Voisiko joku ystävällisesti valaista, mitä tällä nimikkeellä oleva tekee?
Mikä on hänen toimenkuvansa?
Minulle tarjottiin tälläistä, kun yritän selvittää lapseni kielellisen kehityksen viivästymää.
Olen kysynyt, mitä tällä nimikkeellä olevan toimenkuvaan kuuluu. Vastaus oli, että jossain vaihetta perhe tarvitsee tukea!
Moniammatilliseen yhteistyöhön pyydetään kirjallista lupaa , vaikka lasta ei ole tavannut kuin neuvolan terkkari ja samaan pakettiin kuuluu tämä perhetyöntekijä.
Mikä on hänen toimenkuvansa?
Minulle tarjottiin tälläistä, kun yritän selvittää lapseni kielellisen kehityksen viivästymää.
Olen kysynyt, mitä tällä nimikkeellä olevan toimenkuvaan kuuluu. Vastaus oli, että jossain vaihetta perhe tarvitsee tukea!
Moniammatilliseen yhteistyöhön pyydetään kirjallista lupaa , vaikka lasta ei ole tavannut kuin neuvolan terkkari ja samaan pakettiin kuuluu tämä perhetyöntekijä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Perhetyö tuli entisen kotiavun tilalle mutta kaikesta käytännön avusta riisuttuna.
Perhetyöntekijä ei kotisisaresta poiketen keskimäärin auta missään käytännön askareissa vaan keskustelee vanhempien kanssa ja kirjaa ylös havaintoja perheestä ja perheen lastensuojelu- ja huostaanottotarpeesta.
Perhetyötä on monenlaista. On tavallinen perhetyö ja lastensuojelun perhetyö.
Joissakin kunnissa perhetyöntekijät tekevät myös kevyitä kotiaskareita, joita tavallisesti hoitaa kotiapu.
Lue tästä Perhetyö tuhoaa perheitä- ketjusta perhetyöntekijän vastaanottaneiden kokemuksia.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848#comment-51966235
Osa perhetyöstä on ollut aitoa vanhempien tukemista, osa pelkkää ennakkoluuloista kyttäämistä huostaanoton aikaansaamiseksi. Perhetyön onnistuminen riippuu hyvin paljon perhetyöntekijästä.
Vaikka perhetyöntekijä olisi mukava, perhetyö on aina oikeusturvariski. Perhetyöntekijä kirjaa perheestä mielipiteitään ja havaintojaan, joita käytetään huostaanoton perusteluina. Näitä kirjauksia ei yleensä näytetä asiakkaalle. Asiakkaalla ei ole myöskään oikeutta korjata kirjausten virheitä tai valheita.
Viimeisimpiä aiheettomia perhetyöntekijän valheellisten kirjausten pohjalta tehtyjä huostaanottoja on Ani Leikoniemen tapaus.
Perhetyöntekijä voi myös tulla huostaanotto- oikeudenkäyntiin todistamaan perhettä vastaan.
Näennäisestä vapaaehtoisuudesta huolimatta perhetyöstä ei välttämättä pääse eroon vaan lastensuojelu jatkaa sitä vaikka perhe kokisi perhetyön pelkäksi rasitteeksi. Perhettä voidaan rangaista ja usein rangaistaan perhetyöstä kieltäytymisestä, tavallisimmin huostaanotolla uhkaamalla.
Itse kieltäytyisin perhetyöstä. Fiksumpaa juttuseuraa löytää vanhempien omista järjestöistä, seurakunnasta tai vaikka kahviloista.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848#comment-51966235
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/aiti-sai-huostaanotetun-lapsensa-takai...
Ani Leikoniemen tapaus on poikkeuksellinen siinä, että hallinto- oikeus purki huostan ja vielä alle 3 vuodessa. Yleensä hallinto- oikeus siunaa sosiaalityöntekijöiden päätökset ja aiheettomankin huostaanoton purkuun kuluu useita vuosia.
Kiitos vastauksesta. En ole pyytänyt/etsinyt juttuseuraa. Olen lähtenyt etsimään vastauksia 2v8kk lapsen kommuniokointiin. Kerhosta (2xvko) lähti huoli, että lapsi ei istu paikoilloillaan, ei noudata annettuja ohjeita, sotkee toisten leikit jne..
Tätä on alettu käsitellä moniammatillisena yhteistyönä. Neuvolan Th kutsui koolle Lto, psykologin, neuvolan lääkärin ja perhetyöntekijän. Minulle lähettiin postitse kaavake jossa pyydetään lupaa toistaiseksi luovuttamaan ja antamaan tietoja moniammatillisen yhteistyöhön.
