Nyt on muotia, että tavoitellaan VAIN HYÖTYÄ, niin työssä, kuin ihmissuhteissa. On kiva olla nuorekas, mutta ei siitä itselle mitään hyötyä ole. Sukulaiset, lapset, naapurit ym. olettavat, että kyllä se hoitaa hommat. Oli kyseessä mitkä kekkerit ruokailusta pihatalkoisiin ym.ym.
Nuorekas voi näyttää miltä vain ulkoisesti, mutta kun ei valita vaivojaan ja on sellaista iloista ja eloisaa "tyyppiä" edustava, niin häneltä ikään kuin aina odotetaan, odotetaan ja edellytetään loputtomiin.
Onko näin, mitä mieltä olette?
Nuorekas voi näyttää miltä vain ulkoisesti, mutta kun ei valita vaivojaan ja on sellaista iloista ja eloisaa "tyyppiä" edustava, niin häneltä ikään kuin aina odotetaan, odotetaan ja edellytetään loputtomiin.
Onko näin, mitä mieltä olette?
Vastaukset 72
Vanhimmat
Jos ei hyötyä, niin ei toki suoranaista haittaakaan.
Nuorekas, siis mitä?
Voihan mummelikin olla avulias ja "kropaltaan vaivaton". Hänkin voi hoitaa mainitsemasi asiat olematta sen koommin nuorekas. Itse sisäistän sanan nuorekas ulkoiseen olemukseen.
Jos ihminen on nuorekas siis mummukin, vaikka ei ole ulkoisesti nuorekas, hyötyy hän siitä itse eniten. On ympärillä pörrääjää eikä tule olo yksinäiseksi ja auttajiakin varmasti löytyy iloiselle "nuorekkaalle" mummelille.
Mielummin yksin kun olla koko ajan muiden murheita kuunnella, ja kukaan ei yleensä kuuntele nuorekasta, sillä kuvitellaan, että ei sillä ole mitään vaivoja, pitäs jaksaa.
Olen opetellut myös samanlaiseksi ja valitan vaivojani, kylläpäs on hiljentynyt, eikä ole enää haittaa valittajista.
Kyllä sitä kestää, mutta lopulta on ajateltava itseäänkin ja se on kaikista tärkeintä, ensin huolehtia itsestä, sitäpaitsi eihän kukaan halua sellaisen apua, joka on katkera siitä kun on auttanut?
Jos kehutaan nuorennäköseksi, yleensä ihminen on vaivautunut asiasta, mielestäni kehuminen ei ole kohteliaisuus, enemmänki loukkaus, heh, tulee mieleen "jälkeenjääneisyys " siis on kehitysvammanen.
Kaikkea sitä ihminen joutuu kestämään ja kokemaan kun vanhaksi elää.
Yleensäkö ihminen on vaivaantunut jos kehutaan nuoren näköiseksi?
Mielestäsi kehuminen on loukkaus? No, että semmoista sinulla.
juu, näin se vaan on, esm uinmahallissa peilin edessä tälläytyessä nolostuu aina jos ikäiseni " möläyttää " voi ku luulin sua nuoremmaksi, olet niin nuoren näkönen, huh, on kiusallista aiheuttaa tarkkailua peilistä pitääkö asia paikkansa, mielestäni ei pidä.
Ehkä joissakin pikkujutuissa, esimerkiksi jos haet malliksi mainoskuvauksiin.
Normaalielämässä nuorekkuudesta ei ole mitään hyötyä. Ikärasismi puree heti kun oikea ikäsi tulee tietoon...
Nuorekkuden siis ulkoisen mitätöiminen on mielestäni ristiriidassa palsta aloituksia lukiessani. Kuinka usein ihaillaan nuorekkaita julkkiksia. Nuorekkaita vanhoja politiikkoja nuorien vaimojen käsikäkkärässä.
Hyötyä nuorekkuudesta toki on ainakin ulkoisesti nuorekkaalle itselleen.
Ei me olla enää taistelemassa uraputkessa joten ikärasismia ei sen suhteen ole. Päin vastoin minua pyydetään erilaisiin jutskiin mukaan enempi kuin olen halukas menemään, mutta huom. osaan sanoa ei ja unohtaa jonninjoutavat kiireet.
Vastauksessasi ei ole mitään ristiriitaista vastaukseni, erityisesti sen ensimmäisen rivin, kanssa. Loppuun kuitenkin sellainen tarkennus että ainakin minä olen vielä kiinni työelämässä enkä varmasti ainoana edes tästä porukasta...
