Missä värit, kodikkuus?

Olen ihan samaa mieltä. Jotenkin täällä ihmiset, joilla on varaa "sisustaa", haluavat sitä parkettilattiaa asuntoon, jossa ei muuten ole mitään erityistä tyyliä, ja kivitasoa keittiöön. jossa harvoin edes tehdään mitään ruokaa. Mielestäni todella materialistista leveilyä, mitä sisustamisen EI pitäisi olla. Tylsää, suorastaan.

Ja sitten kun väriä laitetaan, seilälle lätkäistään Lime, Fucsia, Oranssi ja Pinkki.
YÖK.

Tervetuloa meille.
Mies valitsi olohuoneeseen vaalean sohvan, edellinen oli vihreä. Mies valitsi olohuoneeseen puna-valkoiset verhot, näki kankaan sisustuslehdessä ja kysyi saisiko noista verhot - maksoi verhokaupan laskun, minä ompelin kauppiaan hyvillä ohjeilla.
Mies on hävittänyt keittiön pöydältä vuorotellen liinat ja tabletit, oli ne sitten kankaisia tai muovitettua, marimekkoa tai mitä vaan, koska niihin jää muruset ja tahrat lapsiperheessä. Verhot vaihdetaan aina kun hän ehdottaa.

Meillä on keittiössä parketti (olohuoneessakin, totta kai), kivitasoja ei tule edelleenkään. Lasten - ja isänkin - maalauksia ja piirustuksia on seinissä, ovissa ja ikkunoissakin, osa niillä ikkunakalvotusseilla tehtyjä, saakohan niitä koskaan pois. Aika sekamelska, jota koetetaan rauhoittaa taustaväreillä (tapettiseinät ja muut sopivat sävyiltään yhteen).
Lapsilta on kysytty: toisen huoneessa on oranssia, metallin harmaata ja seinän kokoinen sinivoittoinen maisemakuva yhdellä seinällä. Toisella lapsella on raidallinen laminaattilattia, kun ei osannut päättää että tumma vai vaalea, sanottiin että laitetaan sitten molempia, kun oli saman valmistajan ja samaa paksuutta.
Siistimpää vois kyllä olla.

Täysin samaan mieltä kirjoittajan kanssa!!!
Saa kyllä tarkkaan katsoa ,minkä näköisen ukonkin tuo oiken tarkkaan harkittuun
sisustukseen! Tuohon valkoiseen sisustukseen varmaan sopisi harmaahiuksinen , pellavahousuinen ukkeli, ettei vaan harmonia mene pilalle.
Olen itse jo pitkään odotellut lehtien palstoille kauniita normaaleja sisustuksia väreineen kaikkineen. Olisi omakin koti trendikäs!

Kekseliäisyydellä saa aikaan vaikka ilmaiseksi. Kympillä taas tekee ihmeitä.

Voi ei, minä kuin rakastan valkoista, vaihdoin kesälomalla makuuhuoneeseen valkoiset pellavaiset paneeliverhot ja toiset valkoiset voilé kankaasta. Ostin valkoisen sängynpeitteen ja valkoiset karvamatot, ennestään minulla oli jo valkoiset vekkivalaisimet. Nyt syksyllä makuuhuone tapetoitiin valkoisilla tapeteilla ja ostin kristallivalaisimen sinne myös. Pidän todellakin paljon huoneesta, se on niin ihanan valoisa ja puhdas. Lattia on tammiparkettia koko talossa, se antaa mielestäni lämpimän vaikutelman. Työhuoneeseen laitoin myös valkoisen karvamaton ja valkoiset paneeliverhot, muut kalusteet ovat pyökkiä.

Ostin jopa eteiseen valkoiset karvamatot, ovat niin ihanan näköisiä, ei kovin käytännöllisiä, mutta kun ei ole pikkulapsia käyvät ihan hyvin. Eteiseen ajattelin myös vaihtaa vanha pyökkinen taso valkoiseen senkkiin ja kattoon tulee kristallivalaisin.
Olen ihan täysin hurahtanut kristallivalaisimiin, ostin jopa pesutilaan pari kristallivalaisinta.
Kaikissa valaisimissa metalliosat ovat krominväriset, en voi sietää kultaa yhdistettynä kristalliin.

