kun minä itkin
äänettömiä kyyneleitäni
sinä hiljaa tulit
kiedoit vartaloosi
kuin köynnöskasvin
jonka loukkaantuneilla terälehdillä
näkyi vielä suolaa ja vesipisaroita
en nähnyt ketään
mutta tunsin kuinka
katselit sieluuni
kaikista virheistäni
luonteeni heikkouksista huolimatta
aamunsarastukseen jäi ainoakseni
sinun hymysi
äänettömiä kyyneleitäni
sinä hiljaa tulit
kiedoit vartaloosi
kuin köynnöskasvin
jonka loukkaantuneilla terälehdillä
näkyi vielä suolaa ja vesipisaroita
en nähnyt ketään
mutta tunsin kuinka
katselit sieluuni
kaikista virheistäni
luonteeni heikkouksista huolimatta
aamunsarastukseen jäi ainoakseni
sinun hymysi
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nämä runosi vetoaa niiiiiiiiiin selkäytimeen asti! Tämäkin kosketti kovasti ja toi kyyneleet silmäkulmiin
hymyilen
kiitän:)
vaika olet istunut peppu jäässä luodollasi melko sitkeästi
niin sormiesi notkeutta kivellä kököttäminen ei ole vienyt
Wau!
myös aivot jäässä
rantakivillä
hiukset tuulessa
tönköiksi laineiksi
kohmettuneet
mutta sormet
kiitoksen eri muodoista
vielä liikkuvina:)