Mites muilla meni pääsykokeet?
1. Kysymyksessä kysyttiin yhtä painopistettä jota tulisi opettajan työssä kehittää. Esseen pohjana piti käyttää pientä artikkelia Helsingin sanomista ja kirjan toista kappaletta.
2. Kysymyksessä pyydettiin erittelemään ja pohtimaan tapoja pedagogisen rakkauden kehittämiseen tai jotain sinne päin.
Itselläni kirjallinen osio ei ainakaan mennyt ihan nappiin. Kirjan olin kyllä lukenut 6 kertaa ja tehnyt siitä hyvät muistiinpanot jne, mutta silti sattui niin että tietenkin kysymykset tuli sellaisista asioista jotka eivät olleteet kunnolla hallussa ja esseet meni enempi tai vähempi satuiluksi. Omia pohdintoja pyrin joka väliin lisäämään, mutta kirjan tietoihin viittaaminen jäi aika vähälle.
Taidan taas kuulua siihen pettyneiden joukkoon joka jää ulkopuolelle ku muut pääsee opiskelemaan :-(
1. Kysymyksessä kysyttiin yhtä painopistettä jota tulisi opettajan työssä kehittää. Esseen pohjana piti käyttää pientä artikkelia Helsingin sanomista ja kirjan toista kappaletta.
2. Kysymyksessä pyydettiin erittelemään ja pohtimaan tapoja pedagogisen rakkauden kehittämiseen tai jotain sinne päin.
Itselläni kirjallinen osio ei ainakaan mennyt ihan nappiin. Kirjan olin kyllä lukenut 6 kertaa ja tehnyt siitä hyvät muistiinpanot jne, mutta silti sattui niin että tietenkin kysymykset tuli sellaisista asioista jotka eivät olleteet kunnolla hallussa ja esseet meni enempi tai vähempi satuiluksi. Omia pohdintoja pyrin joka väliin lisäämään, mutta kirjan tietoihin viittaaminen jäi aika vähälle.
Taidan taas kuulua siihen pettyneiden joukkoon joka jää ulkopuolelle ku muut pääsee opiskelemaan :-(
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihmettelen vaan, että jos olit lukenut kirjan 6 kertaa, niin miten vielä voi jäädä alueita jotka eivät ole hallinnassasi? Ei se määrä vaan se laatu!!
En pitänyt kokeessa kysyttyjä alueita yhtään olleellisena ja kun kyseessä oli vielä kirjan kuusi viimeistä sivua periaatteessa niin sehän on ikävä kyllä selvää että viimeiset sivut jää luettua vähän heikommin ku koko ajan odottaa että kirja loppuu jo.
Siis jos olet lukenut kirjan kuus kertaa, niin miten olet voinut jättää lopun lukematta?
Juuri tämän takia yliopistoihin on pääsykokeet: etteivät kaikki idiootit pääse sisään.
Yliopisto-opiskelijoiden täytyy osata hahmottaa isoja kokonaisuuksia ja erottaa teksteistä se oleellinen.
Susta ei siis vaan ole yliopisto-opiskelijaksi.
Sorry.
Pääsin jo sisään...
Eikös tuloksien pitäisi tulla vasta ensiviikolla? Sinun ei siis pitäisi voida tietää niitä vielä?
Tuo edellisen kirjoittaja antaa kyllä itsestään niin ylimielisen kuvan että toivon todella että hän ei ole missään tekemisessä opettamisen kanssa.
Itselläni kirjallinen osa tuntui menevän aikas nappiin. Mielestäni nämä olivat keskeisimpiä asioita, joita kirja myös painotti! Itse luin kirjan 4 kertaa ja tein hyvät muistarit, joita sitten vielä luin. Lisäksi satuin juuri sopivasti tekemään miellekartat mmm. näistä, mistä esseet tulivat, jotan kuvitella voin, että hyvin olisi mennyt.
Mitenkäs muilla on mennyt haastattelu ja ryhmätilanne? mitä teillä oli aiheina, ja minkälaisen ryhmän saitte? menikö hyvin?
