Toivo... siinä vasta ihmeellinen asia.
Takana yritystä 5 vuotta. Kuukautiset JOKA IKINEN kuukausi, ei myöhästyneitä menkkoja, ei yhden ainutta raskaustestiä näinä vuosina, ei pienintäkään toivonkipinää tai merkkiä siitä, että raskaus voisi alkaa minunkin kohdallani. Mutta ei silti YHTÄKÄÄN syytä sille, miksei se voisi olla mahdollista. Mysteeri, mitä en pysty ymmärtämään.
Nyt takana ensimmäinen femar -kuuri. Clomifenit on jo kokeiltu. Ovis tuli ja ajoitukset oli kohdillaan. Tähdet ilmeisesti ei.
Mutta se toivo... taas se tuli. Taas, niinkuin useasti aiemminkin, olin kuvittelevinani oireita, jotka voisivat viitata raskauteen. Jokainen wc-käynti jännitti, kun tunsin, että sieltä ne menkat tulee, eikä sitten tullutkaan. Jos nämä onkin niitä oireita, joita raskaana olevat kuvailee, menkkamaisia kipuja ilman menkkoja. Yritin muistuttaa itseäni kaikista kerroista, jolloin sama toive on herännyt ja sitä on aina seurannut pettymys. Silti mun sielun ja sydämen täytti niin suuri toive ja näin jo mielessäni sen hetken, kun näen raskaustestissä plussan. Näin mielessäni mieheni ilmeen, kun kerron hänelle, mikä ihme meille on viimein koittanut.
Tänään se pilvilinna romahti... kuten aina.
Pitäisikö tässä kohtaa jo uskoa, ettei minusta koskaan tule äitiä. Ei, vaikka niin kipeästi haluaisinkin tuntea, miltä oma pieni nyytti tuntuu rintaa vasten ja pieni ryppyinen sormi omassa kädessäni :'( Miten joku voikin sattua näin paljon. Maailman suurin asia ja kuitenkin asia, joka ei vain ole omissa käsissä... ei millään, vaikka mitä tekisin ja kuinka paljon tahansa sitä haluaisin!
Toivo ei koskaan kuole.. Kuulostaa kauniilta ajatukselta. Mutta sattuu enemmän...
Takana yritystä 5 vuotta. Kuukautiset JOKA IKINEN kuukausi, ei myöhästyneitä menkkoja, ei yhden ainutta raskaustestiä näinä vuosina, ei pienintäkään toivonkipinää tai merkkiä siitä, että raskaus voisi alkaa minunkin kohdallani. Mutta ei silti YHTÄKÄÄN syytä sille, miksei se voisi olla mahdollista. Mysteeri, mitä en pysty ymmärtämään.
Nyt takana ensimmäinen femar -kuuri. Clomifenit on jo kokeiltu. Ovis tuli ja ajoitukset oli kohdillaan. Tähdet ilmeisesti ei.
Mutta se toivo... taas se tuli. Taas, niinkuin useasti aiemminkin, olin kuvittelevinani oireita, jotka voisivat viitata raskauteen. Jokainen wc-käynti jännitti, kun tunsin, että sieltä ne menkat tulee, eikä sitten tullutkaan. Jos nämä onkin niitä oireita, joita raskaana olevat kuvailee, menkkamaisia kipuja ilman menkkoja. Yritin muistuttaa itseäni kaikista kerroista, jolloin sama toive on herännyt ja sitä on aina seurannut pettymys. Silti mun sielun ja sydämen täytti niin suuri toive ja näin jo mielessäni sen hetken, kun näen raskaustestissä plussan. Näin mielessäni mieheni ilmeen, kun kerron hänelle, mikä ihme meille on viimein koittanut.
Tänään se pilvilinna romahti... kuten aina.
Pitäisikö tässä kohtaa jo uskoa, ettei minusta koskaan tule äitiä. Ei, vaikka niin kipeästi haluaisinkin tuntea, miltä oma pieni nyytti tuntuu rintaa vasten ja pieni ryppyinen sormi omassa kädessäni :'( Miten joku voikin sattua näin paljon. Maailman suurin asia ja kuitenkin asia, joka ei vain ole omissa käsissä... ei millään, vaikka mitä tekisin ja kuinka paljon tahansa sitä haluaisin!
Toivo ei koskaan kuole.. Kuulostaa kauniilta ajatukselta. Mutta sattuu enemmän...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täällä päin ollaan yritetty vasta vuosi, mutta itselläni tunteet ja ajatukset ovat samanlaisia kuin sinullakin. Lapsettomuus on henkisesti erittäin raskasta, olipa sitä takana miten vähän/kauan tahansa. Sitä tuntee itsensä jotenkin vialliseksi. Lasten syntyminen tähän maailmaan on niin luonnollinen asia...mutta miksi se sitten joidenkin kohdalla on vaikeaa, jopa mahdotonta??? Sydäntäni särki lukea kirjoitustasi, lapsettomuus on henkinen vankila.
Itse aloittelen lapsettomuushoitoja ensi kierrossa. Nyt menkat ovat myöhässä (voivatko ne edes olla kun kierrot ovat mitä sattuu teroluteista huolimatta??). Menkkakipuja on ollut jo ainakin viikon. Tartun herkäsi siihen, että sehän voi olla raskausoire!! Kunnes taas muistan, että ai niin...enhän minä voi tulla raskaaksi, muut voivat. Minun ei ole tarkoitus saada vauvaa, vaikka miten haluaisin. Kun nämä ajatukset ovat päässäni päivittäin, alkaa elämä olla aika rankkaa. Pelkään jo olevani masentunut. Luultavasti tämäkin kierto päättyy kauheaan, tuskaiseen pettymykseen. Pelkään sitä päivää, kun menkat alkavat. Itken hysteerisesti koko päivän sohvalla, haluan päästä pois.
Toivon sinulle vilpittömästi onnea tuleviin kiertoihin. Älä luovu toivosta, niin en minäkään luovu. Ihana, kun kerroit kokemuksesi ja tunteesi meille muillekin. Ajatusten purkaiminen helpottaa oloa, ihan vaikka näin keskustelupalstallakin. En minä ainakaan jaksa omalle miehelleni jatkuvasti puhua lapsettomuudesta, en halua kuormittaa häntä.
Aurinkoisia loppusyksyn päiviä sinulle!
vuosi ooteltu?????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????? juupas juu taas..
Onko miehes sperma tutkittu?
Ootteko aatelluu ivf hoitoja tms?