"Onks Wiccaa näkyny?" ;-)
Välillä en voi kuin ihmetellä miten kaikki tuntuvat etsivän jotain kadonnutta Wiccaa? Kaikki "opiskelevat" wiccaa sen sijaan että harjoittaisivat sitä? Kaikki kyselevät ristiin toisiltaan mitä se wiccalaisuus on ja toiset - lukeneemmat - kertovat sitten vastaukseksi eri suuntauksista. Onko lukenut gardnerilainen traditionalisti enemmän wicca kuin teini joka tuntee sisällään sydämensä kutsun?
Jokainen tuntuu olevan matkalla johonkin pääsemättä koskaan perille. Eikö näin pidäkin olla? Wicca on tie. Sen päässä ei odotetakaan olevan Taivaallista autuutta vaan Tie on itse päämäärä. Tässä suhteessa wicca eroaa nimenomaan suurista maailmanuskonnoista. Uskolle ei esitetä päämäärää, valaistunutta tilaa taikka taivaspaikkaa Jeesuksen sylissä.
Mielestäni wicca on luonnonuskonto vastakohtana kirjallisille maailmanuskonnoille. Ei siis ole ainoaa oikeaa tapaa harjoittaa wiccaa vaan mielestäni kyse on Oivalluksesta ja sen sisäistämisestä.
Jostain syystä vatsaani kouraisee aina ilkeästi kommentit "wiccaa on opiskeltava todella pitkään" tai "olet vielä polkusi alussa". Miten kukaan toinen voi tietää miten voimakas on sydämen tunne tai miten syvällinen on oivallus? Älkää, please, ryhtykö guruilemaan tai rakentamaan patsaita!
Välillä en voi kuin ihmetellä miten kaikki tuntuvat etsivän jotain kadonnutta Wiccaa? Kaikki "opiskelevat" wiccaa sen sijaan että harjoittaisivat sitä? Kaikki kyselevät ristiin toisiltaan mitä se wiccalaisuus on ja toiset - lukeneemmat - kertovat sitten vastaukseksi eri suuntauksista. Onko lukenut gardnerilainen traditionalisti enemmän wicca kuin teini joka tuntee sisällään sydämensä kutsun?
Jokainen tuntuu olevan matkalla johonkin pääsemättä koskaan perille. Eikö näin pidäkin olla? Wicca on tie. Sen päässä ei odotetakaan olevan Taivaallista autuutta vaan Tie on itse päämäärä. Tässä suhteessa wicca eroaa nimenomaan suurista maailmanuskonnoista. Uskolle ei esitetä päämäärää, valaistunutta tilaa taikka taivaspaikkaa Jeesuksen sylissä.
Mielestäni wicca on luonnonuskonto vastakohtana kirjallisille maailmanuskonnoille. Ei siis ole ainoaa oikeaa tapaa harjoittaa wiccaa vaan mielestäni kyse on Oivalluksesta ja sen sisäistämisestä.
Jostain syystä vatsaani kouraisee aina ilkeästi kommentit "wiccaa on opiskeltava todella pitkään" tai "olet vielä polkusi alussa". Miten kukaan toinen voi tietää miten voimakas on sydämen tunne tai miten syvällinen on oivallus? Älkää, please, ryhtykö guruilemaan tai rakentamaan patsaita!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka itse en ola Wiccalainen, luettuani tämän uskonnon perustat se kuulostaa itse asiassa hyvin humaanilta uskonnolta jossa on järkeä. En kyllä perusta pienten teinien kirjoittamista "valaistumisista" mutta hieman viisaampien suusta se kuulostaa kyllä ihan hyvältä.
Wiccalaisuus todellakin lähtee ihmisestä itsestään, sisältä, eikä mikään määrä tietoa ja opiskelua tee ihmisestä wiccaa, jos tuo sydämen tunne puuttuu.
Mielestäni wiccaksi joko synnytään, tai sitten löydetään se "kotiinpaluun" tunne myöhemmin, ja kasvetaan pikkuhiljaa wiccalaisuuteen.
Mutta koska wiccalaisuuteenkaan ei kuulu ihan mitä hyvänsä, kyllä jonkun verran täytyy opiskellakin, että tietää perusteet ja sen mitä wiccalaisuus pitää sisällään, mitä ei,
vaikka muuten olisi miten eklektikko hyvänsä.
Itse olen törmännyt itseään wiccaksi nimittäviin ihmisiin, joista yksikin väitti kivenkovaan että wiccalaisuus ei ole uskonto.
Toinen taas ei tiennyt mitä ovat vartiotornit ja elementit, eikä tiennyt kuka oli Gerald Gardner.
Hän väitti olevansa wicca, koska ennustaa Taroteista ja palvoo kuuta :)
Wicca ei onneksi ole mikään opintotitteli eikä tietokilpailu.
Kyllä mielestäni nuorikin, tai vasta vähän aikaa sitten wiccan polun löytänyt, voi nimittää itseään wiccaksi, jos itse tuntee ja tietää olevansa.
Traditionaalisen wiccan kanssa onkin vähän eri juttu. Siinähän todella on aloittelijoita ja pidemmälle edenneitä, initiaatio-järjestelmäkin sen kertoo.
Melkein jo liityin banderolleineni Kronoksen riveihin tässä asiassa, mutta on kolikolla kyllä toinenkin puolensa.
Wicca on uskonto. Hyvin vapaa sellainen ja ehkä siinä mielessä houkuttaisi heittää oppikirjat hus hiiteen. Itsenäisesti wiccaa harjoittavasta saattaa tuntua typerältäkin tavailla tekstejä, joita on kirjoittanut ihmiset, jotka eivät häneen mitenkään liity, mutta mutta..
Itse jo hieman ennen wiccan löytämistäni opin kantapään kautta, miksi tätä nykyistä polkuani ei voi aivan surutta rymistellä miten tahtoo. Wicca on tekemisissä voimien kanssa, joiden käyttöön liittyy vastuu. Tästä ja paljosta muusta on hyvä tietää ennenkuin alkaa harjoittaa minkään valtakunnan magiaa tai muuta. Energia joka tulee tänne on tuolta pois. Kaikella on vaikutusta kaikkeen.
Sen tähden wiccan tulee harjoittaa itsessään itsehillintää ja harkintakykyä. Wicca on nimenomaan tie ja siihen kuuluu osana opiskelu. Ehkä itseään voi wiccaksi kutsua piankin tehtyään päätöksen astua polulle, mutta aiemmin wiccaa harjoittaneiden näkökulmia ja kokemuksia tulee tutkia tarkkaan. Virheistä oppii: tyhmä oppii vain omistaan, viisas oppii muidenkin virheistä.