Poikani isä (lähihuoltaja) on ilmoittanut muuttavansa poikani kanssa 300 km päähän. Poika on siinä uskossa, ettei hänellä ole asiaan mitään sanottavaa ja isä on hänet jo ehtinyt aivopestä. Muutto on jo pitkälle valmisteltu, eikä minulta ole kysytty mitään.
Tapaamiset ovat toimineet huonosti tähänkin asti, koska isä on harjoittanut passiivista vastarintaa. Eli eipä ole toiveita, että poikaa enää kovin paljoa täällä kotipaikkakunnallani näkisin.
Meillä on jo vanha yhteishuoltajuus, poika on 14-vuotias. Häneltä menee nyt koulut, kaverit ja harrastukset. Kuitenkin luonani olisi pojalle isot tilat ja koulu sekä kaveritkin lähellä. Otanko yhteyttä asianajajaan vai minne?
Tapaamiset ovat toimineet huonosti tähänkin asti, koska isä on harjoittanut passiivista vastarintaa. Eli eipä ole toiveita, että poikaa enää kovin paljoa täällä kotipaikkakunnallani näkisin.
Meillä on jo vanha yhteishuoltajuus, poika on 14-vuotias. Häneltä menee nyt koulut, kaverit ja harrastukset. Kuitenkin luonani olisi pojalle isot tilat ja koulu sekä kaveritkin lähellä. Otanko yhteyttä asianajajaan vai minne?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oletko ottanut yhteyttä sosiaalitoimeen? Sieltähän ne opastaa sitten seuraavalle asteelle. Voisitte mahdollisesti muuttaa huoltajuuksia yms. Tuollainen tuntuu tosi kurjalta. Saako kysellä, miksi itse olet etä-äiti?
Vaikka minua nyt vähän potuttaakin tuo kysymyksesi rivien väliin kirjoitettu asenteellisuus, niin vastaan kuitenkin. Meillä jaettin avioeron aikaan lasten lähivanhemmuus periaatteella pojat isälle ja tyttö äidille. Siihen oli monia syitä: talous (isällä isot tulot, äidillä pienet) sekä asunnot (isällä iso omakotitalo, äiti joutui vuokrakaksioon aluksi). Nyt vanhemmat lapset ovat jo lähteneet opiskelemaan ja tämä nuorimmainenkin nyt sitten olisi lähdössä pois.
Ei tossa mun silmiin ollut mitään asenteellisuutta, ennemminkin uteliaisuutta.
Koita saada se lapsen isä lastenvalvojien luo juttelemaan niin ehkä ymmärtäis ettei välttämättä parasta tuon ikäiselle lapselle repiä kauas kun toinen vaihtoehtokin on, ehkä pääsisitte sopuun.
Jos oikeuteen päädyt asian viemään niin lapsen tahto tulee olemaan aika ratkaisevassa roolissa. Koita jutella viellä sun pojan kanssa että hän varmasti ymmärtää että on mahdollista halutessa jäädä.
Mitä teetkin niin toimi nopeasti ja pyydä vaikka nopeaa väliaikaispäätöstä. Yhteishuoltajuudessa kai pitäisi olla joku mahdollisuus sinun poikasi virallinen muutto toiseen kaupunkiin estää.
Kun lapsi on jo yli 12v niin hänen mielipiteensäkin painaa, että kumamlle hän haluaa jäädä asumaan. Kun teillä on yhteishuoltajuus, niin huoltajuusmuotoa ei tarvitse edes lähteä muuttamaan, vaan asuminen eli lähevanhemmus siirretään.
Kysyt ensin pojalta, etä haluako hän muuttaa sinun luoksesi ja siten otatte lastenvalvojaan välittömästi yheyttä.
Ei minun kirjoittamassani viestissä ollut mitään asenteellisuutta, uteliaisuutta vain. Tilanteesi kun kerroit niin selvensi hieman, varmasti muillekin, mistä on kysymys. Kun kerta poikasi on yli 12, hänen sana painaa enemmän kuin lähihuoltajan. Hän saa itse lain mukaan valita missä asuu, isän vai äidin luona.
