Ajatuksia heräämisestäni

Päivät kuluvat ja yhä mietin tätä uutta oivallustani, joka oli niin itsestään selvä, etten edes ymmärrä miksi en ole sitä aiemmin nähnyt. Tai ehkä en vain halunnut nähdä.

Herääminen oli aika ravisuttava kokemus. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja nyt kun jyrinä alkaa laantua on enemmän tilaa ajatella.
Välillä mielen valtaa epäilys, ikään kun vanhat pölyiset verhot putoaisivat taas paikoilleen. Olisiko sittenkin helpompi palata vanhaan, pistää laput takaisin silmille?

Mutta miksi ihmeessä tekisin niin, miksi kahlitsisin itseni, pakottaisin muottiin. Häilyn riemun ja pelon välillä. Tuntuu kuin uusi seksuaalisuuteni pursuisi joka solustani, mietin näkyykö se ulospäin. Itse näen uuden pilkkeen silmissäni, tunnen hykerryksen sisälläni.

Miksi ihmeessä? Eihän mikään muutu.
Minä olen naimississa, haluan ollakin, rakastan perhettäni.
Eihän uskollisuus ole sitä, ettei koskaan ihastuisi kehenkän toiseen, vaan sitä, että valitsee elämän vanhan kumppanin rinnalla. Näinhän minä ajattelin jo ”heterona”. Miksi se siitä muuttuisi.

Silti...
Pelkkä vapautumisen tunne on juovuttava.
Minulla on lupa tuntea kaikki se mitä tunnen.
On lupa olla Minä.
1204
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

EVVK!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Heräämisen riemu kirjoitti:

Päivät kuluvat ja yhä mietin tätä uutta oivallustani, joka oli niin itsestään selvä, etten edes ymmärrä miksi en ole sitä aiemmin nähnyt. Tai ehkä en vain halunnut nähdä.

Herääminen oli aika ravisuttava kokemus. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja nyt kun jyrinä alkaa laantua on enemmän tilaa ajatella.
Välillä mielen valtaa epäilys, ikään kun vanhat pölyiset verhot putoaisivat taas paikoilleen. Olisiko sittenkin helpompi palata vanhaan, pistää laput takaisin silmille?

Mutta miksi ihmeessä tekisin niin, miksi kahlitsisin itseni, pakottaisin muottiin. Häilyn riemun ja pelon välillä. Tuntuu kuin uusi seksuaalisuuteni pursuisi joka solustani, mietin näkyykö se ulospäin. Itse näen uuden pilkkeen silmissäni, tunnen hykerryksen sisälläni.

Miksi ihmeessä? Eihän mikään muutu.
Minä olen naimississa, haluan ollakin, rakastan perhettäni.
Eihän uskollisuus ole sitä, ettei koskaan ihastuisi kehenkän toiseen, vaan sitä, että valitsee elämän vanhan kumppanin rinnalla. Näinhän minä ajattelin jo ”heterona”. Miksi se siitä muuttuisi.

Silti...
Pelkkä vapautumisen tunne on juovuttava.
Minulla on lupa tuntea kaikki se mitä tunnen.
On lupa olla Minä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu