Koiran haamu

siis toi oli tosi ihanaa

itselläni samantapaisia kokemuksia omasta koirastani joka kuoli reilu vuosi sitten.
Olin vanhempieni luona käymässä (missä tämä koirani asui) ja yläkerrassa tietokoneella.
Toisinaan koirani tulee jalkojeni päälle makaamaan, aivan kuin eläessään.

ei liity asiaan mutta munmummo kummittelee meillä! mummoni kuoli 2 vuotta sitten ja on alkanu tapahtuu ihme juttuja

iik!

aivan mahdottoman söpöö mut aika kolkkoo

Kun sinusta maallinen elämä jättää, pääset Mettan kanssa taas leikkimään! :) Kaikkea hyvää sinulle!

Meillä oli 30v sitten Misu kissa joka jouduttin lopettamaan allergian takia. 2 viikkoa Misun kuolemasta kuulin tassujen töminää eteisestä niinkuin se teki eläessään kun tulin koulusta kotiin. Muistan pelänneeni ääntä ja se kuului noin 2 viikon ajan. Vain minä ja äitini kuultiin Misun vierailut siskoni ja isäni eivät kuulleet.

Meillä oli perhoskoira . Se kuoli aika vanhana . Sitten minä sairastuin ja makasin sängyssä. Yhtäkkiä näin sen perhoskoiran tulevan minua kohti . Se pysähtyi vähänmatkan päähän ja yhtäkkiä kääntyi poispäin menemään . Se katsoi vielä taaksepäin aivankuin odottaen että seuraanko häntä perässä . Myöhemmin kerroin tämän näyn yhdelle ystävälleni . Hän sanoi että olit lähellä kuolemaa . Se koira ois halunnut että oisin seurannut sitä tuonpuoleiseen . Ajattelen usein tätä tapahtumaa . Sitten kun kuolen niin varmasti tapaan tämän pienen ystäväni uudelleen .

enkeli koirani vierailee tämän tästä luonani. varsinkin jos käyn jossain ulkona se tulee vierelleni ja ihan kuin suojelisi mua ja kulkee veirelläni vieläkin vaikka sen nukkumisesta on jo kohta 8 vuotta. se oottelee ihan selvästi et mä lähden sen luo. mutta sit vasta kun on aikani.

Sitä se mielikuvitus teettää. Minulta on vuosien varrella kuollut jo useampikin koira,eikä mielikuvitukseni ole vielä tehnyt ensimmäistäkään tepposta. Jos mielikuvitus alkaa laukata niin paljon,että uskoo kuolleen koiran haamun vaeltavan huoneistossa,silloin suosittelen lämpimästi hakeutumaan mielenterveystoimistoon.

meillä oli ennen koira joka kuoli 2vuotta sitte kerran näin sen mun vieressä
sitte se lähti juoksee pois päin ja sitte se pysähty ja katto muhun sitte menin sen vieree seisomaa jase nuolas mua käteen ja lähti ja aina tiedän et se välittää musta

minulta kuoli koira viikko sitten oli yli 13v olisin onnellinen jos tuli morjestamaan. oli maailman paras koira.

Mulla oli aikanaan karhukoira ja nyt se on karhu.
Näin nimittäin karhun metsässä ja olen varma että se oli meijän musti.

ex-muijastakin tuli sika,eikä ole edes kuollut.

Samanlaisia kokemuksia minullakin, vaikka näille nauretaankin! Katalonan paimenkoiranijouduttiin piikittämään 7-vuoden ikäisenä. Olilin kotonnani ja tiskasin ja samalla koirani askeleet kuuluivat selkänitakaa, johon tietystti kysyin, että mikä poikaa vaivaa, kunnes huomasin, että koiraa i ollut enää elossa kolmeen viikkoon...jotenkinihana tunne, tiesin, että koirani ei ollut kokenut kärsimystä luonani, vaan me molemmat vedettiin täysillä...kauhee ikäv, vaikka tämän koiran kuolemasta on jo vuosia!!

Entäs ne syntymättömät ja vuosisatoja sitten kuolleet...eiköhän tuossa ole se ihmisen tavattoman voimakas mielikuvitus, joka on uskomattoman voimakas, kun se saa vallan...samoin on pelko ja kauhu...ne saavat voimat liikkeelle.

Minun perhoskoira Sofia lähti täältä pois maaliskuussa 2010 Kuolemasta seuraavana aamuna tunsin että Sofia käveli vieressäni ja kuulin että olisi haukkunut, mutta sitten ei ole ollut enään sellaisia tuntemuksia. Tiedän etä sitten kun on minun aika lähteä täältä pois niin varmasti Sofia on minua vastassa. Nykyään on 1v10kk ikäinen phalene, jonka kanssa leikin paljon ja nautin siitä

Vähän aiheen vierestä.
Vieläkään en ole päässyt Sofian kuolemastä yli, joka päivä on mielessä ja välillä jää miettimään vaan edesmennyttä koiraani, En saa tai osaa käsitellä asiaa, sydämessäni on kuin "iso kivi" jota en saa pois. Onko/ollut samanlaista tilannetta? ja miten selvisitte?

Varmaan siitä lemmikistä tulee osa omaa ajattelu maailmaa, kun pyörii monia vuosia siinä ympärillä. Lemmikin eläessä aika hyvin jo arvata missä se on ja mitä tekee minäkin kellon aikana vaikkei näkisi / kuulisi sitä.
Pää tekee sitten tepposia kun lemmikiä ei oikeasi enää olekaan siinä vierellä vain siellä omassa ajatusmaailmassa. Voihan sitä suggesoida itsensä tilaan vaikka silmät kiinni lemmikin nukkumaan jalkoihinsa, kainaloon tai missä yleenä oli tiettynä aikana ja saada lohtua ikäväänsä.

Luulen että mieli tekee alitajuisesti takaumia näkö-/kuuloharhoina, koska ajatusmaailma ei ole muokkautunut lemmikin poistumisesta ajatuksista.

suosittelen jättämään psykedeeliset pois kokonaan ettei ihan lopullisesti flippaa

Kyse ei ole tuosta vaan jostain paljon herkemmästä.. Itselläni on paljon telepaattisia kokemuksia sekä kuolleiden että elävien kanssa mitkä voin todistaa, näen enneunia sekä pystyn kommunikoimaan edesmenneiden lemmikkieni sekä sukulaisteni kanssa ja välittämään tietoa näiden erilaisten olomuotojen ja aikojen välisissä tiloissa.
Tämän vuoksi en ole koskaan osannut pelätä kuolemaa, sillä sitä ei ole. Sen sijaan pystymme siirtymään ja kulkemaan ajan ja ikuisuuden välillä loputtomiin edestakaisin ja tiettyyn pisteeseen asti tiedostamaan sen missä kullakin hetkellä liikumme. Tiedostamisen aste riippuu yksilön herkkyydestä aistia ympäristöään.

Smiley face XD

Moi,

Kyseessä ovat omat tottumuksesi. Olet tottunut siihen, että koirasi häärii jaloissasi, hihna kilisee ja välillä saat siltä märän lipaisun. Nämä jäävät pitkäksi aikaa "leijumaan." Sitä ei myöskään itse osaa hyväksyä välttämättä pitkään aikaan, että läheinen on kuollut.

Huolestuttaa miten hassuja vastauksia ihmiset osaavat antaa...

No voi prkl, oonki miettiny, kuka käy talon nurkkiin kuseksimassa, ku naapurin kolli ammuttiin jo vuosi sitten... Nyt selvis sitte tämäkin ;)?

karmivaa,onnetonta että hurttasi jouduttiin lopettaan

Se ei ole haamu...

Meilläkin on ollut hamsteri, marsu ja koira, jokainen on kuollut ajallaan. Heti kuoleman jälkeen kuulin edelleen, että hamsteri kelaa juoksupyörällä, marsu vinkuu kun jääkaapin erehtyy avaamaan tai koiran kynnet raapii lattiaan kun se seuraa. Näihin on vain tottunut niin aivot olettaa kohta kuuluvan niin ja niin alussa kuuluukin, mutta se sitten vähenee ajan myötä.

