Olen tainnut sanoa ennenkin että kaikkein ikävimmillään ihmiset tuntuvat olevan tuossa viidenkympin kahta puolta. Täällä kuusikymppisissä itsekunkin elämä alkaa olla jo siinä jamassa mihin se sitten jääkin ja seestyminen näkyy selvästi.
Kai sen koet itsekin kunhan tähän ikään ehdit...
0Äänestä
^ohikulkija ottola^
Asiallisia mukavia vastauksia. Jotensakkin oli mielessä olisiko pitänyt laittaa kysymys viiskyt palstalle. Joskus siellä kävin lukemassa, näyttäisi olevan sisäpiiriläistynyt. Viiskyt tulee ikää, katkerokutka iskeepi ku huomaa että taannehtivaa on anämpi kuin edes olevii portaita joo.
Ny hyvää jatkoa teille kiitos. Vielä on parit vuodetkin kuusikymppisiin päiviin, en o katkera en vidutumainen.
0Äänestä
PeteliuksestaSpedeen
Minusta taas on aina tuntunut, että -40-luvulla syntyivät ne kaikkein ankeimmat ja huumorintajuttomimmat tyypit, ja 60-luvun vuosimallit ovat pinnallisia tyhjännaurajia. Itse ole syntynyt -50-luvulla.
Olisko kyse siitä, keiden kanssa on eneiten samaa aallonpituutta. Jonkun ryhmän roisikin teksti koetaan huumorina, mutta jonkun toisen ryhmän vähemmän roisi juttu ei voi olla muuta kuin sviduilua, kun ei sitä vitsinäkään tajua.
Minusta taas on aina tuntunut, että -40-luvulla syntyivät ne kaikkein ankeimmat ja huumorintajuttomimmat tyypit, ja 60-luvun vuosimallit ovat pinnallisia tyhjännaurajia. Itse ole syntynyt -50-luvulla.
Olisko kyse siitä, keiden kanssa on eneiten samaa aallonpituutta. Jonkun ryhmän roisikin teksti koetaan huumorina, mutta jonkun toisen ryhmän vähemmän roisi juttu ei voi olla muuta kuin sviduilua, kun ei sitä vitsinäkään tajua.
Nooo, negatiivisuus johtuu yleisemmin elämäntilanteesta. Jos ylennystä ei tule ja aletaankin puhua yt-stä ja saneerauksista ja henkilökohtaisista potkuista, tai jos siippa tuntuu elävän holtittomasti tai kaksoiselämää, jos kersat kapinoivat tai tuntuvat menevän hunningolle, jos yksinhuoltajuus yllättää... nuo kaikki ovat pääasiassa nuorempien murheita ja näkyvät senikäisten elämässä. Tässä iässä tuollaiset on yleensä jo eletty ja seurauksiin sopeuduttu.
Huumorintajuttomien tai muiden senkaltaisten kummajaisten osuus taitaa pysyä jokseenkin vakiona sukupolvesta toiseen. Eri sukupolvien kokemuspohja vaihtelee, sodankäyneet tai -kokeneet tai heti sen jälkeen syntyneet olivat varmasti erilaisia kuin me jotka synnyimme suoraan nousukauteen. Niissä oloissa opittiin erilaiset elämänarvot kuin myöhemmin, eikä se muutos pysähtynyt 50-lukuunkaan. Nykynuorten ajatusmaailma on varsin outo jo tämänikäiselle. Mutta ei sitä tarvitse epämiellyttävänä kokea...
0Äänestä
...............
Näin käy, voimat hiipuu ei jaksa asioita kuin ennen , siitä johtuu kärtyily, ja huono lonnekki kärjistyy vanhemmuuten samasta syystä, kottakaa jaksaa itseänne, niin miäkiiii kitan sietää omaa kärtsyä luonnettani, siinä on muillaki kestämistä.
0Äänestä
Satu*
Hei, ..............., et ole paha, kun huomaat ajatella, että itsessäsi voisi olla syytä. Pahoja ovat toisia syyllistävät!
0Äänestä
Kiristetään vielä
Juu ja vielä paremmin tuolla seitsenkymppisissä, missä sanallisesti välillä repivät toisiaan minkä ehtivät. Se siitä iän tuomasta viisaudesta. Onneksi meillä on Hunksi. Hän edustaa suhtkoht normaalia, hyväntuulista tyyppiä, jonka kanssa saattaisi arkielämässäkin pärjätä. Toivottavasti seura ei tee Hunksia kaltaisekseen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tottahan toki ,ainakin minuun ,muista en tierä.
olen todella kettuuntunut kun vanhuus estää minua laittamsta jalkaa niskan taakse.
Oikein sylettää
Näetkö varpaat ilman vartalon taivuttamista?
Komeesti ,ainakin kun istun ,katoppa kiusatun profiilista villasukkia.
Ovela olet.
Ei sinne pääse kuin kaverit villasukkia ihailemaan.
Hoikka- poika Hollolasta olen.
Ovissa pitää pikkasen tulla kylkimyyryä.
Hitsi siun kanssais. Pittääkö pyytää kaveriks? Olen oottannu milloin pyyvät
;-))
asenne! - Jos asenne toisiin ihmisiin on huono, ihminen on onneton ja katkera!
Olen tainnut sanoa ennenkin että kaikkein ikävimmillään ihmiset tuntuvat olevan tuossa viidenkympin kahta puolta. Täällä kuusikymppisissä itsekunkin elämä alkaa olla jo siinä jamassa mihin se sitten jääkin ja seestyminen näkyy selvästi.
Kai sen koet itsekin kunhan tähän ikään ehdit...
Asiallisia mukavia vastauksia.
Jotensakkin oli mielessä olisiko pitänyt laittaa kysymys viiskyt palstalle.
Joskus siellä kävin lukemassa, näyttäisi olevan sisäpiiriläistynyt.
Viiskyt tulee ikää, katkerokutka iskeepi ku huomaa että taannehtivaa
on anämpi kuin edes olevii portaita joo.
Ny hyvää jatkoa teille kiitos. Vielä on parit vuodetkin kuusikymppisiin päiviin,
en o katkera en vidutumainen.
Minusta taas on aina tuntunut, että -40-luvulla syntyivät ne kaikkein ankeimmat ja huumorintajuttomimmat tyypit, ja 60-luvun vuosimallit ovat pinnallisia tyhjännaurajia. Itse ole syntynyt -50-luvulla.
Olisko kyse siitä, keiden kanssa on eneiten samaa aallonpituutta. Jonkun ryhmän roisikin teksti koetaan huumorina, mutta jonkun toisen ryhmän vähemmän roisi juttu ei voi olla muuta kuin sviduilua, kun ei sitä vitsinäkään tajua.
Nooo, negatiivisuus johtuu yleisemmin elämäntilanteesta. Jos ylennystä ei tule ja aletaankin puhua yt-stä ja saneerauksista ja henkilökohtaisista potkuista, tai jos siippa tuntuu elävän holtittomasti tai kaksoiselämää, jos kersat kapinoivat tai tuntuvat menevän hunningolle, jos yksinhuoltajuus yllättää... nuo kaikki ovat pääasiassa nuorempien murheita ja näkyvät senikäisten elämässä. Tässä iässä tuollaiset on yleensä jo eletty ja seurauksiin sopeuduttu.
Huumorintajuttomien tai muiden senkaltaisten kummajaisten osuus taitaa pysyä jokseenkin vakiona sukupolvesta toiseen. Eri sukupolvien kokemuspohja vaihtelee, sodankäyneet tai -kokeneet tai heti sen jälkeen syntyneet olivat varmasti erilaisia kuin me jotka synnyimme suoraan nousukauteen. Niissä oloissa opittiin erilaiset elämänarvot kuin myöhemmin, eikä se muutos pysähtynyt 50-lukuunkaan. Nykynuorten ajatusmaailma on varsin outo jo tämänikäiselle. Mutta ei sitä tarvitse epämiellyttävänä kokea...
Näin käy, voimat hiipuu ei jaksa asioita kuin ennen , siitä johtuu kärtyily, ja huono lonnekki kärjistyy vanhemmuuten samasta syystä, kottakaa jaksaa itseänne, niin miäkiiii kitan sietää omaa kärtsyä luonnettani, siinä on muillaki kestämistä.
Hei, ..............., et ole paha, kun huomaat ajatella, että itsessäsi voisi olla syytä.
Pahoja ovat toisia syyllistävät!
Juu ja vielä paremmin tuolla seitsenkymppisissä, missä sanallisesti välillä repivät toisiaan minkä ehtivät. Se siitä iän tuomasta viisaudesta. Onneksi meillä on Hunksi. Hän edustaa suhtkoht normaalia, hyväntuulista tyyppiä, jonka kanssa saattaisi arkielämässäkin pärjätä. Toivottavasti seura ei tee Hunksia kaltaisekseen.
Tää oli hyvä.