vastavalmistunut lähihoitaja ilman töitä..

Miksi pitäisi heti sitoutua vakipaikkaan? Valmistumisen jälkeen olisi mielekkäämpää olla alkuun sijaisena, silloin voi joustavasti paikkaa vaihtaen tutustua erilaisiin työympäristöihin ja saada monipuolista työkokemusta. Vakipaikkaa voi hakea sitten kun löytää sellaisen paikan jossa viihtyy, ilmapiiri on hyvä ja työ tuntuu mielekkäältä. Ainakin pääkaupunkiseudulla on paljon töitä tarjolla.

Valmistuin 2,5 vuotta sitten lähihoitajaksi ja menin kesätöihin seuraavana päivänä valmistumisesta. 3 kk jälkeen jäin keikkatyöntekijäksi kunnes sain lyhyen määräaikaisen sopimuksen ja sitten äitiysloman sijaisuuden ja vanhempainvapaan sijaisuuden. Tällä viikolla minut lopulta vakinaistettiin. Koko "ura" siis saman työnantajan palveluksessa, eri yksiköissä. Sanoisin, että harvinaista on saada vakituinen paikka ellei ole valmis keikkailemaan ensin. Sehän on parasta näyttöä ammattitaidosta. Kuka nyt sikaa säkissä ostaisi?

Puoli vuotta valmistumisesta, edelleen ilman töitä.

Oletko koittanut yksityisistä firmoista hakea töitä? Meidän isomummu asuu toisella paikkakunnalla, aika pitkällä ja meillä ei ole mahdollisuutta käydä niin usein kun pitäisi. ja siksi hankittiin ns. omaishoitaja palvelu www.aitohoiva.fi ja isomummu tykkää kovasti ja me olemme saaneet myös erittäin ihanaa palvelua heiltä. niin varmaan voisi olla noissa yksityisissä myös työpaikkoja tarjolla..

Onko ruotsin kieli hallussa? Mä hankin kielitodistuksen ja hain Pohjanmaalle töihin. Vakipaikka napsahti heti ja palkkakin on erittäin hyvä aloittelijalle. Täälläpäin on huutava pula molempia kieliä taitavista hoitajista, suosittelen. Työnantaja järjesti aluksi asunnonkin, mutta sittemmin ostin oman. Valmistuin 1,5 vuotta sitten eli keväällä 2010.

miten voi muka lähihoitaja olla työtön? ei oo kuin suunnilleen yhden puhelinsoiton pässä ja jo tulee töitä, en tiedä miten ronkeli joku sitten on.

Ainakaan stadissa ja lähikulmilla ei täyspäinen lähäri voi olla työttömänä! Jos on täällä työtön, niin on syytä katsastaa peiliin ja syyttää itseään...

Jos ei pääse heti töihin niin jää työttömäksi siitä syystä ettei ole kokemusta hoitoalalta. Lahdessa esim. tällä hetkellä 2 lähihoitajan paikkaa avoimena... Ja kuinkahan monta henkilöä mahtaakaan olla työttömänä...? Siitäpä voi hyvin laskea että aika moni jää ilman työtä.

Töitähän voi olla... eri asia jos niitä annetaan.

Työnantajat tykkää kovastikkin että hankkii ja katselee oma aloitteisesti töitä. Itse valmistuin viime keväänä (2011) Olin jo ennen virallista valmistumistani töissä ja samaan paikkaan kesätöihin. Siellä olin syyskuunloppuun töissä ja sitten yliopistolliseen sairaalaan keikka hommiin. Nyt teen keikkaa ambulanssissa (erikoistuin ensihoitoon lähihoitajakoulussa) ja saisin olla vaikka joka päivätöissä jos haluaa, vaikkakin pyörin monessa erikunnassa tuurailemassa. Koko ajan on tarvetta sijaisille kun jaksaa vain kysellä. Ei ne työt kotiin tule pitää vain jaksaa kysellä ja etsiä yrityksiä. Kannattaa laittaa vaikka ihan sähköpostia tai soittaa vaikka ei olisikaan paikkaa auki, voivat ottaa sijais listalle.
Kaikkein parasta on keikkailla valmistumisen jälkeen, näät paljon enemmän ja työkokemus karttuu monesta eri paikasta.

Kyllä nyt ihmetyttää kun niin moni täällä valittaa että ei ole töitä. Pääkaupunkiseudulla on jatkuvasti krooninen hoitajapula. Asunnon saannissa avustavat melkein kaikki työnantajat, ainakin kunnat. Mielelläni ottaisin työkaveriksi suomenkielentaitoisen, vaikka vastavalmistuneenkin. Nyt tilanne on se, että usein olen vuorosssa ainoa suomalainen, muu porukka on värikkäästi kansainvälinen. Ihan mukavia ja työteliäitä ihmisiähän he ovat, mutta valitettavasti huono kielitaito vaikeuttaa asioita. Potilaat ja hoitajat eivät ymmärä toisiaan, tulee väärinkäsityksiä, kirjaaminen on puutteellista, ja jopa harhaanjohtavaa, asiat ei tule selviksi.
Tietysti jos on tärkeää saada asua metsämökissä korven keskellä koko elämänsä koska on sinne sattunut syntymään, niin sitten on kai hyväksyttävä työttömyys.