Keittiöön ompelin valko-harmaaraidalliset verhot ja myös keittiöön vaihdoin tapetit valkoisiksi. Työtasot eivät ole graniittia, saisivat mielellään olla, mutta en jaksa niitä ruveta vaihtamaan.

Nyt odotan uutta valkoista hyllykköä olohuoneeseen, matot vaihdoin jo kesällä valkoisiksi. Verhot ovat jo jonkun aikaa olleet kermanvalkoiset. Seuraavaksi ajattelin ostaa valkoisen lasipöydän (reunat valkoista puuta) ja kristallivalaisimia olohuoneeseen. Sohvakalusto on toistaiseksi musta, mutta tulee vaihtumaan myös kermanvalkoiseksi jossain vaiheessa. Olohuoneen ruokaryhmän tuolit päällystin kermanvalkoisella. Pöytäliinoja ei ole missään, vihaan pöytäliinoja, miksi piilottaa kaunista pöytää jonkun rätin alle.

Takkahuoneessa on lumenvalkoiset paksut verhot ja musta nahkasohva, sinne kaavailen kyllä tummaa uutta sohvaa, kankainen tällä kertaa.

Tytön huone on myös valkoinen, valkoiset lenkkiverhot, valkoinen senkki, valkoinen lipasto, kristallivalaisimia ja luonnonvalkoinen lepotuoli, valkoinen sänky ja peite. Koristetyynyt ovat tällä hetkellä joka huoneessa valkoisia, pitsisiä tällä hetkellä.
Tämä huone on ollut jossain välissä roosa, punainen, keltainen ja ruskea (siis eri aikaan) sen mukaan minkä värinen tyttö sen halusi.

En pidä erityisemmin koriste-esineistä, mutta jonkun verran niitä täytyy olla luodakseen kodikkuutta ja tunnelmaa, kaikki koriste-esineet ovat kuitenkin myös valkoisia, lasisia, maitolasisia, hopeanvärisiä, helmiäisenvärisiä tai hiekanvärisiä. Rakastan kynttilöitä ja tuikkuja. Taulut ovat väreiltään sisustukseen sopivia, olen laittanut komeroon kalliitakin tauluja, koska eivät sovi sisustusväreihin.

Pukeutumishuone on myös pääosin valkoinen, valkoinen verhokappa, valkoiset kaapistot, viihtyvyyttä olen saanut siihen lisäämällä pieniä yksityiskohtia, paljon kynttilöitä, upea taulu, kylläkin valko-musta-harmaa, mutta pidän siitä.

Minulle sisustaminen on harrastus, ja pidän laadukkaista tavaroista, oli sitten kyse mistä tavarasta tahansa. En oikein ymmärrä miksi sinua veetuttaa, että ihmiset pistävät rahaa sisustamiseen, eikö se ole jokaisen oma asia mihin rahansa pistää. Itse uusin sisustusta ehkä 1-2 vuoden välein, en huonekaluja, mutta verhoja, mattoja ja koristetyynyjä vaihdan, jotta saan uuden ilmeen kotiini.
En sisusta muita varten, vaan ihan itseni varten, olen hyvin esteettinen, ja nautin kaikesta kauniista, myös kauniista vaatteista ym. Voisin kirjoittaa yhtä pitkän tekstin vaatteista, mutta tämä nyt koski sisustamista, joten jätän väliin.

Olisi kiva nähdä kotisi, kun niin hehkutat värien puolesta. Ihmiset nyt vain sattuu pitämään eri tyyleistä ja väreistä, minä en voisi asua kodissa jossa on valtavasti väriä. Hillityt värit ovat rauhoittavia.

Juu, olen kysynyt lapseltani, olemme täysin samaa mieltä, valkoinen on ihana,

Minä rakastan valkoista. Ostin oman asunnon muutama vuosi sitten, maalasin seinät valkoisiksi ja muutamalla seinällä on valkoiseksi maalattua kuitutapettia. Kaikki verhot ja muut tekstiilit saunapyyhkeitä myöten ovat valkoisia, lattialla on kaksi suurta valkoista pörrömattoa. Huonekalut ovat punertavaa puuta ja lattia parkettia. Väriä on vain suurissa tauluissa ja viherkasveissa, joita on paljon (valkoisissa ruukuissa tietysti).