Ikinuoret jotka riippuu siin ihanteessaan kynsin hampain on naurettavia.
En näe syytä olla kertomatta jos ei haluta/väsyttää tms.
Toi ympärillä pörrääminen ja avun saanti on mun mielestä ihmisen asenteesta kiinni.
Kertoo vaivansa mut ei suurentele sitä yrittää vaan selvitä ja kirota päräyttää jos oikein vihlasee pistää nauruksi kun on vaivasta välipäätä.
Masentavia kommentteja.
Hoitsu vuositarkastuksen yhteydessä tuloksia arvioitaessa:
Kasvoihin katsomatta ( ?!? ) ikäisekseen harvinaisen nuorekas ja hyväkuntoinen.
Elämäni sulostuttaja: Juu, kyl sie nuoremmat käy, takaa katsoen.
Voiko miestä enää pahemmin lytätä?
Salilla olen vaivatta sulautunut nuorempien porukoihin havaitsematta mitään ikärasismia.
Odotuksista en tiedä.
Mies tekee sen mikä hyvältä tuntuu.
Kuten olet huomannut, nuorekkuudesta kehuminen on hienovarainen tapa piikitellä iästä ja turhamaisuudesta.
En ole huomannut!
Olen ottanut kommentit paikkansa pitävinä totuuksina.
Kasvoja myöten.
Hoitsuilla oli visuaalisen huomion tueksi kokeiden numeeriset tulokset.
Vaimoni eräs kommentti on että hyvin menee niin kauan kun valahtaminen rajoittuu kasvoihin.
Turhamainen? Minäkö?
Inhoan meillä yleistä vähättelykulttuuria ja höpinää onnen kätkemisestä!
No mikäs siinä. Uskon ettet ole huomannut.
Voihan nuorekkuuden käsittää myös sisäisenä olotilana elikkä se mikä on korvien välissä: uteliaisuutena, toiveikkuutena ja avoimena asenteena kaikelle uudelle ja hyvälle tässä elämässä ja juuri niin, että tekee sen, mikä hyvältä tuntuu!
Tobias* sanoi:
" Voihan nuorekkuuden käsittää myös sisäisenä olotilana elikkä se mikä on korvien välissä: uteliaisuutena, toiveikkuutena ja avoimena asenteena kaikelle uudelle ja hyvälle tässä elämässä ja juuri niin, että tekee sen, mikä hyvältä tuntuu! "
Noin juuri se onkin! Elämästä ja omasta olemuksestaakin nauttii parhaiten silloin, kun terveys, vireys ja hyvä liikuntakyky on tallella, ja kyllähän niihin voi elämäntavoillaan vaikuttaa tosi paljon!
Mieheni äiti sanoi silloin, kun 90 v. hänellä oli jo lähellä:
" En minä miksikään Metusalemiksi tänne aio jäädä, mutta itseni haluan hoitaa loppuun asti!" Siksi hän panosti terveyteensä ja liikuntaansa sekä oli aktiivinen keskustelija.
Jos psykofyysissosiaalinen kunto on hyvä, ihminen pysyy vireänä.
Ja onhan ystävyyskin helpompaa ihmisen kanssa, joka ei pää kallellaan kulje säälimässä itseään, kun särkee ja koskee, ei saa unta ja kiukuttaa.
Minä joskus haluaiasin tehdä mutkan kulkuuni sellaisen ystävän lähestyessä. Vaikka usein kyllä sanonkin: ''No voi, kerro!''
Kyllä osanotto näyttää auttavan, aina ei vain jaksaisi.
.
Enpä tuohon muuta osaa sanoa, kuin että älä anna repiä itseäsi joka paikkaan. Olet itse vastuussa omasta olostasi ja jatkamisestasi. Ihmiset, monet, vielä hyväksikäyttävät, jos siihen tulee mahdollisuus.
Nuorekkyys - ällöttävä sana. Sisäisen eloisuuden ja uuden kokemisen riemun minä ainakin haluan säilyttää mahdollisimman kauan.
Se taas ei ole kiinni sisäisistä tai ulkoisista erinomaisuuksista, saati täydellisyyksistä. Se taitaa olla eniten luonteenpiirre.
Terve ikääntyvä ihminn on aina miellyttävää seuraa, silloin ei ajatella ikää, vaan mennään ja tehdään mukavia.
Terveys on kauneutta, oli ikä mikä tahansa.