Kirajalliseen kysymykseeni perhetyöntekijän toimenkuvasta, koulutuksesta, sekä missä ja miten hän on lapseni tutkimuksissa mukana, vastaus oli, "meillä on ollut tapana moniammatillisesti käsitellä asioita" ja jossain vaihetta perhe tarvitsee tukea. Koulutukseltaan hän on sosinomi.
Mitä tukea ja missä?
Ymmärtäisin jos lääkäri olisi tavannut lapsen, mutta asiaa on jo puitu Lto ja terkkari keskenään ja nyt on ruletti käynnistetty.
Kerhohan tässä tukea tarvitsee, kotona ei ongelmaa. Lapsi ei osaa vielä ilmaista itseään puheella ja ei jaksa istua paikallaan 15 minuuttia, jonka aamun avaus kestää. Toki lapsen kehitys tutkitaan, mutta mikä tämä tapa oikein on??
Ilmeisesti kerhon ja lapsen tarpeet ei kohtaa. Kerho on 3h, 2 xvko.
siis ei voi olla totta, parivuotis, joka käy kaksi kertaa seurakunnan (?) kerhossa ehdottaa moniammattillista ryhmää selvittämään miksi lapsi ei pysy paikallaan, eikä tottele ja trajoaa perhetyöntekijää avuksi??? Varaa aika puheterapeutilta, joka selvittää kielelliset vaikeudet, mikäli niitä on. Muuta ei tarvita.
Ei tämä ole seurakunnan lapsityötä, tämä on kunnan järjestämä kerho, kotihoidossa oleville 2-6-vuotiaille lapsille. Eli kuuluu päivähoidon piiriin.
Ajattelin että hienoa, lapsi käy kerhoa ja opettelee olemaan ryhmässä 2xvko a´ 3h/kerta, ennen kuin siirryn töihin ensi syksynä ja haen häntä päivähoitoon.
Nyt pitää miettiä! Tämä varhaisen tuen vaihe on viety niin pitkälle, että kunnassa ei ole tarjota lapselle tarvittavaa tukea, eikä neurologin tutkimustakaan, mutta perheelle tarjotaan perhetyöntekijää!
Ensimäiseksi valjastetaan kokous, jossa paikallinen osaaminen paikalla, eli th, neuvolan lääkäri, psykologi, perhetyöntekijä kerhon lto.
Aion tämän katsoa loppuun saakka. En ole antanut lupaa moniammatilliseen vatkaamiseen. Mielestäni ammattitaitoinen alansa edustaja osaa antaa lausunnon lapsesta ja sen pohjalta vanhempi päättää jatkon.
Minulle on tullut tunne, kun kaikki kysyvät...miten sinä jaksat : ) Voin hyvin, olen kotona hoitamassa alle 3-vuotiasta lasta. Minulla ei ole työhuolia, ei toimeentulosta murhetta, mutta silti jokainen Th, Lto on hokenut, kuinka sinä jaksat???
Kai nyt jokainen lapsensa kanssa jaksaa, kun on jäänyt hoitamaan lastaan ja kotia tämän ensimmäisen kolmen ikävuoden ajaksi! Olemme säästäneet, että voin olla kotona nämä ensimmäiset vuodet. Olen myös valmis viemään lapseni yksityiselle tutkimuksiin jos kunnassa osaaminen on tätä luokkaa.
On tietysti hyvä, jos lapsen tilanne ja mahdollinen ongelma selvitetään mutta näin harvemmin tapahtuu ainakaan moniammatillisissa ls-työryhmissä, joiden jo lähtökohtainen oletus ja selitys kaikkeen on vanhempien kelvottomuus.
Itse teroittaisin lapselle käytössäännöt uudestaan ja yrittäisin havainnoida millä tavoin hän oppii ja tottelee parhaiten. Hankkiutuisin eroon selän takana toimineesta kerhosta nopeasti ja laittaisin lapsen uuteen. Lasten kehitys on yksilöllistä ja joskus hankala käyttäytyminen menee ohi itsestään. Paikallaan pysyminen on järjetön vaatimus pikkulapselle ,samoin keskiluokkaisen käytöskoodiston omaksuminen.
Jos hankala käytös ei lopu lapsen kasvaessa tai uusien liikunnallisempien kerhojen myötä, hankkiutuisin yksityiselle sekä neurologisen että psykiatrisen koulutuksen saaneelle ammattilaiselle ja tekisin Asperger- testit. Esim. Neuronekku ja Neuromental suorittavat ko. tutkimuksia.
Kannattaa lukea toisten vanhempien kokemuksista ja hoitopoluista ja varoa lapsen leimaamista, diagnosoimista ratkaisuna kaikkeen , vääriä diagnooseja ja hoitoa ja etenkin turhaa lastensuojelun asiakkuutta, jossa yleensä tapahtuvat kaikki em. kämmit.
Tee havaintoja lapsesi kommunikoinnista ryhmissä ja lue myös kaikki mitä löydät kommunikaatiohäiriöistä, niin psykiatrian kuin neurologian näkökulmasta sosiologiaa unohtamatta. Lue niin perusteokset kuin uusimmat tiedelehdet. Laajoista perustiedoista on hyötyä , sillä voit vielä joutua vääntämään kaiken rautalangasta moniammatilliselle työryhmälle. Älä luota virkamiehen valistuneisuuteen. Sitä ei välttämättä ole olemassakaan.
Toimiiko moniammatillinen työryhmä lastensuojelun alaisena vai mihin organisaatioon se mahtaa kuulua?
Onko nykyiset hyvinvointineuvolat terveydenhuollon alaisia vai lastensuojelun?
Näissä tarjotaan perhetyöntekijää alusta alkaen vaikka ongelma on erikissairaanhoidon tutkimuksia vaativa asia.
Huoleni on se että erikoissairaanhoidon tutkimuksia ei tehdä ja lapsen neurologista ongelmaa yritetään korjata, th, Lto, perhetyöntekijän, puheterapian, yleislääkärin ja psykologin tasolla. Mahtaneeko näillä olla edes kokemusta Autismi/Aspergerin syndrooman/ADHD diagnosoinnista ja kuntoutuksesta?
Onko muilla kokemusta ko. istunnoista, miten ne on auttanut lasta?
Kuntoutusta ja siihen liittyvää ei saa järjestää lastensuojelun systeemeistä. Eli, jos lapsi tarvitsee kuntoutusta ja tutkimuksia vamman taikka sairauden vuoksi, ei se saa mennä lastensuojelun määrärahoista.
Mutta mutta. Meillä tätä asiaa selviteltiin. Lopputulema oli, että vaikka kunta myönsikin, ettei lastensuojelua saa käyttää, vaan vammaispalveluiden kuuluu asia hoitaa, ei mitään apua saatu. Olisin voinut valittaa. Mutta en jaksanut. Ongelma kun oli sen sorttinen, että pitkän valitusrumban jälkeen ei ko. palvelua olisi enää tarvinnut, hoidin asian itse, pääsin helpommalla. Tilanne oli niin akuutti, että se ei voinut odottaa yhtään. Uskomattoman paljon vaati jo se, että sai kunnalta päätöksen asiaan liittyen. Ihan siksi, että kunta tiesi, ettei saisi hylkäävää tehdä. Viivyttivät valituskelpoisen päätöksen antamista niin kauan kuin vaan pystyivät.
Tämä on ihan arkea monissa Suomen kunnissa. Omat voimani eivät siinä vaiheessa enää riittäneet taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Mutta hirmu määrät ne ovat valmiita laittamaan virkamiesten aikaa (eli rahaa) asian kiertelyyn. Meidänkin tapauksessamme olisi ollut taloudellisesti järkevämpää myöntää se pieni lakisääteinen palvelu, kuin käyttää sitä aikaa järjettömiin palavereihin ja istuntoihin. Joiden lopputulema oli, että ainoa vaihtoehto olisi ollut ihan järjettömän kallis suhteessa ongelman laajuuteen.
Aika järkkyä tämä on tämä virkamiesten meininki
meillä täällä Suomessa nykyään.
Virkamiehet voivat tehdä ihan mitä vaan ja ihan mitä milloinkin
tyhmyyttään ja tietämättömyyttään, ymmärtämättömyyttään lystäävät.
Eikä heidän tekemisillään ja päätöksillään ole nykyään
enää mitään tekemistä
laillisuuden tai voimassa olevien lakien ja määräysten kanssa!
Kun palkataan keskenkasvuisia ja kouluttamattomia,
ei ammattilaisia työntekijöitä
hoitamaan korkeankin koulutuksen vaativia viranomaistehtäviä
niin lopputulos ja jälki on juuri sitä mitä edellä kirjoitettiin!
Lastensuojelun asiakkuutta tarjotaan, annetaan ja pakotetaan
jo ihan kenelle tahansa
kuntansa eri hallinnon alojen palveluja tarvitseville asiakkaille, lapsiperheille!
Sitä päivää odotan, ja mielenkiinnolla,
kun rakennuslupienkin myöntäminen tapahtuu ja kuuluu lastensuojeluviranomaisena esiintyvän henkilön palveluluukulta.......
Yllä kirjoitettu tapahtuma on malliesimerkki
juuri esimerkiksi kotipalvelua tarvitsevan lapsiperheen tilanteesta.
Sosiaalihuoltolaissa on lakipykälissä 21 ja 22 oikein kirjallisesti kirjoitettuna ne syyt
(mm. sairaus, vamma, perhetilanne, rasittuneisuus, synnytys jne)
joidenka vuoksi kunnan SOSIAALIHUOLLON
on annettava ja järjestettävä lapsiperheelle
konkreettista työtä tekevä kodinhoitaja.
Mutta annas olla näitä KuntaRikollisia!, joita virkamiehiksikin jopa virallisissa asiakirjoissa kutsutaan,
kun sosiaalihuollosta pyytää kodinhoitajaa
niin nämä p..leet
siirtävätkin lapsiperheet laittomasti ELI RIKOLLISESTI
lastensuojeluun asiakasperheiksi!
Voimassa olevien lakienkin mukaan
näiden sosiaalihuollon KuntaKriminaalien
pitäisi tehdä viivyttelemättä
valituskelpoinen päätös valitusosoitteineen konkreettista työtä tekevästä kodinhoitaja/kotipalvelu asiasta lapsiperheelle.
Kunnan sosiaalihuollon palkkalistoilla kun on oltava konkreettista työtä tekeviä kodinhoitajia
ja kodinhoitajia/ kotipalvelua olisi oltava ihan jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa,
JA NIMENOMAAN SOSIAALIHUOLLOSSA ,
missä lapsiperheitä vain on!
p.s Lasta ja lasten asioita koskevissa asioissa
kunnan viranomaisten on käsiteltävä heidän asiansa viivyttelemättä!
Yleensäkin kunnan viranomaisten käsittelyaika saisi olla
enintään 2 viikkoa, joten lapsia koskevissa asioissa päätökset on tehtävä nopeamminkin!
perheyötä, meillä ne kirjoittivat aiban omiaan kirjauksiinsa ja todellakin lapsen vanhempaan vastaan, joka ikisen oman päänsä sisällä kehitellyn ajatuksen ne kirjaavat, ja yleensä perhettä vastaan.
Moniammatilliset työryhmät, joihin kuuluu jäseniä niin terveys-, sosiaali, kasvatus- kuin lakisektoreilta toimivat sosiaalialan osaamiskeskuksissa, avustavat sosiaalityöntekijää lastensuojelun toteuttamisessa ( liian usein loputtomia vanhemmille pakollisia syyllistyskokouksia, jossa ei löydetä mitään hyvää perheestä tai lapsesta) ja antavat asiantuntijalausuntoja erityisesti huostaanottotapauksissa hallinto- oikeudelle ja korkeimmalle hallinto- oikeudelle- yleensä lasta tai perhettä kuulematta ja kollegiaalisen lojaalisuuden hengessä eli virheellisestikin toiminutta virkamieskollegaa viimeiseen asti puolustaen.( hintaan noin 1000e/ kokous)
Niistä on muodostunut moderneja teloituskomppanioita. Asianajajan sanoin" Jos lastensuojelun työntekijä ei pysty tuhoamaan lasta, mukaan kutsutaan moniammatillinen tiimi. Sen avulla tuhoaminen useimmiten onnistuu."
http://www.knuutilaki.net/node/31
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8960219
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/moniammatillinen työryhmä
Hei
Sinuna konsultoisin juristia ja hankkisin heti tukihenkilön. Älä mene yksin mihinkään kokoukseen, sillä ellei sinulla ole todistajaa, mitä hyvänsä voidaan kirjata asiakaspapereihisi, joita sinulla ei ole oikeutta korjata. Jos et saa tukihenkilöä, äänitä kaikki sanottu.Usko pois, se kannattaa.
Mene yksityiselle, tee as- kirjon testit ja suunnittele lapsen hoito ammattilaisten kanssa tai jos kyse on vain lievästä käytöshäiriöstä, mene lastensuojelusta irrallaan olevaan vertaistukiryhmään saamaan tietoa ja vinkkejä.