Meillä kaikilla on oma makumme. Minä pidän puhtaasta väristä ja yksinkertaisista linjoista. Ei minun makuni ole yhtään huonompi kuin sen, joka tykkää vaikka sinisestä ja kukertavan kukikkaasta. Jos on, niin kertokaa, miksi, oi hyvänmakuiset ihmiset!

Minulla taas on mustaa valkoista beigeä ja viininpunaista tekstiilit.Seinät valkoiset huonekalut mustat.Harmooninen mutta käytön kestävät värit.
Eikös pääasia ole että jokainen kodissaan viihtyy.Minulla ei ole mitään kallista mutta sitäkin kodikkaampaa.

Minä ilahdun aina, kun näen jotain todella persoonallista, siis jotain, missä totaalisesti viisveisataan siitä, mikä on muodikasta, tyylikästä tai mitä muut ihmiset ajattelevat. Hullun hauskaa, yllättävää, kapinallista, vastarannan kiisken omaperäistä makua; tyyliä, jossa ei matkita naapureita eikä kumarreta "hyvää makua", mutta jossa on kuitenkin jokin idea. (Muuten se olisi pelkkää välinpitämättömyyttä ja epäesteettisyyttä, mistä en pidä.)

Väreistä saa energiaa! Oletteko koskaan miettineet miksi suomalaiset ovat niin surullista kansaa, erityisesti syksyllä ja talvella? Miksi se 60-luku oli niin villi ja vallaton ja täynnä energisiä ihmisiä? Ettei vaan valkoista valkoisen päälle sisustamalla ole kadotettu jotain? Ihmisen mieli tarvitsee virikkeitä ja parhaiten toimii visuaaliset virikkeet, kuten värit sisustuksessa.

Erilaisilla väreillä on eri henkilöihin erilainen vaikutus. Pimeän syksyn keskelle suosittelen lämpimästi punaisen, keltaisen ja oranssin lukuisia sävyjä sen mukaan mistä itse kukin tykkää. Ne antavat lämpöä, energiaa ja muistuttavat ettei pimeys kestä ikuisesti. Tämän hetken muotivärihän on turkoosi yhdistettynä hieman itämaisiin kuvioihin, hopeaan ja kultaan. Vain hetki sitten oli muodissa violetin/liilan sävyt.

Valkoisellakin on paljon sävyjä ja varmasti niitä osaa taitava sisustaja hyödyntää harmonisen kokonaisuuden luonnissa, mutta antakaa nyt hyvät ihmiset aivoillennekin jotain piristettä joskus ja lisätkää väriä tilaan!

Kohta ne muualla maailmassa nauraa jo meidän sisustusmaullekin, kun tähän saakka on naurettu vain ruokakulttuurille..

Kuka päättää millainen on oikea koti? Jos sinun makusi on tietynlainen, niin mikä sinä olet määräämään että vain sinun makusi on oikea?

Jos joku tykkää valkoisesta, antaa heidän sisustaa valkoisesti.

Jos me mennään ajassa vähän enemmän taaksepäin, niin millaista oli silloin kun ei esimerkiksi kaikkea tätä hömpöökkiä ollut? Kodissa suosittiin silloin paljon luonno värejä, puutalot olivat ruskeita, maaleja kun ei käytetty, joten lähes kaikkialla kaikki oli ruskean eri sävyjä ja vaaleita, harmahtavia kankaita, metallisia kippoja ympäri pieniä taloja ja muutenkin, hyvin yksinkertaista ulkonäköä.

Jokaisella on oikeus luoda sellainen koti kuin haluaa. Rasittavaa kuunnella miten joku yrittää täälläkin rajata sen minkänäköinen on oikeanlainen koti, ihan kuin eroaisit niistä lehtien suunnittelijoista, joiden mielestä taas heidän luoma koti on oikeanlainen.

