hei onko teijän koiralla mitään rajoituksii ? itselläni on labradorinnoutaja tyttökoira jolla on aika paljon rajoitteita tai tarkoitan sellasia että hän loukkaa helposti itsensä esim: jos ollaan koirapuistossa ja siellä hän riehuu niin joko tassu venähtää ja sitten on kipeä tai kannus kynsi katkee yleensä joka talvi kannuskynsi on katkennut ja kauan kestää parantua :/ vaikka kannus kynnet ei ole pitkät :) ajattelin vain että olenkohan vähän liian ylisuojelevainen aina ajattelen että mitäs seuraavaksi sille käy :) vaikka olen hommannut hänelle vakuutuksen ja sitä on kyllä tullut käytettyä yleensä kun käy eläinlääkärissä niin 100e per käynti kallista kyllä on mutta pää asia että koira pysyy terveenä on se niin kiva karvakamu ;) mut kertokaa teidän koirista jotain
hei onko teijän koiralla mitään rajoituksii ?
koirani on kaveri
1119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole. Meillä on pennusta asti annettu mahdollisuus olla paljon luonnossa ja treenailla siellä taitojaan. Ensin toki ei mihinkään haastaviin paikkoihin, mutta pikku hiljaa haastavampaa on tarjottu. Kun taidot ja lihaskunto karttuvat normaalisti ja päivittäin niitä tosiaan joutuu koira käyttämään, tulee sille myöskin sellaista arviointikykyä, jotta se itse oppii arvioimaan riskejä. En itse ole ihan kauheasti puuttunut siihen, minne koiran päästä, mutta olen tosiaan pyrkinyt ennen noita taitoja välttämään kaikkea luonnotonta ympäristöä, joihin luen myöskin koirapuistot. Samoin nämä ihmisen rakentamat ympäristöt, ovat esimerkiksi tiet talvella hyvinkin liukkaita, jota ongelmaa ei luonnossa ole samoissa määrin. Koiramme saavat juosta ja riehua muiden koirien kanssa myös vain maastossa. Sieltä tosin katsotaan sellainen paikka, joka on suhteellisen vaaraton. Ja en laske koskaan koiria suoraan autosta riehumaan, vaan aina on ensin lihaksia lämmitelty liikkumisella.
Tällä reseptillä meillä on menty eteenpäin, ja yksikään koiristani, joka on tälla lailla "opetettu liikkumaan", ei ole saanut vammoja. Mutta ensimmäinen koiramme, joka tuli aikuisena, oli hyvinkin tapaturma-altis, ja jatkuvasti sai olla tikkailemassa taikka jossakin oli venhädyksiä. Se vaan ei kertakaikkiaan katsonut ympärilleen vaikka pallon perässä juostessaan. Tai sitten, jos sillä oli koirakavereita. SE oli varsinkin alkuun hyvin kömpelö. Johtuen ihan takuulla sille tarjotun liikunnan yksipuolisuudesta.
Mutta nyt puhun tässä todella runsaasta maastokokemuksesta. Jo pentuna kasvattajan luona ne saivat touhuta oikeassa maastotarhassa, ja meillä vähintäänkin 10-15 tunnista maastossa joka viikko. Kun tietynlainen maastossa toimintakyky on saavutettu, on aloitettu sitten tavoitteellisempi kunnonkohotus ja treenailu. Nämä maastotunnit sisältävät siis meillä myöskin jälki-, ym treenit.