(Väärää ) psykiatrista diagnoosia tarjotaan todella herkästi ja sellaisen saanut lapsi on oiva saalis ammatillisille perhekodille tai erityisen huolenpidon laitokselle, koska lapsesta voi laskuttaa lähes 100 000 euroa vuodessa- ilman valvontaa, tulos- tai tilivastuuta tai vastuu- ja korvausseuraamuksia tehdyistä virheistä tai kaltoinkohtelusta. Rahantulo on varmaa ja jatkuu vuodesta toiseen.
Mikään laki tai jääviyssäännös ei myöskään estä sosiaalipuolen asiantuntijoita omistamasta tai olemasta osakkaina em. laitoksissa, joihin he työntävät lapsia hatarin perustein.
Voi tietysti olla, että kohdallesi sattuu eettisesti suoraselkäinen, huostabisneksesta irrallinen ja asiantunteva moniammatillinen työryhmä, mutta itse en kyllä laskisi sen varaan.
Neuvolat ovat osa terveydenhuoltoa mutta uusi lastensuojelulaki ilmiantovelvoitteineen on tehnyt niistä lastensuojelun pääkumppaneita. Pääsääntöisesti terveydenhoitoalalla toimivat eivät tunne lastensuojelun toimintaa eivätkä väärinkäytöksiä vaan uskovat naivisti annettuun propagandaan.
Heillä itsellään on vastuu- ja korvausvelvoitteet toimistaan ja uskoisin, että suurin osa ei edes tiedä, ettei sosiaalityöntekijöillä ole vastaavia, vaan he voivat rangaistuksetta tehdä mitä hyvänsä.
Älä ikinä aliarvioi terveydenhuollossa, varsinkaan neuvoloissa työskentelevien tietämättömyyttä lastensuojelusta. Se on huikeaa.
Ei ihme, että neuvoloissa uskotaan perhetyöhön, jota myös tarjotaan rutiininomaisesti mihin hyvänsä ongelmaan.
Mahdollisen avun laatua ja riskejä voi arvioida ottamalla selvää seuraavista:
- Mikä paikkakunta on kyseessä?
- Onko olemassa palvelusetelikäytäntöä, jolla saisit tarvitsemasi tutkimukset? Saisitko jostakin lähetteen?
- Investoiko paikkakunta ennaltaehkäisyyn vai rahoittaako kuntataloutta huostaanottojen määrään perustuvalla valtionavulla?
- Millaisia kokemuksia paikkakuntalaisilla on harjoitetusta lastensuojelusta? Entä psykiatrian ja neurologian yhteistyöstä?
- Tuleeko harjoitetusta lastensuojelusta paljon kritiikkiä tai yhteydenottoja juristeille, lehdistölle tai nettiin?
- Pitääkö jokin sama porukka valtaa kaikissa asiantuntijaelimissä ilman vaihtuvuutta?
- Onko alueella paljon lastensuojeluyrittäjiä ja tyhjiä laitospaikkoja? Missä laitoksissa? Kuka omistaa ( hallituksenjäsenet ja omistajat) ja mitä kytkyjä omistajilla on julkishallintoon ja politiikkaan?
- Kuinka suuri osa paikkakuntalaisista saa elantonsa lastensuojelusta?
- Minkälaisia poliittisia voimasuhteita paikkakunnalla on?
Ai ettei 2v 8kk ole paikoillaan, ei noudata ohjeita, sotkee toisten leikit ja oikein kerhossa! Onpas kamala lapsi... tarvitsee toden teolla kalliin moniammatillisen työryhmän avukseen ihan takuuvarmasti...
Oman lapsen kohdalla lähtisin asiaa purkamaan seuraavasti
- menisin itse kerhoon katsomaan millainen lapseni siellä on (videoisin tms)
- ottaisin selvää ja kaivaisin kaikialta tietoa hänen ikäisensä käyttäytymisestä
* mm. MLL sivuilta, neuvolasta saadut esitteet, oppaat jne
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/2_3-vuotias/
http://www.socom.fi/mieite/mie_ite_ryhma_2_3_vuotiaan_kehitys.pdf
- selvittäisin millä pätevyydellä nämä ns. kerhon tädit toimivat;
koulutus ammattitaito jne
- jos olisin itse huolestunut varaisin ajan lääkärille, yksityiselle ammattilaiselle, selvittelisin hänen kanssaan tilannetta; onko lapseni suhteen minkään valtakunnan syytä huoleen jne.