Punainen on hyvä väri viileisiin tiloihin ja tuo jo pienissäkin pinnoissa riittävän tehon.
Oranssi stimuloi ruokahalua ja eteisessä toivottaa vieraat tervetulleeksi. Se ei kuitenkaan sovi henkisesti levottomille!
Keltainen korostaa päivänvaloa.
Vihreä sopii esim. kylpyhuoneisiin tai keittiöihin. Kasvien vihreys virkistää sisustusta.
Sininen viilentää ja rauhoittaa ja on siksi hyvä valinta esim. makuuhuoneisiin.
Violetti on hyvin voimakas ja hallitseva väri ja sen käyttö sisustuksessa vaatii tarkkaa harkintaa.
Valkoinen tasapainoittaa ja rauhoittaa sisustusta sekä tuo raikkautta.
Musta ei sovi lastenhuoneisiin, ruokailutiloihin eikä sairashuoneeseen, mutta erillaisina tehosteina kuten yksittäisenä huonekaluna tai pintana tuo levollisuutta sisustukseen.
Harmaa täydentää ja neutralisoi voimakkaiden värien vaikutusta sisustuksessa.
Luonnonsävyt rauhoittavat ja vakauttavat. Ne toimivat hyvin yhdessä ja väriskaala on loputon.

Huonekalukaupoissa on rumia ja huonolaatuisia huonekaluja. Jos etsii jotain kaunista ja hyvää huonekalua, niin pian huomaa että tehdas on mennyt konkurssiin eikä kyseistä tuotetta saa enää mistään. Nämä rumat, usein vielä huonosta materiaalista tehdyt kalusteet maksavat silti paljon.

Minun kotini on kuin tyylivarkaiden 1.jakson koti . Musta-valkoinen.

Aivan samaa mieltä aloittajan kanssa. Ihanaa, luulin olevani ainoa joka ihmettelee nykyajan sisustusvillitystä, josta värit ja kodikkuus loistavat poissaolollaan! Jokainen tietysti tyylillään, en vain silti ymmärrä miten sellaisessa ympäristössä voisi viihtyä. Monien ihmisten kodit ovat vaaleita, kalseita, pelkistettyjä ja suorastaan steriilin oloisia kuin sairaalat. Vaikka olen nuori, pidän silti paljon enemmän lämminhenkisestä, entisajan tyylisestä sisustuksesta jossa on elämän makua!

Artekin huonekaluja hankin , vaikka yhden vuodessa.

Nyt on

* ritiläpenkki

* tarjoiluvaunu

* syöttötuoli

Hankintalistalla: keittiön pöytä ja tuolit

Kun on rahaa voi sistustaa kotinsa tyylikkääksi. Köyhät ei tyylistä tiedä mitään ja paras tapa mitätöidä on tehdä tyhjäksi kauniit ja kodikkaat asunnot. 60-luvun sisustusta ei kukaan halua ellei sitten ole pakko sellaista laittaa kun ei muuhun ole varaa.

Olen osittain samaa mieltä, mutta vaaleasta ja yksinkertaisesta voi myös saada kodikasta.
Hyvin kirjoitat kuitenkin, tsekkaa blogini jos ehdit, mielipiteitäsi kaivataan.

http://omakotiaikakallis.blogspot.com/

Joo. Nykysisustustrendi on väritöntä, mautonta, hajutonta, tunteetonta. Mahdollisimman steriili ja siisti, ikään kuin näyteikkuna muille. Itse en viihtyisi sellaisessa, vaikka tietynlainen järjestys toki pitää kodissa olla. Ei sovi mennä ääripäihin.

Rakastan värejä ja erilaisia materiaaleja vaikka aito puu onkin suosikkini huonekaluissa. Matot pitää taas olla mieluiten itse tehtyjä, ja värikkään räiskyviä räsymattoja.

Huonekaluliikkeistä en mitään löydä. Ovat liian uusia ja käyttämättömiä. Sen sijaan esim. ekotoreilta olen löytänyt parikin lipastoa, jotka hehkuvat elettyä elämää (ei tarkoita että olisivat naarmuisia ja kuluneita). Sellaista hehkua ei uusista kalusteista löydy. Vanhan lipaston rakenne ja pinta on jämerä, mutta sitä ei suotta ole siloiteltu "kuolleeksi", niin kuin noissa uusissa tahtoo olla. Uusissa kalusteissa ei ole pinnassa mitään särmää.