Uskoisin, että tuon ikäiselle tärkeämpää on ne omat kaverit nykyisellä paikkakunnalla, vanha tuttu koulu ja niin pois päin. Tuon ikäisen on vaikea uudella paikkakunnalla tutustua kehenkään.
Pojan oma mielipide painaa. Siinä on 14-vuotias pahassa rakosessa. Haluaisi asua isän kanssa, haluaisi asua äidin kanssa. Pelkää, että toinen on vihainen, hylkää ja kostaa, jos valitsee toisen vaihtoehdon. Jos asiasta lähdetään käräjöimään, aikaa kuluu ja lähihuoltajuus säilyy sopimuksen mukaan isällä. Myös rahaa ja hermoja kuluu, poika kärsii.
Kerrot johdonmukaisesti pojalle, että rakastat ja kaipaat häntä. Hän on aina tervetullut luoksesi tapaamisiin ja vaikka asumaan. Voi myös kutsua kavereita. Älä painosta poikaa, herjaa hänen isäänsä tai tuomitse etukäteen, ettet varmaan saa kavereita uudelta paikkakunnalta. Josset tee mitään, poika voi luulla ettet välitä, kun päästät muuttamaan.
- Asenteellisuudesta: jos juttu olisi toisinpäin: lähiäiti veisi lapsia toiselle puolelle maata esim. uuden onnen perässä, isä olisi täysin ulkona.
voi jeesus,eikö isi sitten saa muuttaa vaikka minne jos haluaa? ei tuo matka mitenkään estä tapaamisia toimimasta siten kun kuuluu.ja huomautan,että 14v voidaan vain kuulla jos oikeuteen menet,ei todennäköisesti vaikuta päätökseen mitenkään. oletko niin tyhmä,että teet asian vielä vaikeammaksi lapsellesi? vai kiukuttaako ihan muista syistä? kysyttekö aina lapsilta missä asutte tai missä työskentelette??
Miksi ajattelet ettei poikaasi enää paljon näkyisi? Voisi ajatella positiivisesti niin, että onneksi lapsi on jo 14 jolloin voi tuon matkan äidin luokse yksinkin matkustaa. Jos kyse olisi pienestä lapsesta niin silloin tapaamisten väheneminen olisi todennäköisempää. Ja arvelen, että lapsi tuon matkan mielellään haluaakin matkustaa että pääsee tapaamaan äitiä ja niitä kavereita jotka sinne jää. Kaverisuhteet tärkeitä. Mutta tärkeää on myös selvittää mitä lapsi OIKEESTI toivoo. Häntä kuullaan ja hänen toiveensa huomioidaan mutta lapsi ei PÄÄTÄ asioita.
Mielestäni tuon ikäisen ei tarvise päättää asioita. MInusta on väärin että toinen muuttaa noin kauaksi. Toki poika sopeutuu. Tiedän että lähivanhempi voi vaikuttaa lapseen. Mikä on sitten oikein. Ei ainakaan käräjäjöimään siitä ei tule kun lisää sotkua ja laskua. Oikeustaistelut kestävät sitä paitsi kauan vuosia. Koittakaa löytää jokin hyvä ratkaisu. Pojan toisaalta pitäisi saada päättä asioita antakaa lapsen olla vaikka yksi vuosi toisella ja sitten toisella. Minusta tuntuu ettemme oikeastaan kuka tiedäm miten erot vaikuttavat lapsiin. Itse ole aikuinen ja ero perheestä. En kärsinyt erosta, mutta täytyy myöntää että itsetuntoni ei ikinä kasvanut täysin. Riitaa en joutunut kestämään, mutta perhekuvani on toisenlainen. En taida kunnioittaa ydinperhetta, koska olen siinä itse epäonnistunut..
Lähivanhemmalla on muutto oikeus Suomessa, eikä tarvitse toista kuunnella.