa todella paljon. Kuvittelenko vain asiasta ongelman vai mahtaako asia oikeasti olla niin, että heteronaiset ovat varautuneita lesbonaisten kanssa?
Ongelmia ystävystymisessä
PohdiskelijaN
4357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täähän vois olla melkein mun kirjoittama, oon miettinyt ihan samaa. Se tutustuminen jää melkein aina sellaiselle kevyelle kaveritasolle, koska tosiaan pelkään et ne luulee että oon seksuaalisesti kiinnostunut, jos alan liikaa pyrkiä seuraan ja varsinkin tapaamaan kahden kesken.
Mä oon vielä luonteeltani vähän flirtti ja tykkään sillain pikkusen kiusotella kavereitani, tarkottamatta sillä mitään sen enempää. Se on mun tapa kommunikoida, mut uudet ihmiset usein kuvittelee jotain muuta. Pitäis kai opetella uusille tavoille, mut sitten taas en olis oma itseni.. hankalaa :D
Ihan kaiken pystyy pilaamaan liialla analysoinnilla ja puhki pohtimisella.
Ystäviä taas tuskin pystyy hankkimalla hankkimaan, ellei nyt tyydy siihen että ympärillä on lukuisa joukko kavereita, joihin ei sitten kuitenkaan tunne yhteyttä, eikä ole tutustunut sen syvällisemmin.
Läheiseksi tullaan ehkä vasta vuosien myötä. Siis ihan oikeasti läheiseksi. Sillä lailla että se vain on niin, etkä ole päättänyt että tässä tämä olis nyt mun läheinen.
Usein asia taitaa olla niin, että lesbonaiset ovat varautuneita heteronaisten kanssa, juuri siksi ettei halua vahingossakaan antaa sitä kuvaa, että olisi kiinnostunut. Suurimmaksi osaksi varmaan ihan turhaan. Silti, eritoten töissä, pyrin pitämään riittävää etäisyyttä, ettei kellekään vain tulisi fiilistä, että yritän lähennellä.
Ystäväni ovat heteroita eikä minulla ole koskaan ollut tuollaista ongelmaa heidän kanssaan, en ole koskaan tuntenut vetoa heihin ja ajatus sinänsä tuntuu oudolta. He ovat perheellisiä naisia joilla on jo lapsiakin, voimme puhua ihan mistä vaan haluammekin, enkä ole yhtään vaivaantunut. Mutta sitten ne toiset lesbot, heidän suhteensa olen varautunut koska silloinhan voisikin tulla niitä väärin käsityksiä, sen mielenkiinnon suhteen ja voisi helpostikkin loukata toista, mutta kyllähän se jo hyvin alussa tulee selväksi onko siinä enemmän mahdollisuuksia kuin pelkkään ystävyyteen.
Ja kyllähän ystävystyminen ja sen kehittyminen ottaa vuosia aikaa, ei se hetkessä synny. Ei pidä miettiä liikaa, asioita vaan kuunnella itseään, toista ja mennä sen mukaan.