Mutta kai ihmiset nykyään haluavat nimenomaan pehmeyttä ja pyöreyttä. Särmät sisustuksessa hiotaan pois tai valikoidaan hyvin tarkkaan. Ehkä liiankin tarkkaan...

tietääkseni kaikilla ihmisillä saa olla oma makunsa, eikä kaikesta tarvitse tykätä. itse pidän siitä että kodista löytyy värejä ja lämpöä tekstiilien avulla. en kovin välitä pelkistetystä tyylistä, mutta en koe tarvetta valittaa siitä julkisesti.

mutta kai nyt kaikilla saa olla sen näköinen koti mistä itse pitää, oli se sitten kopioitu sisustuslehdestä tai kasattu kirpputori tavaroista. eikös se nyt ole pääasia että viihtyy omassa kodissaan, en minä ainakaan sisusta kotiani sen mukaan että joku muu tästä pitäisi tai viihtyisi, oma viihtyvyys on tärkeintä, ihan sama mitä muut on mieltä.

Eli lisää vaan tälläisiä sisustuksia:

"Beeeessiä, beeessiä, surkeita kuravellin ruskeita, hahmottomia harmaan sävyjä.
Tai sitten tietyntyyppiset yllytyshupsut naiset vetävät koko kämpän valkoiseksi, onhan se nyt niin muodikasta!"

- ei tarvitse potea häpeää siitä jos tykkää simppelistä sisutuksesta, harmillista on se että joidenkin mielestä on ilmeisesti vain yksi oikea tapa sisustaa ja se on se oma.

mielestäni joidenkin kommenteista täällä kyllä saa sellaisen kuvan ettei saisi olla esim. pelkkää valkeaa sisustuksessa. ei sellaista sisustusta helposti persoonalliseksi saa, mutta ei sitä nyt olisi mielestäni pakko täysin lytätä epä kodikkaaksi ja tylsäksi, koska kuitenki moni mieltää sillä tavalla sisutetun asunnon kodikseen. tietysti se on vaan aloittajan mielipide, mutta joskus vähemmän on enemmän ja värien sekameteli soppa saattaa olla levoton :)

itse kun kannatan molempien yhdistämistä, perus ilme melko yksinkertainen ja paljon värejä tekstiileissä, vähän elävöittää sisustusta :)

Meillä valkoinen on pääosassa.Monissa eri sävyissä. Mukana on hiukan (maltillista ei krääsä) kultaa, hopeaa, ruskean sävyjä, pellavan sävyjä, sinistä, vaaleanpunaista... Jatkanko?
Monen mielestä meillä on valkoinen / vaalea koti, vaikka värejä itse asiassa on paljonkin. Mutta... Ei keltaista, punaista tai vihreää. En kerta kaikkiaan halua kotiini kirkkaita värejä.
Meillä viihdytään ja koti tuntuu kodilta. Pieniä lapsia on ja silti vaaleat värit ei haittaa :) Itse asiassa se valkoinen on helpoin lapsi perheen väri --> hiukan klooria pesuveteen ja taas loistaa puhtaana. Mitenkäs muista väresitä saa tahrat pois ;)
Minä ehkäpä kuljen ns valta virrassa mutta mitä sitten?? En kuitenkaan aio muuttaa sisustusta muodin mukaan ;)

Itse en tajua ihmisiä, jotka laittavat kotinsa täyteen värejä. Sellaisissa tiloissa alkaa ahdistamaan.

Alottajan viesti on totta. Voi miten rumia sisustuksia ihmisillä näkee, ja paljon! Kun katselee vaikkapa myytävien asuntojen kuvia, näkee mikä on vallalla oleva trendi. Kun halutaan eleetöntä, puhtaan pelkistettyä sisustusta, mutta ei ole taitoa eikä makua, saadaan aikaiseksi mitättömän ja tylsän näköinen luukku.

Milloinkahan ihmiset oppii, että se niiiiiin muodikas verhottomuus vaatii ihan omanlaisensa asunnon ja ikkunat, ja vaatii jotain myös sieltä ikkunan ulkopuolelta avautuvalta miljööltäkin! Mutta ei, tähänhän ei riitä ajatusta, kun halutaan olla muodikas ja ilman verhoja. 70-luvun tyyppikerrostalon tai rivarin tummanruskeat puitteet tuuletusikkunan vihreine hyönteisverkkoineen aivan huutavat saada peittyä kauniiden verhojen taakse, mutta se huutohan kaikuu kuuroille korville.

Eli se, mikä sopii funkkistaloon, ei aivan välttämättä näytä hyvältä jossain tyyppirivarissa tai -kerrostalossa.