Mielestäni kirja painotti paljon enemmän esimerkiksi piilo-opetussuunnitelman merkityksiä kuin vaikka yhden yksittäisenpainopisteen parantamista opettajan ammatissa. Pedagoginen rakkauden käsite oli ihan soppeli aihe, mutta kirjassa sitä ei käsitelty kovin selkeästi. Suuri osa tekstiä vain pohdiskeli ylipäätänsä pedagogisen rakkauden olemassa oloa ja historiaa.
Ei silti, kunhan kirjallisesta ei ole huonoimman kolmanneksen joukossa niin kaikki on vielä mahdollista, sillä kirjallisen osuus on todella pieni OKL:n pääsykokeissa ja suurin painopiste on soveltuvuuskokeessa joka on vasta edessä.
Siitä olen myös samaa mieltä kanssasi, että myös piilo-opsia painotettiin kovasti..sen olin myöskin lukenut ns. tärppinä myös.. oletko hakenut aiempina vuosina roihin okl:ään? itse haen vasta ekaa kertaa ja ihmettelen, että joukossa oli paljon ihmisiä jotka ovat hakeneet useamman kerran..joka 3-4 kertaa! eikö ala jo joku vihjaamaan, että jossain on jotain pielessä, kun kyseiseen koulutusohjelmaan on kuitenkin soveltuvusskokeet?
Kyllä olen hakenut useammankin kerran. Nyt oli kolmas kerta. Molemmilla aikaisemmilla kerroilla olen ollut varasijoilla, eli jäänyt täpärästi ulos ja sekös harmittaa.
Minusta siinä ei ole mitään vikaa jos hakee useamman kerran. OKL:ään pääsy on niin pienestä kiinni, sillä kilpailu on todella tiukkaa, että todella lähellä sisälle päässeitä on todella paljon ja minusta heillä on oikeus yrittää uudestaan, varsinkin jos he todella tuntevat olevansa sopivia opettajiksi.
Soveltuvuuskoe ei kuitenkaan ole OKL:ssä varsinkaan Rovaniemellä kiinni niinkään soveltuvuudesta vaan myös tuurista. Esim tämä nykyinen arvostelujärjestelmä suosii hyvään ryhmään päässeitä soveltuvuusosiossa. Myöskin ryhmäkeskustelussa käsiteltävä artikkeli ei ole useinkaan täysin tasa-arvoinen. Toisille tulee paljon helpompia aiheita useinkin. Haastattelussakin tuntuu olevan paljon merkitystä sillä ketkä sattuvat haastattelemaan. Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitat jos esimerkiksi yrittää vaikka kolmatta kertaa sisään ja on edellisinä vuosina jäänyt kauaksi sisäänpääsystä.
OKL:ssä opiskelevat ystäväni ovat myös sanoneet että heille on epäsuorasti myönnetty, että OKL:ään ei edes yleensä oteta ensimmäisellä yrittämällä. Tällä vältetään kuulemma ns. "Käyn katsomassa millaista se olisi" asenteen omaavia pääsemästä kouluun ja heidän tilalleen saadaan oikeasti motivoituneita ja opettajan urasta kiinnostuneita henkilöitä.
Tuurilla ei Okl:n pääse missään!
Osioiden vaikeusasteet otetaan huomioon arvostelussa- samoin kuin ryhmän kokoonpano.
Mutta ainahan sitä voi selitellä...
Itse pääsin Jyväskylän OKL:ään aikoinaan ensimmäisellä kerralla.
Mitään periaatetta, minkä mukaan eka kerran hakijoita ei oteta, ei TODELLAKAAN ole olemassa.
Ja tuurilla ei asian kanssa ole mitään tekemistä.
Miten vaikea on hyväksyä sitä, että ei kertakaikkiaan vain ole soveltuva alalle tai ei pärjää?
Selittelyä ei kannata harrastaa, koska aina on joukossa joku joka tietää asian oikean laidan.
Ennen vanhaa OKL:ään pyrkiminen ei ollut lähelläkään nykyistä tilannaetta eikä tilanne siis ole mitenkään verrattavissa nykytilanteeseen.
Itsekin olemme työtoverien kanssa usein pohtineet, että nykyisellä valitakoe ja valitsemis käytännöllä meistä kukaan tuskin tulisi valituksi OKL:ään.