Terve ja terve. Monikohan meistä enää on täysin terve. Ja silti pitää elää ja olla.
Kuka poistaa sairaan kauneuden, sinäkö?
Jokainen olkoon nuorekas tai vanhakas tai jotain siltä väliltä. Tässä iässä viimeistään on osattava sanoa "EI". Itse osallistun mielihyvin talkoisiin- jos olen sillä tuulella. Ja vain yhdessä yhdistyksessä olen aktiivisesti mukana. Elä Sinäkin omaa elämääsi ja osallistu niin paljon, kun tuntuu hyvältä.
Ajattelisin, että olisi hyvin tärkeää tässä iässä viimeistään osata sanoa (ja ajatella) "KYLLÄ!".
Miksi ikääntyvän ja väsyvän pitäisi aina olla "Kyllä"?
Miksi hänen pitäisi aina jaksaa ja miellyttää?
Ikä jalostaa, jos ei muuhun, niin itsensä ymmärtämiseen.
Yleensä.
Monihan olettaa, että kysymykseen ainoa vastaus on "Kyllä". Itse olen aina valmistautunut myös kieltävään vstaukseen, ei ole itsestäänselvyyksiä.
Sinulle, Ihmet-Ellen
Kukahan edes ehdottaisi tai pyytäisi, saati vaatisi, ikääntyvältä ja väsyvältä että hänen pitäisi aina jaksaa ja ja miellyttää. Arvostan ja toivon ihmissuhteissani rehellisyyttä ja suoruutta. Teeskentelystä ja mielistelystä en pidä ollenkaan, ja epämääräiset, aiempien sanomisten ja muun viestinnän kanssa kenties ristiriitaisetkin viestit koen aika rasittaviksi.
Kyllä-sana rehellisesti omilla varauksilla ja ehdoilla sanottuna on usein sanojalle itsellekin Ei-sanaa parempi vaihtoehto. Sanomalla kovin usein EI (samoille tahoille), ihminen helposti eristää itse itsensä. Ainakin minä rupean helposti miettimään, toivoisiko ein sanoja kanssakäymisemme vähentämistä tai peräti kokonaan lopettamista. Motivaatio-ongelma nyt ainakin ilmeisesti tulee.
Luotan kanssaihmisiini (ja itseeni), olen aina "uskaltanut" sanoa EI, kun siltä on tuntunut. Mielelläni kuitenkin hieman perustelen ei-sanani, ilman selittelyn makua tai tunnetta että minun pitäisi, vaan vain koska se on minusta kohteliasta.
Perusasenteeni taitaa kuitenkin olla KYLLÄ!, vaikka aika laiska, mukavuudenhaluinen ja saamatonkin osaan olla.
Aina joskus työnnän mahdolliset ennakkoluuloni ja/tai mukavuudenhaluni sivuun, ja sanonkin kyllä silloinkin kun en ole yhtään innostunut
Pahimmillaan olen vain saanut ennakkoluuloilleni vahvistusta, mutta useimmiten on lopputulos ollut "KYLLÄ kannatti, ehdottomasti!"
Minä en oikein sulata sitä että sanotaan nuorekkaaksi, siinä korostuu nimenomaan se, että ikää on mutta.....
Miksi ei voi olla vain, ikäisensä, ryppyisempi tai vähemmän ryppyinen.
En ole kovin ryppyinen, mutta tiedän taatusti minkä ikäinen olen, illalla uneen pääsy on vaikeaa kun "joka paikkaa kolottaa".
Aamulla on liikkuminen jäykempää kunnes pääsee vauhtiin.
Eikä tämä ole korjaantumaan päin, taatusti pahenee koko ajan:(
Mieleltäni olen "nuori", en aina muista kuinka vanha olen, 2en ajattele ikääni, elän niilä eväillä mitä juuri nyt on.
Lukematta koko ketjua vastaisin aloitukseen yksinkertaisesti: kyllä on. Etenkin ulkonaisesta nuorekkuudesta. Etenkin miehet suhtautuvat aivan eri tavalla nuoriin ja nuorilta näyttäviin naisiin kuin keski-iän ylittäneihin, Ovet ei aukea yhtä helposti, asiat ei hoidu yhtä joustavasti jos hymysi on hieman haalistunut vuosien varrella tai sinua ei koeta "mielenkiintoisena tuttavuutena" enää, koska fyysinen vetovoimasi on lakahtanut. Nuoruus on kova sana.
