Kuuluisa lastenkirjailija kuollut

Katso! http://www.kuoppa.fi/post/12111364892

† Tarinavirtuoosi vastasi elämän vaikeimpiin kysymyksiin siveltimellään

Ajattelija ja lastenkirjailija Eeli Kuoppa

1960-luvulla akateemisessa maailmassa pahennusta ja kohua herättänyt Eeli Kuoppa kuoli kotonaan Karkkilassa 7. lokakuuta pimeän tultua. Myöhemmin tunnetuksi tulleet, toisinaan hyvin tummia aiheita käsitelleet lastenkirjat takasivat – jopa Kuopalle itselleen yllätyksenä – pääsylipun itsenäisen ajattelun ja ilmaisun äärelle. Mikä nosti tämän kauhukakaran yhteiskuntatieteiden polttopisteestä arvostetuksi näkijäksi täysin toisella areenalla?

Eeli Kuoppa varttui Karkkilassa. Kotona Eeli sai kertomansa mukaan runsaasti rakkautta.

Aikuisena Eeli Kuoppa nousi vastustamaan 1960-luvun yhteiskuntatieteissä vasemmistolaisuuden korostamaa suurten massojen vaikutusta yksilön valintoihiin ja kasvuun. Kritiikki kulminoitui Helsingin Yliopiston promootiojuhlan ääninauhan sabotaasiin. Sibeliuksen Andante Festivo -sävellyksen tilalla salissa kumisi vuoden 1956 presidentinvaalitulosta mukaileva moniminuuttinen monologi: ”Kepponen, Kepponen, Kepponen, Kepponen…” Tapaus kertoo paljon Kuopan kyvystä päästä tilanteen herraksi.

Promootioskandaalin aiheuttama kielto palata yliopiston yhteiskuntatieteiden laitokselle ei lannistanut Kuoppaa, vaan hän näki tilaisuutensa tulleen. Kuoppa pyydettiin Ruotsin Uppsalan yliopiston vierailevaksi dosentiksi. Saabin Trollhättanin-tehtaan suomalaistyöntekijät kotoutuivat oletettua kehnommin, ja yritys oli pestannut Uppsalan aivot pohtimaan ongelmaa. Kuopan ratkaisu ongelmaan oli Saabin sisäiseen viestintään luotu Mor & Jens -piirroshahmopari.

Alkoi ruotsinsuomalaisten arkea ilahduttaneiden kuvitushahmojen, Morin ja Jensin, seikkailut, joiden avulla arat suomalaiset saivat tarinallistetun yhteyden ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja työilmapiiriin. Kuvitetuista seikkailuista tuli sangen suosittuja, ja Uppsalan yliopiston tutkimustulokset todistivat etäännyttävän tarinankerronnan nopeuttavan ja lähentävän merkittävästi kahden kulttuurin integraatiota.

Tekijänoikeuksiensa takaamien palkkioiden turvin Kuoppa ryhtyi vapaan kirjankuvittajan elämään ja palasi Suomen Karkkilaan. Useimmat Kuopan kuvittamat ja kirjoittamat lastenkirjat tarkastelivat aikuisten maailmaa Kuopan omaleimaisella, kielellisiä etäisyyksiä ja merkityksiä summaavalla tavalla. Kansainvälinen kuvittajakollegio puolestaan näki Kuopan sivellintekniikan heti vertaisekseen.

Eeli Kuoppa oli kuitenkin suomalaisen lastenkirjallisuuden outolintu, joka tuli tunnustetuksi kotimaassaan oikeastaan vasta Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin tilaustyön myötä. Kuoppaa pyydettiin suunnittelemaan lapsille opas ja satukirja masennuksesta: kuinka tunnistaa ja ymmärtää vanhempaansa tässä tilanteessa. Eeli Kuoppa loi fiktiivisen turvasataman, josta lapsi voi todentuntuisesti, mutta turvallisesti tehdä retkiä aiheeseen.

Tarina kertoo, kuinka isä-Johannes sairastuu vaivihkaa uupumukseen. Neuvokas Janne-poika ja Riitta-äiti keksivät kääntää koko vaikean tilanteen ylösalaisin – salauupumus kääntyy suureksi tehtäväksi: Alas Sumupuusta. Teoksen kuvitustyylinä on Kuopalle ominainen tarkka akvarellilaveeraus.

Alas Sumupuusta -teos on yhä ajankohtainen, vaikka sen ilmestymisestä on liki parikymmentä vuotta.

Marja Liukanen
Kirjoittaja on Hollolan lastenkirjamuseon HoLan amanuenssi