Hakijoita on moninkertainen määrä. Ei siis ole mitenkään ihmeellistä että nuoret joutuvat hakemaan OKL:ään useampia kertoja, koska ovat jääneet muutamia kertoja täpärästi ulkopuolelle. Myös valintakokeen rakenne on täysin erilainen kuin ennen ja opettajilta vaaditaan aivan eri ominaisuuksia kuin 30 vuotta sitten. Jos ei siis ensimmäisellä kerralla pääse niin ei kannata toki lannistua vaan hakea reippaasti uudestaan.
Itseasiassa muutamia tässä keskusteluissa esiintyneitä vastauksia lukiessa ihmettelen suuresti muutaman niin sanotun "opettajan" suhtautumista. Asenteenne on kaikkea muuta kuin mahdollisia tulevia opiskelijoita kannustava. Voin vain kauhulla kuvitella millaisia olette mahdollisina opettajina. Epäilenkin suuresti että kaikki tässä keskustelussa opettajana esittäytyvät eivät ole oikeasti opettajia.
En myöskään oikein jaksa uskoa että tuollaisten kommenttien esittäjät olisivat oikeita opettajia. Tai jos ovat niin on kyllä todella ihme millä he ovat ammattiin päässeet...
Olen syntynyt vuonna 1973, ja valmistunut vuonna 1998. Kokemukseni on siis hyvin tuore.
Todellakaan ei ole olemassa mitään periaatetta siitä että ensimmäisellä kerralla ei sisään "päästetä".
Realismia on, että kaikki eivät ole soveltuvia opettajankoulutukseen. Miten vaikeaa se voi olla ymmärtää.
...että kaikista ei todellakaan ole
opettajiksi. Se vaatii tietynlaista
luonteenlaatua/lujuutta ja halua
motivoida oppilaita jne. Itse yritin
opettamista, mutta lopetin sen koska
kykyni eivät riittäneet. Voimia kaikille
opettajille työhönne, minä ainakin arvostan
taitojanne!
Tuurilla ei pääse eikä ensimmäistä kertaa yrittäviä väheksytä. Olen itse päässyt ensimmäisellä yrittämällä sekä luokanopettajakoulutukseen Jyväskylään että erityisopettajakoulutukseen Helsinkiin. Soveltuvuus ratkaisi ja opettajuuden 15-vuotisella kokemuksella pidän sitä yhä tärkeämpänä ominaisuutena.
Valitettavsti käytännössä näkee, että ne useita kertoja kutsumustyöhönsä yrittäneet tyttöset ovat käytännön opettajantyöhön kaikkea muuta kuin sopivia. Tämä ei ole ilkeilyä vaan ihan kokemuksen tuomaa realismia. Lapsien kanssa touhuilun halu ei riitä - sen tarpeen voi tyydyttää omien ja sukulaislasten kanssa.
Ehkä opettajien arvostus nousisi jos pääsykokeisiin asetettaisiin raja hakemisen määrälle ja saataisiin toisenlaisia opiskelijoita koulutukseen. Ja tämäkään ei sitten ole ilkeilyä vaan ihan aito toteamus.
ussein parempi kuin pussillinen uusia määritelmiä. Joka vuosi juostaan jonkun pedagogisen trendin perässä, mutta saisi varsinkin kurinpidossa olla paluuta vanhaan, ja open kunnioittamiseen.
heti jos luokassa tekeminen muksulta loppuu, alkaa hän vilkkaaná veijarina touhuta muuta. aina siis oltava varasuunitelma.
opetettu asia voidaan merkityskarttamaisesti luoda jonkun puitteen ympärille.
puhetta vähän, kyselyä ja johtopäätösten tekoa oppilailta enemmän.
aina kannattaa muistaa että lapset ovat hyvin oppia ottavaisia, muistavat asiat todella nopeesti ja ovat yksilöitä, eikä harmaata massaa.
Jokaisella vahva puolensa, joka tuotava esille, jolla taas oppilaat voivat auttaa muita luokka-tovereita. tässä muutamia mielipiteitä
Sami Sundstöm kasv. tiet. yo - Turku
Tulokset oli netissä, PÄÄSIN SISÄÄN!!!!!!!! Yliopisto, here I come!!!!!!!!!!!