Poikaystävä viiltelee

Sä et ole hänen terapeutti, jos tahtoo apua niin hakekoot sitä. Sairasta, että lähettelee kuviakin vielä. Useimmat piilottelevat tekemisiään.. Sun ei tarvitsisi ottaa taakkaa siitä, ei kukaan kestä sellaista. Masentuneen kanssa on vaikea seurustella, onkohan hän tarpeeksi terve seurusteluun....

No en todellakaan ole jättämässä ketään sen takia että on masentunut. Itsellänikin on ollut aikaisemmin masennusta ja tiedän kuinka rankkaa se on ja tiedän myös sen että poikaystäväni kohdalla se menisi vielä pahemmaksi jos vielä kaiken lisäksi jättäisin hänet. Rakastan häntä ja haluan auttaa. Tiedän etten ole hänen terapeuttinsa, mutta kai on jotain mitä voisin tehdä.. kuunnella tietysti mutta olisiko vielä jotain muuta? Haluan tehdä kaikkeni hänen ja suhteemme eteen, tiedän että hän tekee väärin kun lähettelee vielä tuollaisia kuvia mutta uskon että ne ovat ikään kuin avun pyyntöjä millä hän hakee huomiota. Jos teillä on siis jotain, mitä tahansa, vinkkejä mitä voisin tehdä niin olisin enemmän kuin kiitollinen jos voisitte jakaa ne minun kanssani.

Suostuisikohan hän lähtemään kanssasi ammattiauttajan puheille,jos kynnys mennä yksin on liian korkea.
Itse ehkä ehdottaisin nätisti tällaista hänelle.

Siis haluat auttaa viiltelyssä? Aika groteski suhde teillä.....

http://www.e-mielenterveys.fi/nuoret/viiltely/viiltelevan-nuoren-laheisi...

Ilmoitat hänen vanhemmilleen.Välittömästi. Vaikka olisikin täysi-ikäinen.

Nykyisellä käytökselläsi vahingoitat häntä lisää. Toimintaasi kutsutaan mahdollistamiseksi.

Mun mielestä sun poikaystäväs viiltely kuulostaa feikkaamiselta, en usko että hän o ikeasti viiltelee pahaan oloonsa, ei kukaan viiltelijä halua kerjätä sääliä omalla tekemiselläään, ainakaan minä en halua.

Kerrot koulunsa psykologille ja hänen vanhemmilleen. Riippumatta minkä ikäinen poika on.

Tuo poika huutaa apua. Jos hän todella viiltelee, hänellä on paljon tuskaa sisällään. Sinulla ei ole (vielä) tarpeeksi taitoa auttaa häntä tavalla jota hän tarvitsee. Mutta mitä sinä voit tehdä on auttaa poikaa hakemaan apua.
Mene vaikka hänen kanssaaan jos ei yksin halua/voi.

Itsekkin viiltelen, koska olen masentunut. Poikaystävänikin viiltelee koska mä viiltelen. Sitten mä viiltelen koska hän viiltelee jne. Nyt ollaan sovittu että lopetetaan se, mutta viiltelystä on tullut pakkomielle, joten viiltelen salaa. Ongelmaasi: Jos poikaystäväsi rakastaa sua niin paljon, että voit sille kasvotusten sanoa että lopettaa viiltelyn, hänen pitäisi se lopettaa. Muussa tapauksessa ehdotan eroa. :(

Eikö muulla tavalla voisi osoittaa pahaa oloaan kuin tuolla viiltelyllä, josta voi olla vaikeita seurauksia? Viiltely on tullut kuin muotiin nykyään.

Tuttu nuori teki myös tätä pahaan oloonsa, kun seurustelusuhde päättyi. Onneksi toi asian esille myös omaisilleen ja sitä kautta pääsi hoitoon. Nyt on sitten ne hirveän näköiset arvet, joita ei halunnut ihmisten näkevän, joten piti piilotella ja kulkea kesälläkin pitkähihaisissa. Apuun tuli tatuoija, joka sai arvet näkymättömiin, mutta nyt on sitten ne tatuoinnit. Niitä hän ei itse asiassa olisi koskaan muuten halunnut ottaa.

Jos poikaystävä viiltelee käsiään ja lähettelee sitten siitä kuvia tyttöystävälleen ja vaatii tätä auttamaan itseään ja haukkuu, kun tämä ei osaa auttaa, asia kuulostaa todellakin feikkaamiselta. Täytyy olla kyse vaikealuonteisesta tyypistä. Kuinka nyt kukaan nuori tyttö pystyisi auttamaan toista nuorta, joka itseään viiltelee selvästikin tarkoitushakuisesti?

Jos apua haluaa, sitä pitää sitten myös ottaa vastaan. Mitä ihmeen apua tämä kaveri haluaa? Onko kertaakaan sanonut, millaista sen avun pitäisi olla, mikä häneen tehoaisi? Eihän kukaan voi tehdä mitään muuta, kuin kuunnella, jos toisella on vaikeuksia. Millaista apua tämä kaveri itse antaisi, jos asia olisi päinvastoin?

Tällaisessa tapauksessa toimii parhaiten joskus ns. shokkiterapia. Eli et suostu enää yrittämään mitään, vaan neuvot häntä menemään ammattiauttajalle ja that's it. Tuo, että kerrot pojan vanhemmille tai muille omaisille, on myös hyvä asia. Muidenkin pitää ottaa vastuu asioista, tai edes olla tietoinen. Jos jotain pahempaa sattuisi, sinuahan siitä syytettäisiin, että miksi et ole kertonut eteenpäin, vaikka tiesit. Jos hän ei suostu ottamaan oikeata ammattiapua vastaan, ei hänellä niin suuria ongelmia sitten olekaan. Sinä et pysty auttamaan kuin rajallisesti ja se raja on nopeasti vastassa.

Poikakaverisi laittaa sinut kestämättömään tilanteeseen, koita tajuta tämä. Olen itse seurustellut itsetuhoisen miehen kanssa ja se oli varmaan elämäni kauheinta aikaa. Kerran hän oli hyppäämässä sillalta jokeen ja yritin tietysti kaikin tavoin repiä häntä alas siitä kaiteelta. Kunnes huomasin, että mitä kovemmin yritin häntä siitä saada alas, sen kovemmin hän riuhtoi itseään kaiteen yli. Tein radikaalin liikkeen eli päästin irti hänestä ja lähdin kävelemään poispäin. Sanoin vain lähtiessäni, että hyppää sitten, en voi sinulle mitään. Jonkun aikaa mentyäni katsoin taakseni, ja siinä hän hölmistyneen näköisenä seisoi sillalla toinen jalka vielä kaiteella. Sitten hän juoksi perääni. Tämän tyyppisiä tapauksia tuli paljon niinä vuosina, kunnes lopetin suhteen.

Mieti näitä. Mihin sinun pitäisi venyä? Poikakaverisi viiltelee itseään ja itkee, että tarvitsee vain sinua. Sinähän olet jo siinä olemassa ja olet hänen tyttöystävänsä, joten...????

autat sitä kun tuet ja keksit tekemistä

Tuohan on vallankäyttöä sinua kohtaan. Tarjoat hänelle apuasi, jota hän ei suostu ottamaan vastaan, vaan haluaa pitää sinut otteessasi.

Olet varmaan liian lähellä nähdäksesi kuviota.

Asia ei ole juuri parempi, kuin jos hän uhkaisi sinua väkivallalla. Nyt vain tunnet itsesi tarpeelliseksi koska luulet olevasi ainoa, joka hänet pystyy pitämään hengissä.

En tiedä minkä ikäinen olet. Pahin, mitä voit tehdä on, että olet hiljaa yksinäsi tämän ongelman kanssa (tai toisaalta se on mitä poikaystäväsi haluaa). Puhu mahdollisimman monelle. Lääkärille, kouluterveydenhoitajalle, koulupsykologille, kaverillesi (jos sinulla on sellaista), pojan vanhemmille jne.

En tarkoita, että poikaystäväsi olisi laskelmoivan paha, mutta sinun täytyy asettaa yhdessäpysymisen ehdoksi, että poikaystäväsi menee hoitoon.

Minä viiltelin teininä ja vielä nuorena aikuisenakin. Eihän siitä jälkikäteen ajateltuna ollut muuta haittaa, kuin se, että kymmenen vuotta myöhemminkin arvet näkyivät käsivarressa kesäisin, kun iho ruskettui ja arpiin otti aurinko eri tavalla. Nyt 20 vuotta myöhemmin eivät onneksi enää näy.

Mulla oli silloin nuorena ihan järjettömän paha olla ja kun en kyennyt siitä puhumaan, niin viiltelin itseäni. Fyysinen kipu helpotti henkistä kipua, joka oli niin voimakasta, että toivoin vain lakkaavani hengittämästä. Kun kivun sai näkyväksi ja tuntuvaksi (arvet ja haavat), se oli helpompi käsittää ja käsitellä, kuin epämääräinen henkinen ahdistus. Ei mulle silloin ollut terapiastakaan hyötyä, kun en osannut tunteistani puhua. En osaa vieläkään.

Olen ollut masentunut hyvin nuoresta saakka ja olen sitä edelleen. Suurin osa elämästäni on ollut masennusheIvettiä. Joskus vieläkin vaikeimpina hetkinä tulee hetkellinen ajatus viiltää itseäni, mutta aikuisena ihmisenä en tietenkään tee niin, koska se on noloa. Pitää vain selvitä päivästä toiseen pitäen yllä normaalin ihmisen kulissia.

Neuvoja en osaa omakohtaisesta kokemuksestani huolimatta antaa. Itseäni olisi ehkä auttanut, jos minulla olisi ollut pitkäaikainen (puhun nyt useammasta vuodesta) säännöllinen terapia sellaisen terapeutin kanssa, jolla olisi ollut kykyä ymmärtää lapsena rikottua mieltäni ja taitoa saada minut puhumaan.

Kas, nyt vasta huomasin, että tämähän oli 7 vuotta vanhan ketju. Aloittaja tuskin näitä enää lueskelee. No, tulipahan kuitenkin vastattua :D