Sama ilmiö esim joillakin kolmivuorotyöläisistä. Eläkkeelle päästyään eivät välttämättä tule nukkumaan koskaan kunnollisia ja tarpeaksi levollisia yöunia, aina ovat menossa yövuoroon yms. Jos tuota työtä on tehnyt 30v niin voi olla, että tuosta ns. riippuvuudesta ei pääse koskaan eroon.

Itsellä harhojen kuuleminen kesti noin kuukaudesta puoleen vuoteen lemmikistä riippuen. Mielikuvitus sitten vielä värittää ajatusta, että nyt se on sylissä jne.

Olen asunut uudessa asunnossa nelisen kuukautta, ei mitään kummittelua mutta kerran tunsin kun makasin mahallani että kuin joku olisi kipittänyt persukseni ylitse, ei mikään raskas vaan sellainen kissaa pienempi (kevyempi). en pelästynyt vaan ihmettelin vaan. itsellä on pieni koira joka silloin makasi kainalossa mutta oli jotenkin rauhaton ja katseli ympärilleen pimeässä makkarissa.
No pari päivää sitten kun olin tietokoneella tunsin että koira nuuskii housujani, nilkoista, kuten aina kun tulen töistä. tunsin vain miten kuono tökkii kinttuani, sitten hokasin että koira ei ole lähimaillakaan vaan ihan eri huoneessa. En siitäkään pelästynyt vaan ajattelin että tässä asunnossa on voinut olla kotieläin joka käy vielä "nuuskimassa". Eikä ole pelottanut yhtään, mutta yhden ihmiskummituksen olen nähnyt ja sitä pelästyin enkä koskaan enää haluaisi sellaista nähdä.

Ei koirilla ole sielua. Aistiharhat liittyvät surutyöhön. Itsekkin oli kuulevina koiran turkin ravistusääniä ja tassujen ääniä yöllä herätessä sen jäleen kun lopetutin koirani.
Samanlaista tapahtuu kun läheinen henkilö kuollee. Psyyke osaa etsiä lohdutuskeinoja surutyösä.

Olen kyllä usovainen ja uskon henkimaailman olemssaoloon, mutta kaikki ei ole hengellistä.

Kun meidän 12.v maatiaiskissa kuoli noin 8-9 vuotta sitten, niin kissa kävi vielä pari kertaa meitä katsomassa kuoleman jälkeen. Olin tuolloin 9-10 vuotias.
Kissalla oli tapana tulla tyynyn päälle, oman pääni yläpuolelle makoilemaan ja nukkumaan yön ajaksi.
Joskus tunsin kuinka poismennyt kissamme tassutteli tyynyn päällä ja rupesi makoilemaan.
Ei se minua tuolloin pelottanut. Tuli aina hirmuinen ikävä ja samalla helpottunut olo että ilmeisesti oli kissalla kaikki hyvin ♥

Olen kokenut hiukan samaa. Myös moni on saanut viestin kuolleelta ihmis- läheiseltään, että kaikki on hyvin. Joskus kaipaus ja suru voi myös teettää tepposiaan, mutta kyllä varmasti ihan aitoja kokemuksia myös löytyy. Rakkaat lemmikit ovat yleensä myös perheenjäseniä ja Jumala kaikessa viisaudessaan ottaa myös niitä odottamaan jälleenkohtaamista taivaan kirkkauteen. Kaikki viattomat luontokappaleet kuollessaan pääsevät jokatapauksessa jonkinlaiseen rauhan olotilaan ja toiset jopa tunnistettettavina olentoina juuri Jumalalle rakkaitten ihmisten vuoksi. Voit olla siiis varma, että kun joskus saavut rajan toiselle puolelle, myös eläinystäväsi on siellä sinua vastassa. Tämäkin todistaa pieneltä osin, että olet Jumalalle todella tärkeä!