Oon aina inhonnu kissoja. Ne on jotenkin arvaamattomia ja pelottavia, ja kaikki raapimiset yms, hui. Minusta tuntuu epämiellyttävältä kissojen lähellä, enkä ikinä ole ikinä pystynyt olemaan luontevasti kissatalossa. Ja nyt äiti sitten hankki meille 13-viikkosen kissanpennun! Poikapentu, joka saattaa aivan yllättäen hypätä nurkan takaa kiinni sääreen!
Äiti siis toi eilen tämän kissan meille, ei ollut puhunut asiasta mitään etukäteen, kun luuli, että olisi kiva yllätys ja että kissakammoni oli jo kaikonnut alakouluajoilta. Kun mainitsin asiasta, hän sanoi, että tykästyn ja totun kissaan kyllä nopeammin kuin uskonkaan. En kyllä usko, en viitsi huoneesta ulos mennä, kun en koskaan tiedä, milloin neulanterävät kynnet tai hampaat nirhaisevat!
Onhan tämä nyt aika hullua, että pelkään ja kammoan pientä pentua, mutta en voi asialle mitään. Ja koska muut sisareni ovat täysin pennun lumoissa, ei sitä poiskaan anneta. Olen siis 15v tyttö. Mitä teen?
Äiti siis toi eilen tämän kissan meille, ei ollut puhunut asiasta mitään etukäteen, kun luuli, että olisi kiva yllätys ja että kissakammoni oli jo kaikonnut alakouluajoilta. Kun mainitsin asiasta, hän sanoi, että tykästyn ja totun kissaan kyllä nopeammin kuin uskonkaan. En kyllä usko, en viitsi huoneesta ulos mennä, kun en koskaan tiedä, milloin neulanterävät kynnet tai hampaat nirhaisevat!
Onhan tämä nyt aika hullua, että pelkään ja kammoan pientä pentua, mutta en voi asialle mitään. Ja koska muut sisareni ovat täysin pennun lumoissa, ei sitä poiskaan anneta. Olen siis 15v tyttö. Mitä teen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.