Teidän kunnassa näyttää olevan todella omituista viranomaistoimintaa kaikkinensa.
Onko tästä olemassa jokin asiakirja tms päätös,
että kaikkien lapsien kohdalla toimitaan juuri näin ja kertomallasi tavalla.
Huolimielipuolten viranomaisten maa
- Suomi.
Perhetyön kokemuksille pitäisi perustaa oma sivusto. Perhetyötä tarjotaan nykyisin rutiininomaisesti joka paikassa mutta käyttäjäkokemuksia ei ole kattavasti kartoitettu.
Vähän väliä vauvalehdissä joku kysyy aiheesta. Ihmiset eivät tiedä mitä perhetyö on. Toisaalta myöskään perhetyötä saaneet eivät tiedä mitä perhetyö on vai onko työtä lainkaan. Mutta he voivat ainakin kertoa mitä perhetyöntekijä sanoi ja mitä perheelle tapahtuu sen jälkeen kun perhetyöntekijä tulee taloon.
ei kannata, kohta on lapsesi elamaa maaraa sossut,,,, ei kannata. olin itse koko elamani ensin ekat 4v elamastani eri perheissa ja sitte 14v lastenkodissa!!! ja sossut ottivat huostaan oman poikani ilman syyta 22.2.2011 varmaankin sen takia etta olen itse kasvanu lastenkodissa!
"Osa perhetyöstä on ollut aitoa vanhempien tukemista, osa pelkkää ennakkoluuloista kyttäämistä huostaanoton aikaansaamiseksi. Perhetyön onnistuminen riippuu hyvin paljon perhetyöntekijästä."
Se, että kumman tuomion perhetyöntekijä asiakkaalta saa, riippuu tietysti asiakkaasta. Jos todellista lastensuojelullisen puuttumisen tarvetta on ja perhetyöntekijä tämän kirjaa, niin totta kai hän on sen jälkeen vanhempien mielestä huono perhetyöntekijä. Sama perhetyöntekijä onkin sitten toisella tavalla asennoituvien vanhempien mielestä aidosti tukeva ja ammattitaitoinen.
Kyllä minä kehottaisin jättämään nämä katkerin ls-asiakkaiden jutut omaan arvoonsa ja ottamaan vastaan perhetyön palvelut. Ne eivät onneksi enää nykyään ole mitään matalakoulutettuja tiskaajia, jotka vain tekevät kotityöt äidin puolesta, vaan ihan osaavia ammattilaisia, jotka voivat neuvoa sinua esim. juuri lapsesi kielellisen kehityksen tukemisessa. Ota apu vastaan avoimin mielin, äläkä tämmöisiä palstoja lue.
Kodinhoitajako matalakoulutettu tiskaaja ? Kodinhoitajat ovat tehneet sitä arvokkainta työtä perheissä ja auttaneet vaikeuksissa olevia perheitä. Tuen tarve on saattanut olla hetkellistä tai jatkuvaa, mutta sen merkitys voi olla ratkaiseva perheen jaksamisen kannalta.
Kodinhoitajan apu on se tärkein apu kun äiti on uupunut tai masentunut. Auttaa juuri niissä kodin töissä (siivous, pyykit, lastenhoito), joihin ei voimat riitä. Saa kotiin rytmin ja tuo turvallisuuden tunnetta. Esim. haastavan lapsen hoitotyössä kodinhoitajan antama tuki olisi pelastus ja antaisi myös arvokasta aikaa ja voimaantumista äidille. Kodinhoitajia kunnat eivät perheisiin järjestä, vaikka tällä ennaltaehkäistäisiin ongelmia.
Perhetyöntekijä tekee kirjauksia perheestä ja perheellä on sitten lastensuojelun asiakkuus. Lastensuojelun asiakkuus tarkoittaa, että vanhemmilla ei ole oikeuksia ja asiakas määritellään tietyllä tavalla. Sosionomin koulutuksella ei lapsen kielellistä kehitystä juurikaan tueta. Tuki haetaan esim. terapiassa ja sinne lapsi ohjataan muualta lähetteen kera.
Suomessa v.2011 on hyvä hakea tietoa ja olla selvillä tarjotuista tukimuodoista.
On ihan järkevää hakea tietoa, koska sinua ei kukaan auta, sillä olet aina yksin ja viranomaisia on aina useampi tulevissa palavereissa.