No, vakipaikkoja ei ainakaan julkiselta puolelta saa, ennen kun on ollut sijaisena vähintään sen 3 vuotta, toivottavasti ei kaikkialla näin. Yksityisellä puolella on enemmän noita vakipaikkoja. Itsekin viime keväänä valmistunut ja työtöntä päivää en ole vielä nähnyt, mutta ei niitä vakipaikkojakaan.

Mihin sitä vakipaikkaa tarvitsee? Päinvastoin, sijaisuudet antavat mahdollisuuden siihen, että saa suunnitella elämäänsä vapaammin. Asuntolainan saa se hoitoalan ihminen ilman vakipaikkaakin. Työtä riittää, vaikka yhdessä ja samassa paikassakin, jos niin haluaa. Nykyään on niin, että lyhytaikaiset sijaiset saavat joustavammin vaikuttaa työhönsä ja työaikoihinsa kuin ne vakkarit :D Jos haluaa lomaa, niin pitää sitä (palkattomana). Työ ei silti lopu. Niin kauan kuin itselläni on lapsia kotona, en vakihommaa halua, ainakaan täysipäiväisiä. Enkä myöskään pitkiä sijaisuuksia. Teen sen verran työtä kuin sopivalta tuntuu. Ja niinä aikoina kuin passaa. Uskoisin, että vakinaistuskin tulisi, jos vaan viitsisin vakihommiin hakea. Mutta en näe mitään isoa syytä siihen. Työelämän realiteetit kun ovat mitä ovat. Vakkarit joustavat nykyään enemmän kuin ne sijaiset. Ja nyt olen puhtaasti itsekäs, ja laitan muun elämän työn edelle. Toki meillä on se toinen pääasiallinen elättäjä perheessä. Jos nyt tulojen pienuus pienentää työeläkettä ym (jota emme jokatapauksessa tule kovinkaan kummoisena saamaan), on se kolo helppo täyttää muunlaisilla sijoituksilla. Sellaisilla, joita ei ohjata vaikka Kreikkaan. Lapset on tehty, joten palkallisia äitiyslomia en tarvitse. Oma talous hoidetaan täysin muilla keinoin kuin luottamalla "hyvinvointijärjestelmäämme". Työnteko ei ole se järkevin tapa rahoittaa elämää (emme elä myöskään tuilla, vaan sillä suurituloisemmalla puolisolla, joka saa sitten luoda itselleen sitä uraa). Ja joustava työ antaa mahdollisuuden antaa sitä aikaa niille läheisille, jotka sitä tarvitsevat. Lähihoitajan palkoilla ei täysipäiväinen työnteko yksinkertaisesti ole se taloudellisesti järkevin vaihtoehto. Vakkari voidaan määrätä työhön, sijaista ei. Sijaisella on paljon vapautta, niin kauan kuin ei tarvitse mitään työttömyyskorvauksia hakea. Osaan työyhteisöni työt ihan samoin kuin muutkin. Niin monta vuotta olen niitä tehnyt. Ja en todellakaan pelkää, että yhtäkkiä ei töitä olisikaan. Niitä on jokaiselle valmistuneelle, joka suurinpiirtein pään jaloista osaa erottaa. Töitä olisi tarjolla enemmän kuin ehtisi kukaan tehdä.

Uskoisin, että yhdenkään suht normaalin lähihoitajan ei tarvitse olla työttömänä. Eri asia on sitten, että jos kovin nirsoksi heittäytyy, eikä kelpuuta muuta kuin juuri sen, mistä on haaveillut. Sen taas laittaisin aika pitkälti ihan omaan piikkiin.

Valmistuin 13 vuotta sitten lähihoitajaksi. Työtön en varsinaisesti ole ikinä ollut mutta työt ovat aina olleet sijaisuuksia. Itse kyllä ottaisin vakkarityön vastaan heti jos sitä joku tarjoaisi :)

eihän sijaisena olo ole vakituisen paikan kanssa ainoat vaihtoehdot... onhan sitä määräaikaisiakin työsuhteita tai keikkatöitä.

paikkoja on pääkaupunkiseudulla pilvin pimein, joo, mutta ei niitä silti täytetä työhönsopimattomilla vaikka paperit olisikin. ja esim. päiväkotiin ei vanhuspuolelta valmistunut lähäri ole haluttua tavaraa ja hammaspuolelle ei muilla ole asiaakaan kuin suihin ja hampaisiin suuntautuneet lähärit.

mutta niin, itse sain vakituisen työn heti valmistuttua. tai oikeastaan valituksi työhön tulin jo ennen valmistumista, vaikka päteviä hakijoitakin oli useita. joskus se tuore kaura on halutumpaa

Valmistuin keväällä 2009, en mennyt alalle töihin kun vasta 2010 syksyllä, sain heti vakipaikan vaikka en ollut tehnyt alalla töitä ollenkaan :D
Hyvä tuuri ehkä, mutta loisto työpaikka minusta :)

määräaikainen ja sijainen on minusta sama asia. Keikkatytöt nyt asia erikseen. On minullakin vuoden määräaikainen, mutta olen silti sijainen...

Sain vakituisen paikan kesätyösopimukseni aikana, valmistumisesta ehti kulua 2kk. Näin pääkaupunkiseudulla yksityisellä puolella :)