Sebastian VI

Mulla oli kaikkea mitä aamulta voi toivoa. Iso kannu kahvia, ruisleipiä ja ihana poikaystävä, joka nukkui edelleen. Mä en kyllästynyt ihailemaan Sebastianin söpöyttä. Se vaan oli niin kertakaikkisen kaunis. Kun mä olin syönyt, mä käperryin takaisin sänkyyn. Menin ihan lähelle Sebastiania ja ihmettelin tuoreen persikan tuoksua, mikä siitä lähti. Olin lähellä nukahtamista, kun Sebastian avasi silmänsä.
” Huomenta…” Se sanoi ja haukotteli.
” Huomenta, ota leipää ja kahvia…” Mä vastasin.
Sebastian teki niin ja söi kolme leipää hyvällä ruokahalulla. Sen jälkeen se tuli mun kainaloon.
” Mun pitää lähteä ajoissa. Jos mä en ole puoleenpäivään mennessä kotona, mun vanhemmat lähtee hakemaan mua Tiinan luota ja ne soittaa vasta, kun ovat siinä edessä.” Sebastian sanoi. Mua harmitti, olin jo suunnitellut viettäväni Sebastianin kanssa mukavan päivän.
” Pääsetkö illalla takaisin?” Mä kysyin. Sebastian ravisti päätään.
” En pääse. Meille tulee vieraita, mutta sä voisit tulla mun seuraksi.” Sebastian sanoi. Mä meinasin kieltäytyä, mutta tajusin, että nyt olisi hyvä tilaisuus päästä perille Sebastianin perheestä. Mulla oli kuva tiukista vanhemmista, jotka yrittivät hallita poikansa elämää. Mitä paremmin mä tietäisin niiden kuviot, sitä helpommin me voitaisiin olla Sebastianin kanssa yhdessä. Sitä mä halusin kaikista eniten, vaikka koko loppuelämä menisi kaapissa. Jossain vaiheessa me kuitenkin muutettaisiin pois kotoa.
” Mä tulen tietenkin.” Mä vastasin. Sebastian huokaisi luultavasti helpotuksesta.
” Sitten on vielä muutama asia, mitkä sun pitää tietää. Viikolla mä en pääse livahtamaan, vaan joudun tekemään kouluhommia. Mun vanhemmat tarkastaa mun läksyt ja sillä aikaa mun pitää käydä lenkillä.” Sebastian sanoi. Mä olin ihmeissäni, miten tiukka kuri lukiolaisella saattoikaan olla kotona?
” Voidaanhan me tavata sun lenkin aikana. Mä voisin ihan hyvin aloittaa lenkkeilyn sun kanssa.” Mä sanoin.
” Ei onnistu. Mä olen sillä reissulla maksimissaan tunnin ja välillä isä tulee mukaan.” Sebastian vastasi.
” Pitäähän sulla olla kavereita, joita sä tapaat.” Mä sanoin.
” Joo, viikonloput mä saan käyttää niin kuin haluan. Tosin mua vahditaan silloinkin.” Sebastian vastasi.

Mun mielestä sen vanhemmat olivat menneet liian pitkälle vahtimisissaan. Sebastianin elämä tuntui hankalalta. Mun tehtävä ei kuitenkaan ollut määrätä, miten sen piti elämäänsä elää. Mä en halunnut lähteä määräilemään.
” Okei. Sulle taitaa perhe kuitenkin olla aika tärkeä. Liittyykö tohon jotenkin uskonto?” Mä kysyin.
” Perhe on mulle tärkeä, enkä mä halua menettää niitä. Uskonnolla ei ole mitään asiaa meille. Me ollaan ateisteja. Enemmänkin mun vanhempien akateemisuus sanelee sääntöjä mulle. Lukion jälkeen mä menen yliopistoon lukemaan historiaa.” Sebastian selvensi.
” Mun suunnitelma on samantapainen. Mä en kyllä tiedä vielä, että mitä mä lähden opiskelemaan.” Mä sanoin.

Me nautittiin aamupäivä toisistamme. Mä utelin Sebastianilta sen musiikkimakua ja kerroin sille omastani. Sebastianille upposi kaikki klassisesta musiikista heavyyn. Mun maku oli taas enemmänkin heavyä. Tunnelma oli kevyt ja puolenpäivän aikaan me mentiin yhdessä suihkuun. Mä pesin Sebastianin selän ja se teki saman mulle. Hieman ennen yhtä Sebastian puki päälleen ja valmistautui lähtöön. Mä suutelin sitä vielä kerran ja ajattelin, että en voinut tietää, koska seuraava kerta tulisi.
” Mä rakastan sua Sebastian.” Mä sanoin. Mun mielestä se piti sanoa joka kerta, kun rakas ihminen lähti.
” Niin mäkin sua..” Sebastian vastasi.

Ihanaa syvyyttä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ^^

Kiitos :-)