Johan saatiin taas väärää propagandaa kehiin:
"Jos todellista lastensuojelullisen puuttumisen tarvetta on ja perhetyöntekijä tämän kirjaa, niin totta kai hän on sen jälkeen vanhempien mielestä huono perhetyöntekijä. Sama perhetyöntekijä onkin sitten toisella tavalla asennoituvien vanhempien mielestä aidosti tukeva ja ammattitaitoinen. "
Mikä ennakkoluuloinen ja ajattelussaan vinoutunu typerys!
Jos kohdalle sattuu sellainen perhetyöntekijä, joka tosiaan kirjaa perheestä VALHEITA, ne myös ovat valheita kenen tahansa mielestä, ei se ole ASENNOITUMISESTA kiinni!
Minusta ketju on erittäin onnistunut, asioita tarkastellaan tasapuolisesti monesta eri näkökulmasta. Mutta tosiasioiden vääntelyä tähän ei silti tarvita, se näkökulma on kokonaan väärä.
Mene ehdottomasti yksityiselle puolelle, siten säästyt monelta murheelta ja saat karistettua tuollaisen epämääräisen moniammatillisen ryhmän kimpustasi.
Se, mitä kirjoitat tilanteestanne, te ette ole millään tavalla ls-toimien tarpeessa, ei tarvita mitään kyyläystä ja arviointeja sen suhteen.
Ehkä kotikunnassanne on sama kiero hoitoonohjaussysteemi kuin Helsingissä, että apua hakeva perhe ohjataan valehtelemalla psykiatrian yksikköön: "Sieltä sitten saatte kaikki tarvittavat jatkohoitolähetteet, " eikä tuo väite pidä ollenkaan paikkaansa. Ainakin HUS:n ja Päijät-Hämeen sairaanhoitopiireissä menetellään niin, että kun lapsi saadaan napattua psykiatrian tutkimusjaksolle, ei vanhemmilla ole juuri enää mahdollisuutta saada häntä sieltä muiden erikoisalojen tutkimuksiin.
Siinä rikotaan terveydenhoitolakia, mutta näin ikävä kyllä menetellään. En ehdi nyt kirjoittaa enempää, mutta ota tämä neuvo vakavasti: Mene ensin yksityiselle lääkäriasemalle, jossa tunnetaan neurologisia oireyhtymiä, nimiä olit jo saanut edellä. Diagnoositutkimuksia ei ehkä voi vielä tehdä tuon ikäiselle, mutta tarjottu apu on paljon lapsiystävällisempää kuin psykiatrian puolella.
Ja voihan olla, että lapsenne ei ikinä tule saamaan mitään dg:a vanhempanakaan, ehkä pikkuisenne nyt vain kehittyy omalla persoonallisella tavallaan ja tahtiinsa. Mutta pois vaaravyöhykkeestä pääset kääntymällä yksityisen lääkäriaseman puoleen ja ilmoitat moniammatilliselle työryhmälle, että asianne on nyt hoidossa toisaalla. Koska et itse tunne tarvitsevasi mitään kotiapua tai perhetyötä, niin miksi ihmeessä ottaisit sitä vastaan.
Mistä noita sokeasti viranomaisiin uskovia tolloja oikein sikiää aina joka ketjuun!
Jos äiti itse jaksaa, ei ole väsymyksestä johtuvaa avun tarvetta, niin mihin ihmeeseen perhetyöntekijää tarvitaan oikein kyyläämään perheen asioita?
Tiedän kyllä, että kyttäys-, kyyläys- ja luulottelumentaliteetilla toimiva lastensuojelu kärkkyy vieressä pienintäkin vihjettä siitä, että olisi kyse kaltoinkohtelusta johtuvasta kehitysviivästymästä, mutta tuskinpa tuossa tapauksessa on. Silloin on yleensä kyse vaikeasti päihderiippuvaisista tai/ja mieleltään hyvin sairaista vanhemmista ja se kyllä näkyy ihmisestä nopeasti ilman moniammatillisen työryhmän loputonta arviointiakin.
Tuollainen moniammatillinen ryhmä on toimivinaan perheen parhaaksi ja auttamiseksi, mutta ikävä tosiasia on, että heidän kauttaan ette saa lasta neurologisiin tutkimuksiin, jos sellaiseen todellista tarvetta on. Ensimmäiset neuron diagnoosit tehtiin Suomessa vasta 80-luvulla, sen jälkeen alkoi nopeasti kaiken yksityistäminen ja sen jälkeen ne vähätkin alussa saadut julkisen puolen neurologian tuet ja tutkimusresurssit on siirretty psykiatrian puolelle.