Ja kun on "opittu," että verhojen kuuluu olla eleettömät, niin sen sitten katsotaan tarkoittavan mahdollsimman mitättömiä veteliä ritkuja siinä ikkunan pielessä. Kas kun halutaan olla muodikkaita ja unohtaa ne 70- ja 80-luvun puhviverhot ja rimpsut, niin mennään sitten niin kauas niistä kuin mahdollista, ja mennään sitten ihan sinne metsään asti.

Ja kun halutaan ne mahdollisimman tummanruskeat tai melkein mustat laminaatit lattiaan, niin sitten ei lainkaan käsitetä, että tällaiseen lattiaan ei ihan mikä tahansa matto sovikaan. Juu ei, siihen lätkäistään mitään ajattelematta se sama itämaiskuvioinen vaaleanpunertava kauhistus, mikä näytti suht. kohtuulliselta vaalealla lattiapinnalla, mutta ei sovi ollenkaan tummalle lattialle. Mitä tummempi lattia, sen vähemmän se kaipaa minkäänlaista mattoa, koska tumma väri itsessään on hurjan hallitseva.

Ja miksi ihmiset on niin ihastuneita kituliaisiin puolikuolleisiin huonekasveihin?

Kun jostain löytäisin kuvan, Helenan ent Säkkinen tekemän sisustussuunnitelman, jossa hän käytti pyöreitä muotoja. Aivan uskomatonta ammattitaitoa.

Ohjelma oli nimeltään Tila.

Siis kyllähän värejä tottakai saa ja pitääkin olla! Värit on ne jotka luo sitä persoonallisuutta! Ei tietystikään tarvitse mitään sekametelisoppaa tehdä mutta persoonallisuutta! ja ne harmaa valkoiset tähdet... no kukin tavallaan..

Ihmiset pitää erilaisista sisustuksista, jokaisen koti on itsensä näköinen. Sitä vain joskus ihmettelee, kuinka jotkut ei näytä välittävän yhtään siitä, miltä se koti näyttää. Se on vain eräänlainen peruskoti. Ei muuta. Pöytä on pöytä, ei sisustusesine. Siksi ei ole mitään väliä siitä, miltä se näyttää. Kunhan on pöytä.

Lattialla on matto, koska siinä kuuluu olla matto. Minkä näköinen se matto on, ei mitään väliä. Matto kuin matto.

Seinälle laitetaan taulu. Se niitataan keskelle seinää. Koska taulun pitää olla keskellä seinää. Ei mitään väliä siitä, miltä kokonaisuus näyttää. Keskellä seinää yksinäinen orpo taulu, ei muuta. Mutta onpahan taulu. Se ei välttämättä ole linjassa minkään huonekalun tms kanssa, mutta se on keskellä seinää missä sen ilm. kuuluu olla. Jossain on näin kirjattu johonkin lakiin.

Ostetaan lipasto, koska tarvitaan lipasto. Sille ei ole muuta sopivaa paikkaa kuin ikkunanurkkaus, missä se siis on toiselta sivultaan kiinni seinässä ja ikkunaverho jää osaltaan sen taakse. Siinä se sitten toimittaa lipaston virkaa, ei mitään väliä siitä, sisustaako se huonetta mitenkään, eli ei sisusta. Se on vain säilytyskaappi.

Puisia huonekaluja samassa huoneessa, yksi on vaaleaa koivua, toinen tummempaa tammea, joku maalattua lastulevyä, yksi mäntyä. Mikään ei soinnu toisiinsa, mutta sillä ei ole väliä.

Koska elektroniikkaa on kaikki paikat täynnä, on myös johtoja ja pistokkeita ja jatkojohtoja ja kaikenlaisia antenneja sun muita risteilemässä joka puolella. Mitään harkintaa niiden sijoittelussa ei käytetä.

Jos viet tällaiseen kotiin vaikkapa kukkakimpun, voit olla varma, että se tökkästään johonkin lasipurkkiin tai isoon juomalasiin ymv. Koska ikinä ei ole tullut mieleenkään hankkia erilaisia kauniita maljakoita, joita sentään on kaupoissa saatavilla millä mitoin ja todella halpojakin.