Ikäsyrjintä on joskus aivan kouriintuntuvaa, mutta useimmin kuitenkin aivan pinnan alla pulppuavaa. Ikääntyvä nainen on yhteiskuntamme hylkiö. Ellei hänellä ole runsaasti omaisuutta ja rahaa jolla ostaa palveluja ja ystäviä, tukijoukkoja ja jopa aviomiehiä.
Ilo todeta, että kyllä vaan ovat asiat edelleen hoituneet mallikkaasti, ovet auenneet ja hymyyn on vastattu hymyllä tässä nuoruutta ihannoivassa maailmassakin. Etenkin nuorissa on paljon kohteliaita, jotka myös sujuvasti hallitsevat teitittelyn kauniin ja jalon taidon. Jossain mielessä koen, että niin metsä vastaa....
Eiköhän sitä jokainen saa eräänlaisen roolin jo lapsuudessaan.
Itse oli seitsenpäisen sisarussarjan osaaja tekijä ja vastuunkantaja, en ollut vanhin vaan ihan keskimmäinen...
Minä otin ja muutuin, kun jäin eläkkeelle en mene enää kellekään kylään siivoamaan tiskaamaan leipomaan tai yleensäkään palkattomaan työhön.
En elämäni aikana ole itse saanut mitään työapua tai vastapalvelua..
Taisi olla monelle kovapala: minä muutuin; ystävyyteni ei ole enää käskettävissä pyydettävissä tai itsestään selviö..
Kyse on siitä että pyysin vastapalvelua itselleni kyseisten henkilöiden osaamisen mukaan.. Asia kuitattiin hiljaisuudella, jopa kolmannen pyyntökerran yhteydessä..
Koen silti pienoista surua, itse tehdessäni osasit työn tein se avuksi ystävälle ja jouduin vain toteamaan apu olikin vain hyväksi käyttöä, minä olin yhden tekevä..sukulaisten lisäksi näitä "ystäviä" oli 3-4 henkeä...
Mä katsoin juuri uudelleen Jane Austinin kirjaan perustuvan filmin Ylpeys ja ennakkoluulo ja kyllä täyty todetta että ei olleet asiat paremmin ennnekään...ellet ollut aivan crème de la crème.
Kiva että toiset eivät ole huomanneet mitään heikontumista itseensä kohdistuvassa huomiossa, asenteissa jne. iän karttuessa. Itse tunnen että olen pikkuhiljaa muuttumassa näkymättömäksi.
Erittäin huvittava aloitus.
Mistä sen kukaan itse voi tietää.
Nuorekkuuden voi todeta vain joku toinen.
Ainahan sitä itse voi hyppiä ja juoksennella.
Ja luulotella.
H.
Niin hunkz, mistä sen kukaan itse voi tietää?
Olin terveyskeskuksessa ja tulipa siinä vastaanotossa juteltua, kun toisiakaan asiakkaita ei ollut.
Tuli puheeksi myös, että asun vanhusten rivitalossa, jolloin virkailija kysäisi, että ei hän tiennytkään, että sinne otetaan myös nuorempia? Tietenkin on epämääräinen asia, tarkoittiko hän alle 80-v, mutta kun sanoin ikäni, niin hän vain totesi, anteeksi, en katsonut ikääsi!
Minulle ainakin tuli hyvä mieli, koska olen 68 ja oikeutettu ikäni puolesta vanhusten rivitaloon asukkaaksi. No, en nyt hypi ilosta, että olisin kovinkaan nuorekas, mutta iloinen ja puhelias olen, kaikista vaivoistani huolimatta ja sitäpaitsi, eihän minulla vaivoja ole. Silloinkin olin hammaslääkärillä käymässä.
"terve pukki.."
Valitettavasti, minua ei nuorekkuus ole vaivannut noinkaan paljon :)
Jospa sitten 68v?
Ihastuttavan huumorintajuinen älykkö olet.
Palstalla tupataan yleensä moittimaan ja irvistelemään.
H.
Kolmikympinen ihminen alkaa olla jo elähtäneen näkönen, kuusikymppinen on täysin rupsahtanu, mutta ei haittaa, kuusikymppinen voi olla sielukas ja lämmin henkinen ihminen.
En allekirjoita, kyllä kolmekymppinen on nuori, ei missään tapauksessa elähtänyt, jos ei ihan hirveän hurjaa elämää vietä.
40-50 vuotiaskin on ihan nuori jos on terve ja pitää huolen itsestään.
Itse aloin olla oikeasti vähän vanha 65-ikävuoden jälkeen.
