Siskoksia kaksi vierekkäin
ne kasvoi ihan lähekkäin
kuin kaksi vierusmarjaa,
melkein, samaa sarjaa.
Vaan oli toinen tavallinen, tuttu
vihertävä varsi, nukkavieru nuttu.
Toinen loistava kuin pala päivää
onnen neito, vailla surun häivää.
Ilokseen sen toisen kaikki näki,
ihasteli, kosketteli ihmisväki.
Toista kukaan huomannut ei lain,
suru rinnassansa pakahdutti vain.
Kaiken kesän sisko hymyhuuli
nautti ihailusta, tuoksui kesätuuli.
Toinen, ruma sisko maata kuokki,
kuten palvelija joka toiset ruokki.
Saapui syksy, myrsky maata pyyhki,
kuihtunutta kauneutta toinen nyyhki.
Myrskystä ei toinen ollut millään,
vanha muotokin kun pysyi sillään.
Päivänkakkara se kaunis kukka
Nyt on kuollut kaunis rukka,
enää turve, pelkkä raunio.
- Yhä kukkii peltosaunio.
ne kasvoi ihan lähekkäin
kuin kaksi vierusmarjaa,
melkein, samaa sarjaa.
Vaan oli toinen tavallinen, tuttu
vihertävä varsi, nukkavieru nuttu.
Toinen loistava kuin pala päivää
onnen neito, vailla surun häivää.
Ilokseen sen toisen kaikki näki,
ihasteli, kosketteli ihmisväki.
Toista kukaan huomannut ei lain,
suru rinnassansa pakahdutti vain.
Kaiken kesän sisko hymyhuuli
nautti ihailusta, tuoksui kesätuuli.
Toinen, ruma sisko maata kuokki,
kuten palvelija joka toiset ruokki.
Saapui syksy, myrsky maata pyyhki,
kuihtunutta kauneutta toinen nyyhki.
Myrskystä ei toinen ollut millään,
vanha muotokin kun pysyi sillään.
Päivänkakkara se kaunis kukka
Nyt on kuollut kaunis rukka,
enää turve, pelkkä raunio.
- Yhä kukkii peltosaunio.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nyt on lukija hymyhuuli
hieno poljento
jännitys säilyi viimeiseen riviin
täydellinen loppu
tässä runo myös lapsenlapsille
kiitos Tee.
Ystäväni, mukava kun pidit. Tämä olikin sellainen kaikenikäisten runo, myös lapsille tarkoitettu. Vaikka totta puhuen, aloittaessani, en kyllä ajatellut ihan tällaista runoa. Tosin ei edellinenkään mennyt suunnitelmien mukaan. Eikä moni sitä ennen.
Jostain syystä minulla usein runo itse päättää millainen siitä tulee, jopa aihe muuttuu niin että otsikko pitää muuttaa.
Ehkäpä tällainen on tuttua muillekin runoilijoille.
Ei tästä ny niin kauheesti oo aikaa... joitain vuosia... ku yhtenä yönä kiinnitin huomion, erään työkohteen pihalla, johonkin valkoiseen, aidan vieressä... menin katsomaan ja kas - ojanpenkat olivat ihan täynnänsä saunakukkaa =)
Oli joulukuun 13 päivä !
Otin siitä jokusen kuvankin, että muistaisin...
Runosi on, niin kuin aina, upea !
Niin, se saunakukka, olen joskus miettinyt, miksi se on niin aliarvostettu verrattuna päivänkakkaraan, melkein samanlainen kukka kun niillä on.
Ja pitihän siitä jonkinlainen runo kirjoittaa, kun se vieläkin sinnittelee, kai lumeen asti.
Kiitos vastauksestasi ystäväni, se ilahdutti, kuten aina!
Runoistasi tulee hyvä mieli. Tuolla ulkona on vielä lämmintä ja voi löytyä vaikka mitä. Yhtenä jouluna kuvasin pihallla joulutervehdykseen kukkivia orvokkeja.
Ystäväni, vastauksesikin ilahduttaa! Ja vaikka näkemyksiäni pidettäisiin pidettäisiin vanhanaikaisina, minusta yksi runon keskeinen tarkoitus on tuoda iloa ja kauneutta.
En sano, että ainoa, koska runoilijan surut tulevat myös esiin runoissa. Mutta silloinkin toivottavasti joku voi saada lohdutusta siitä, että oma suru saa ilmaisun.
Eli olen iloinen, jos joskus onnistun ilahduttamaan.