Beige on se tavallisin väri hieman vanhempien ihmisten kotona, koska he on oppineet, että beige on turvallinen, tasapainoinen ja ei-silmille-hyppivä väri. Sitä on siksi joka paikassa. Ylipäänsä vanhempien ihmisten kodeissa saa hakea puhtaita, kirkkaita värejä. Kaikki on murrettua, jos on punaista, se on marjapuuronpunaista tai viininpunaista, mutta ei missään nimessä kirkkaanpunaista. Sininen on aina siniharmaata. Valkoinen on aina enemmän beigeä kuin valkoista. Matot on aina turvallisen ruskeita tai sameita ei minkään värisiä.

Yhdellä ystävälläni on juuri tällainen vanhemman ihmisen ei-minkään-näköinen koti. Olen aina ihmetellyt, kuinka hän saa jopa joulukuusen olemaan niin mitättömän näköinen. Se on aina yhdessä hämärässä nurkassa, jostain syystä aina kauhean harva ja se on "koristeltu" kummallisen näkymättömästi, muutama ikivanha jo kiiltonsa menettänyt nauha ja joitakin pienen pieniä koristeita, jotka ei näy oikein ollenkaan. Valoja siinä kuusessa ei ole tai ne ei ole koskaan päällä. Mitä turhia.

Keittiössä on pyöreä pöytä, jossa on se yksi krominen jalka keskellä, se näyttää enemmän baaripöydältä kuin kodikkaalta keittiönpöydältä, mutta se on kuulemma käytännöllinen. Minusta ei. Ja kun istutaan iltaa kynttilänvalossa, se on teevadille laitettu yksinäinen lämpökynttilä siinä keskellä pyöreätä pöytää. Ei mitään kaunista tuikkuastiaa, ei tietenkään.

Ei meilläkään varmasti niin kaunista ja aistillista ole, myönnän, mutta edes yritän! Haluan viihtyisyyttä kotiini, kun maailma muuten on niin ankea, varsinkin syksyisin. En kritisoi valkoisia koteja, minusta ne on jopa kauniita joskus, mutta tietysti kamalan epäkäytännöllisiä ainakin lapsi- ja koiraperheissä. Jos pystyy pitämään sen valkoisen puhtaana, niin onhan se hienon näköistä. Likaantunut ja nuhjaantunut valkoisuus on kaikkea muuta kuin kaunis.

Mua taas oksettaa sellaiset kaiken kirjavat ja tyyliltään yhteen sopimattomat tavarat ja sisustusesineet. En suostu astumaan jalallanikaan sellaiseen huusholliin, tosin enpä juuri tunnekkaan ketään tällaista alaluokan ihmistä. Heille on tyypillistä sisustaa juuri näin. Yläluokan tunnistaa vaaleasta ja tyylikkäästä sisustuksesta, näin se vain menee.

Mistä sinä tiedät ALALUOKAN sisustamisista, jos et yhtään ALALUOKAN ihmistä tunne etkä jalallasi heidän kotiinsa koskaan astunut????

Olet naurettava.

YLÄLUOKAN ihmistä ei tunnista mistään sisustamisesta.

Ihmisten luokitteleminen on tyylitöntä ja typerää. Kodit voivat olla ihan minkälaisia tahansa, ei ole mitään sääntöä siitä, mihin "luokkaan" voisi sijoittaa ihmisen hänen sisustustapansa perusteella. Sääty-yhteiskunnan aika on ajat sitten ollut ja mennyt.

Makua ei voi ostaa rahalla, ainakaan, jos sen perusteella teet jaotteluitasi. Koulutuskaan ei takaa mitään. Mieltymykset voi olla mitä tahansa.

Eräässä sisustusohjelmassa esiteltiin koti, joka oli kiiltävä ja pikimusta, huonekaluja ja tavaroita myöten. Kaikki mustaa. Ja kallista. Ei ainakaan kenenkään varattoman koti, päinvastoin. Mutta musta oli.

Ja sinä tiedät, keitä siellä ikkunoiden takana asuu.

Et voi olla edes todellinen. No, en tuhlaa sinuun ja kirjoituksiisi enempää aikaani. Et ihan ole sen arvoinen.

Rakastan valkoista, koska se on muotia ja halpa väri. Lasten lelutkin on valkoisia ja valkaisin heidän hiuksensakin. Vaatekaapeissa kaikki vaatteetkin on valkoisia, jotta sopivat sistukseen.