Jos siis todella vahvasti epäilet tai haluat poissulkea neurologisen problematiikan olemassa olon, niin vie lapsi yksityiselle puolelle. Se on ainut tapa saada lapselle oikeaa, häntä auttavaa apua. Psykiatrian puolelta hän saisi väärän dg:n, ehkä jopa väärän, hänelle sopimattoman ja turhan lääkityksen, ja kaikkein huonoimmassa tapauksessa laittoman, ns. hoidollisen huostaanoton johonkin lastensuojelulaitokseen.
Kokemuksen ääni puhuu, tiedän tasan tarkkaan, miten hirvittävän huonossa kunnossa oma Asperger-lapseni kotiutui muutaman kuukauden laittomasta huostaanotosta. Lapseni lähetettiin sairaalapaikkojen puutteen takia lastenkodin psykiatriselle osastolle, jossa hoitoa ei ollut, pahoinpitelyjä siitäkin edestä. "Hoito" sovittiin 2-vuotiseksi, mutta sain taisteltua lapen sieltä ulos jo muutamassa kuukaudessa, mutta lapseen jääneet traumat ovat kamalat.
Kun tuollaisen helvetin jälkeen vihdoin pääsee lasta auttavaan ja ymmärtävään hoitoon yksityislle puolelle, on kuin taivaspaikka aukeaisi. Olin jo luullut, että lapsen tunne-elämästä pahimmat kokemukset ovat pyyhkiytyneet 3 vuotta kestäneen neuropsykologisen kuntoutuksen aikana, mutta valitettavasti eilen ilmeni yllättäen taas sellaisia viitteitä, ei niin ei ole tapahtunut. Lapsi tapasi eilen uuden neurologin, joka ei tuntenut lapsen traumaattista hoitohistoriaa ja hän mainitsi psykiatrin jossain sivulauseessaan. Lapsi ymmärsi ensin väärin ja sai sellaisen itkukohtauksen, joka kesti pari tuntia, eikä hän pystynyt menemään kouluun enää iltapäiväksi. Näin meillä vielä, vaikka lyhyestä ja laittomasta huostaanotosta kotiutumisesta on aikaa jo pitkästi kuudetta vuotta. Lapsi on täysin allergisoitunut edes kuulla puhuttavan psykiatreista ja viimeinen niitti oli, että sen laitoksen nimi mainittiin, johon hänet oli sijoitettu. Tiedän tämän ja siksi meillä ei huostaanotto sanaa edes mainita, koska lapsi ei halua kuulla elämänsä hirveimmästä kokemuksesta yhtään mitään, kuten hän itse asian ilmaisee.
Näin meillä ja monella muulla, joten mahdollisen katkeruuden pilkkaamisen ei liene yhdelläkään järkevällä ihmisellä mitään todellista aihetta.
Tuollaiset moniammatilliset ryhmät eivät tunnista edes neurologisia oireyhtymiä, eikä niitä tunnista kukaan muukaan, muuta kuin tarkkojen dg-tutkimusten perusteella ja niiden tulkitsijaksi tarvitaan alan erikoislääkäri.
Eivätkä he ymmärrä sitä, että psykiatrinen hoito, vaikka sitä saisikin, niin se ei sovi neurologisten oireyhtymien lapsille. Kannattaa pitää mielessä uraauurtavaa työtä Suomessa tehneen Lennart von Wendtin sanat, kun toimittaja kysyi, mitä seurauksia neurologiselle lapselle on psykiatrisesta hoidosta. Hän vastasi sen olevan tie, jolta ei ole paluuta.
Psykodynaamisen psykiatrisen koulukunnan analyyttiset psykoterapiat eivät kerta kaikkaan sovi näille lapsille. Psykiatria tulkitsee oireet väärin, ja siitä johtuvat väärät dg:t, väärät lääkkeet jne. Sanalla sanoen psykiatrinen hoito tuhoaa näiden lasten terveyttä, vaikka monesti jopa psykiatrit itse eivät edes ymmärrä sitä, vaan vanhemmille vakuutetaan heidän ammattitaidon riittävän kaikkeen mahdolliseen. Ei riitä, ja tulokset näkyvät lapsessa pahimmillaan jopa vuosia vielä lyhyenkin psykiatrisen hoidon jälkeen ja nimenomaan hyvin negatiivisessa mielessä.