Vanha huulihan on että noin nelikymppisenä nainen alkaa muuttua näkymättömäksi - ihan oikea huomio. Joku fiksu vanha mutta nuorekas (saiko tuota sanaa käyttää?) on sanonut: "Älä koskaan paljasta ikääsi, sillä sen jälkeen ihmiset vain ajattelevat kuinka vanha olet eivätkä sitä millainen oikeasti olet." Hyvin sanottu mielestäni.
Se miten "laittautuu" kun lähtee ihmisten ilmoille mökistään vaikuttaa ratkaisevasti siihen kuinka näkymätön on. Olen tämän monta kertaa todennut, esim. tuulipuku tekee ihmisen (miehenkin?) lähes näkymättömäksi. Se että saa myönteisiä katseita on toki mukavampaa kuin se että kaikki ohittavat näkemättä. Nykyisin jopa lähikauppaan lähtiessäni saatan pistää korkkarit jalkaan, hiukan varjostusta silmiin ja punaa huuliin jne. Omaksi ilokseni, ja ilmeisesti muidenkin... ;-)
Aloittajan nuorekkuus-sanassa on kyse vähän eri asiasta. Voi hyvinkin olla perää tuossa "hyväksikäytössä" - jos näyttää reippaalta ja nuorekkaalta niin on myös kykenevä siihen tahi tuohon. Luulen kuitenkin että enimmäkseen on kyse "joka kerran keksitään, sitä aina arvellaan" -tapauksista. Eikä hoksata että ei se ehkä enää jaksakaan, tai ei edes halua. Itse on silloin osattava kieltäytyä.
Meinaat että kannattaa kammata tukka jos menee lähikauppaan ostaan töntsän maitoa? Voihan se niinkin olla...
Leikki sikseen olen kanssasi aivan samaa mieltä. Jos on huolitellun ja raikkaan näköinen niin on sen oloinenkin: se näkyy jo kävelytyylistä, pään asennosta, tavasta katsoa toista ihmistä. Jos on pukeutunut kamaliin retkuihin ja tukka hapsottaa niin haluaakin olla näkymätön.
Ei siinä kemiat auta. Paitsi jos etsii toista eteisen maton oloista kumppania...
Mietin asiaa ja luultavasti haluan ollakin melko näkymätön. Tärkeät ihmiset ovat silti panneet merkille, muista ei väliä.
Kiva, että joku muukin ajattelee samalla tavalla (1943). Minäkään en erityisemmin halua näkyä. On mukava nähdä meidän ikäisiä, jotka pukeutuvat kauniisti ja ovat muutenkin hyvin hoidettuja, mutta se ei ole minun juttuni enää. Pari tuttua on joskus muistellutkin aikaa, jolloin vielä "pukeuduin" - kai vähän vihjaten, että olen jotenkin taantunut. Omasta mielestäni en ole. Nyt on vain toinen aika, jotenkin sisäisempi.
Olen tainnutkin joskus heitellä näille vihjaileville, "muotivaate on sielun barrikadi"...
Itse asiassa minua huvittaa aika tavalla, että jos joskus pukeudun ja laittaudun muutun kyllä vielä näkyväksi - ei siihen paljon tarvita. En vain ymmärrä miksi pitäisi näkyä.
Juhliin kyllä pukeudun,mutta ihan siitä syystä, että se kuuluu asiaan ja itsellänikin on hyvä mieli. Sielläkin haluan olla oma itseni, meikkaan tosi vähän, omat värit ovat melko vahvat ja iho sileä. Kauppaan voin mennä suoraan metsästä, jos oikein kiire on.
Nojoo, tuossa alla jo tuomittiin kaikenlainen peiliinkatsominen ennen kauppareissua. Eikö tässä nyt lähinnä vaan todettu että turha on näkymättömyydestä valittaa jos eteisenmattotyylillä esiintyy. Ihmisten suhtautumisestahan tässä oli kyse.
En usko että paloma sen paremmin kuin minäkään halutaan yhtään sen kummemmin näkyä ja esittää, eiköhän loppujen lopuksi olla aika vaatimattomia persoonia molemmat. Mutta mitä järkeä on "eheroon taharoon" (Etelä-Pohjanmaalta tämä) näyttää lampsivalta jätesäkiltä? Esittämisen ja jätesäkin välissäkin on jotain, eiköhän me olla juuri siellä välimaastossa ja uskon että ollaan molemmat ihan mukiinmeneviä tyyppejä eikä yritetä esittää yhtään sen enempää kuin mitä ollaan.
Väitän että löydän IHMISEN vaikka ns. jätesäkin sisältä, minä en ihmisiä ulkonäön perusteella luokittele. Ripaus ripsiväriä tahi huulikiillettä ei vielä ole mikään todiste itsekeskeisyydestä sen paremmin kuin tuulipuku täydellisestä näkymättömyydestä. Minulle RYHTI ja/tai YSTÄVÄLLINEN ILME ovat tärkeimmät merkit mukavasta, ajattelevasta ihmisestä. Heitä on aika paljon ;-D
Täysin paskapuhetta, että yli 60-kymppisellä iho olisi sileä.
Tietysti juonteita voi välttää esim. siten, ettei koskaan hymyile eikä naura.
Pikkupullukoilla on tiettyjä etuja. Kaikki on suhteellista. Hyväksyn täysin oman ikäni enkä väitäkään, että olisin kolmekymppinen. Pakkelilla ei naamaani kauniimmaksi saa. Enemmän huomiota kiinnitän esim. sulavaan liikkumiseen. Tällä tyylilläni olen karsinut mm. turhat onnenonkijat kimpustani.
Itse olen 60 vuotias ja naamastani näkee, että olen paljon nauranut ja hymyillyt.
Iloisesta olemuksestani huolimatta, minun ei ole koskaan tarvinnut valita mitään "tyyliä", jotta joutuisin karsimaan ihmisiä tuttavapiiristäni.
ps. kevyt ehostus kaunistaa jokaista, mutta pakkelit kuuluu remonttihommiin.
Nähköön kukin mitä haluaa naamastani. Tyyliä ei valita, se muotoutuu iän karttuessa. Samoin ihmiset karsiutuvat, jos kemiat eivät sovi yhteen. Tuosta ehostuksestakin voi olla montaa mieltä. Eräällä kurssilla minut valittiin äiti aurinkoiseksi. Ja yhdessä asiassa voitan Sinut: olen nauranut ja hymyillyt useampia vuosia kuin Sinä!
Tuskin olet n nauranut ja hymyhillyt, jos nassusi on sileä.
Kysynyshän ei ole iästä ja sen hyväksynnästä vaan nuorekkuudesta.
Onko nuorekkuus sitä, että pidetään aina vain päässä samaa kampausta, kuin 30 vuotta sitten?
Koko sana on ihmeellinen. Vanhalle sanotaan, olet nuorekas. Paras todiste, että on vanha. Kuin jokin lohtutermi.
Nuorekkuus on sitä, että ymmärtää mitä vuosilukua eletään nyt.
Ei sitä, että mollaa nykyistä nuorisoa vertaamalla siihen, että kuinka minä elin silloin nuorena ja asuin alivuokralaisasunnossa jne.
Aika entinen ei koskaan enää palaa.
Hmnnn. ulkolaista olemusta voi toki nuorentaa siten, ettei käytä kuusikymppisenä samaa kampausta, kuin kaksikymppisenä olleessaan. :-)))
Miksipä mollaisin ketään, iästä riippumatta?
Vaikeutensa joka ikäryhmällä, kuin aina ollut on.
Viestini oli lähinna sarkasmia sanoiltaan. Itselleni "nuorekkuus" on ihmisen sisäistä ajassa pysymistä. Ja todellakin muutosta, ei paikalleen junttautumista.
Kehityskykyä ja tajua ajan vierimisestä. Uteliaisuutta uudelle, samalla arvostaen mennyttäkin.
Kukin voimiensa ja jaksamisiensa mukaan.
Niin ja tosiasia on, että palstalaisista varmaan suurin osa on minua absoluuttisesti nuorempia. Teille voin kertoa, että elämää on vielä tässäkin iässä. Kolhutkin oppii ottamaan vastaan kepeämmin.
vaikka olis mitkä vaatteet päällä, se ei vaikuta, kyllä ihmisen huomaa muutenkin, jos sattuu samat kemiat kohtaamaan :)
Siinä viestissä on totuus, paremmin en osaa sanoa.
Ai mitä hyötyä, en oikein ymmärrä tätä asetelmaa ollenkaan..ja kuka odottaa ja edellyttää, - persoonasta se riippuu jos "pitää" olla jokapaikassa, tuskin ulkonäöstä tai ns. nuorekkuudesta..
Mä en kans tuota hyötynäkökulmaa tajunnut yhtään, paitsi siinä mielessä kohteleeko muut minua eri tavalla jos olisin ns. nuorekas. Että olisiko nuorekkudesta (ulkonaisesta/sisäisestä) mitään hyötyä minulle ITSELLENI, mutta olen kai käsittänyt väärin.
Minulla ei ole mitään mielenkiintoa näyttää nuoremmalta kuin olen. Mutta esteetikkona haluan näyttää ihmiseltä tässäkin iässä enkä välttämättä miltään variksenpelättimeltä tai kävelevältä huussinmatolta.
Jos henkinen nuorekkuus käsitetään älylliseksi joustavuudeksi, haluksi oppia uutta ja pysyä ajan tasalla, mukautua, sopeutua ajan henkeen. ideoihon ja teknologiaan, niin kiitos kyllä, haluan pysyä henkisesti nuorena ja muuntautimiskykyisenä läpi koko elämäni.
Taisi olla kumpaakin, ainakin vastauksissa.., mutta samoin, toivon etten kalkkeutuisi vain katkeraksi kalkarokäärmeeksi, ja että uteliaisuus elämää kohtaan säilyisi hamaan hautaan..tai melkein ainakin :)
Sitten yksi mitä toivon, että pitäisin ihmisistä...etten syrjäytyisi möröksi mökkiin, - Hyvää yötä, sinne sveamamman maahan, - veljenikin "uuteen" kotimaahan.
Hyvää yötä Pirre oon aina sanonut että sä oot järkevä tyttö :)
TOTTA kai on hyötyä ja iloa runsain mitoin!
- Nautit elämästä ja kaikesta !
- Pystyt itse kaikkeen!
MIKSI ihmessä kysyt itsestäänselvyyksiä?
Oletko juonut aivosi korpuksi, maksasi sahanpuruksi?
Oletko tupakoinut keuhkosi mustiksi?
Oletko sotkenut niillä ja / tai huumeilla ihmissuhteesi muusiksi?
SILLOIN sinä ET ole nuorekas - todellakaan!
Nuorekkuus on sitä ettei ihmissuhteet ole muusia?
Ettei tupakoi?
Mitä paskaa tämä taas on.
Vanha ei ole nuorekas.On tosi typerä termi kun puhutaan ikääntyneistä.
Ei mikään trofee todellakaan
Jos kysyjä kysyy tyhmiä
onko siihen pakko vastata samalla mitalla?
Kyllähän sitä haluaisi kävellä ryhdikkäästi, mutta kun selkä ei anna aina myöden sitäkään. Kun on oikein kipeänä ja pitää kuitenkin ruokakauppaan köpötellä tuonne ostoskeskukseen ostoskärryä perässään vetäen, niin ei tunnu olo hyvin nuorekkaalta.
Pukeudun kuitenkin siististi ja laitan naamani ja tukkani ojennukseen. Jospa tämä selkäni vielä joskus pelittäisi edes sen verran, että voisin suorana astella.
Kaikki ei aina ole itsestä kiinni, ei "nuorekkuuskaan".
Juuri tuota ajattelin minäkin kun kirjoitin:
"Minulle RYHTI ja/tai YSTÄVÄLLINEN ILME ovat tärkeimmät merkit mukavasta, ajattelevasta ihmisestä. Heitä on aika paljon ;-D".
Meillä monilla jo on tai on tulossa vaivoja, joiden myötä ei selkää pysty enää suoristamaan, tms. Siksi kirjoitin tuon ja/tai. Tunnen ihan turhankin monta selkä- ja lonkka- ja jalkavaivaista ihmistä, ja uusi vaiva jos toinenkin on useimmille meistä kuuskymppisistäkin vain ajan kysymys. Siihen on vain mukauduttava.
Hymyilevä kaunis katse ja pilke silmässä voi säilyä kaikista vaivoista huolimatta, se on ensiarvoista ja kertoo positiivisesta perusluonteesta. Sellaiset ihmiset on ihania! Se on ihan sama näyttääkö enemmän vanhalta vai "nuorekkaalta", nuoreltahan me ei varmasti enää näytetä kun ei nuoria ollakaan.
-nemaan vatsa- ja selkälihasten harjoittamisella vahvoiksi ja tiukoiksi. Vahva 'lihaskorsetti' pitää selkärangan oikeassa paikassa, silloin ei tule välilevyn, nikamien ... tms. vaivoja.
Itsestä on paljon kiinni terveys. Älä anna periksi, vaan kunnosta itsesi!
viesti oli sillä, en muista kuka se oli, joka sanoi, että m u u t näkevät, oletko nuorekas!
Tottakai ihminen itse tuntee ilon kropassaan, terveyden olemuksessaan!
Ei tarvi ohikulkijoilta kysellä.
telemisen arvoista. En vierasta sitä sananakaan. Kyllä niitä huonojen elämäntapojen seurauksista kärsiviä näkee ihan riittävästi.
Mutta hyvä kunto on iloa ja kivaa!
Jäänyt selvittämättä.
Hamassa muinaisuudessa, 5-kymppiä lähestyessäni, ilmestyi paksuun, ruskeaan luonnonkiharaan tukkaani harmaa laikku vasempaan kulmaan.
Rekrytointiyrityksen hakiessa henkilöä mina kiinnostavaan tehtävään liitin mukaan passikuvan.
Välttivät näin myös testitilanteessa kuvaamisen.
Miten liittyy nuorekkuuteen?
Pidin värihuuhtelulla tukkani yksivärisen ruskeana.
Mahdollista hyötyä en tiedä.
Minun mieheni oli myöskin tummanruskeatukkainen, mutta sileä ja kiiltävä oli tukkansa.
Toit mieleeni, kiitän!
Aih ja voih. niin oli myös appiukkoni kuulemma ollut joskus. Musta kihara tukka. Ilmeisesti kuitenkin tumman ruskea koska ei romaniväriä suvussansa ollut.Sen ajan valokuvista ei tolkkua saa.
oli vielä appiukollakin silloin ammoin, kun ensi kerran tavattiin.
Myöhemmin harveni ja harmaantui. Hän joutui niitä "kosteita päivällisiä" viettämään liiketuttaviensa kanssa, joita sitten tultiin joskus kotiinkin jatkamaan. Se ehkä harmaannutti.
Ja sillä oli sekin seuraus, että mieheni inhosi humalaisia saman asian jankuttajia yli kaiken. Hänen makuuhuoneensa ovi oli lähinnä sitä olohuoneen ruokapöytää, jonka ääressä jatkoja istuivat.
Nuarekkuus haittaka ol :)
Tekonuarekkuus on turhamaisuut mum miälest ja simmoset ikiteinit.
Tarkoitaks vaan ulkonäköö ?
Kyl mamma ja pappaki oman ikäsens näkösenä voi olla nuarekkait sialultas.Ehkä.
Jotku syntyy babyfaceiks.Meijänki likka oli ollu ala-ikäsen kans baaris,hän on 7v kaverians vanhempi.Hänelt kysyttii paperei,ei kaverilt.
Huom ! Tytöt meni tanssimaa,ei juamaa !
Mun aviomieheni oli kahdeksan vuotta minua nuorenpi. Olin seurusteluaikoina opiskelun ohessa osa-aikamyyjänä Alkossa. Mieheni silloin 27-vuotias tuli viereiselle kassalla ja työtoverini kysyi häneltä papereita kuiskasin, että hän on poikaystäväni.
Tämän tarinan innoittamana esikoinen haluaisi lyödä isänsä ennätyksen. Häneltä on kysytty usein papereita. Hän aikoi syödä suklaata, jotta saisi finnejä naamaansa ja lähteä kokeilemaan. Hän täytti juuri 28-vuotta.
Kuopus on pitkä, mutta lapsenkasvoinen ja on tottunut pitämään paperita mukana. Hän täyttää jouluna 22-vuotta.
Kun muistaa ikänsä (64) on kamalan vanha.Mutta kun mieli on sama kuin 70-luvulla,tyyli ja olemus myös,on joskus vaikeeta ymmärtää että on sen ikäinen kuin on.
Hyötyä,no jaa? "Markkinoilla" ei viitsi enää olla,siinä mieli ja halu tekee stopin.
Pari vuotta sitten vielä menin,mut totesin turhaksi.
Samanlaisia jämiä on liikaa tarjolla.Ja miehethän hakee vain seksiä,vanhatkin.
Kuinka moni tän ikäinen hakee pääsääntöisesti sitä,enempi kaveruutta,ystävyyttä,juttukumppania.Ei onnistu,on tuo nähty.
Oikeassa olet! Kirjoitat ihan minun ajatuksiani tämän ikäisen naisen elämästä.
Elämääni ilmestyi tällainen poikkeus. Olin silloin ikäisesi. Mutta vain tulla tupsahti- ei etsimällä. Eli älä luovu toivosta. Tapahtui marraskuussa neljä vuotta sitten.