Eikö kukaan enää ymmärrä yhdysnimien päälle? Yhdysnimiä haukutaan koko ajan! Mielestäni yhdysnimet ovat yleisesti ottaen kauniita ja persoonallisia!
GALLUP: yhdysnimet
Kiuru
171239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ihan älyttömän rumia!!! Vaikuttaa siltä, ettei olla osattu valita!
ihan älyttömän rumia!!! Vaikuttaa siltä, ettei olla osattu valita!
on lähes tulkoon aina rumia ja sen lisäksi epäkäytännöllisiä. Ei siis minun makuuni.
Olkoot kauniita ja persoonallisia, mutta nimi on tarkoitettu käyttöön eikä miksikään koristeeksi, jota kannetaan rinnalla. Monilla tuntuu valitettavasti olevan sellainen näkemys.
Nimen tulee olla mahdollisimman helposti käytettävä, helposti tunnistettava ja helposti muistettava. Kuvitelkaahan lasta, kun se tikkukirjaimin raaputtaa nimensä: Ulla-Helenaan ja Aapo-Oskariin ehtii tulla jo monta virhettä.
Tietysti pitää ottaa huomioon myös yleiset ohjeet: se ei saa olla loukkaava ja sen tulee olla kyseisen sukupuolen nimi. Sopii kyllä kysyä, mistä tietää, kumpaan sukupuoleen kuuluu henkilö, jonka nimi on vaikkapa Aava tai Auri.
Minkä ihmeen takia monien vanhempien pitää oikein pyrkiä koreilemaan lastensa nimillä? Jokin alemmuuskompleksi kai siinä on kyseessä.
"Sopii kyllä kysyä, mistä tietää, kumpaan sukupuoleen kuuluu henkilö, jonka nimi on vaikkapa Aava tai Auri."
Ainakin nimestä Auri tietää, että se on tytön nimi, kun viitsii vilkaista almanakkaan :)
Sopii todellakin kysyä, sillä on olemassa myös Auri-nimisiä miehiä, kuten täällä eräässä muussa keskustelussa jo ilmeni.
Aavasta ei tiedä kukaan; ainakin se kuvaa jotakin suurta ja siksikin on vaikea kuvitella sitä lapsen ja ihmisen nimeksi. - Jokohan joku on saanut nimekseen Avara?
Miehelläni on yhdysnimi, enkä koskaan ole tullut ajatelleeksikaan, että nimensä voisi jotenkin vaikeuttaa elämäänsä... Pitääpä kysyä mieheltä, onko lapsuuden traumoja, tai kokeeko nimensä hankalaksi käytössä. Ei ole kyllä maininnut...
Sama täällä, olen Anna-Liisa Maria ja aina mua on
Anna-Liisaksi kutsuttu. Siskoni taas on
Minna Elsi Katriina ja häntä kutsutaan niin kotona kuin koulussa Minskuksi. Eli ei se nimen pituus aina merkitse nimiongelmia!
vaan jokaiselle vauva on ainutlaituinen ja silloin haluaa antaa nimeksikin kauneinta, joskus erikoista (ainutkertaista) ja on nimestä ylpeä. Makuja on monia.
Aava naisen nimenä on kyllä hilpeyttä herättävä.
Lapsi on ainutlaatuinen ja siitä voi olla ylpeä, mutta ei sentään nimen tarvitse olla siinä määrin ainutlaatuinen, että siitä pitäisi olla ylpeä, vielä vähemmän lapsen vanhemman.
Viimeksi mainittukohan seikka on syynä, että täällä riittää tehtäväänsä sopimattomia nimiä tai ainakin ehdotuksia sellaisiksi.
yhdysnimet ovat kauniita. Jos haluaa välttää vaikeudet nimen kirjoittamisessa tms, niin yhdysnimen voi laittaa myös toiseksi nimeksi, jolloin sitä ei käytetä niin usein.
Lapsena en osannut kirjoittaa omaa toista nimeäni oikein(yhdysnimi), mutta nyt vanhempana se kuullostaa hyvältä ja näyttää nätiltä papereissa jne ja olen ylpeä nimestäni!
yhdysnimi mahdollistaa yleisen nimen käytön... esimerkiksi annoja ja liisoja on paljon, mutta nykyajan lapsella esimerkiksi anna-katri tai anna-riitta ei ole niin yleinen nimi, mutta mahdollistaa kauniin anna -nimen käytön. :)
mielestäni yhdysnimen osien tulisi parhaimmillaan olla almanakasta löytyviä nimiä, jotka todella sointuvat yhteen ja nimi on helppo muistaa. en pidä teennäisistä yhdistelmistä kuten ulla-helena.
Onko tyttäreni nimi Ulla-Mari teennäinen? En ymmärrä tuollaista. Mitä vikaa on Ulla-Helenassa?
Teennäinen se on yhtä hyvin kuin Ulla-Elina, Ulla-Pirkko, Ulla-Kerttu, Ulla-Elli, Ulla-Lilli ...
Ei sellaisia nimiä kalenterissa ole.
Minä ainakaan en tykännyt yhtään aikoinaan luokallani oli 4 Annea. Olenkin antanut lapsilleni harvinaisempia nimiä kuin Top-ten listasta. Kaksiosaiset nimet ovat mielestäni myös hyvin kauniita esim. Sani-Janika, Sini-Anna, Tiia-Liina, Suvi-Lotta, Anna-Stiina. Edelliset eivät ole kuitenkaan omien lasteni nimiä.
Anna on tavallinen kaunis nimi, eikä siitä tule viivan avulla erikoista! Kyllä nimen sointuvuus kai on merkityksellisempää kuin erikoisuuden tavoittelu. Pidän kyllä erikoisista nimistä, mutta pitämällä silmät ja korvat auki, lukemalla kirjallisuutta ja luovuudella saa aidosti erilaisia nimiä. Kun vielä luovuudessaan pitää mielessä suomen kielen kielioppisäännöt ja kunnioittaa suomalaista kulttuuria ja historiaa, vältytään nimihirvityksiltä. En ole vielä tavannut toimivaa yhdysnimeä, joka olisi välttämättä kirjoitettava väliviivalla. Nimenä esim. Kaisla-Kerttu on kaunis, mutta jos harkitsisin sitä lapselleni, hän olisi Kaisla Kerttu (tai Kaislakerttu). Kaisla toimisi myös ilman Kerttua ja halutessaan nimiä voisi käyttää yhdessä.Nimen erikoisuudesta ei silti tarvitse tinkiä.