Mistä

Aika paljon näkee nykyään näitä "vapaan kasvatuksen" tuotoksia, ja korostettakoon vielä, että vika ei ole lapsissa vaan kasvatuksessa. Rajaton, turvaton koti, tälläisen aika osuvan ilmaisun olen joskus kuullut. Olen sivusta seurannut 2 lapsen kasvua tällaisen kasvatuksen alaisena, ja tulos on sen mukainen. Lapset ovat vanhempiensa niskan päällä, täysin käsittämätöntä, halveksuvaa kielenkäyttöä vanhempia kohtaan, täysi piittaamattomuus auktoriteetteja kohtaan (opettajat, poliisi), minkäänlaisia sääntöjä ei ole eikä niitä kyetä noudattamaan, kotielämä on pelkkää kaaosta. Lapset ovat kuitenkin ahdistuneita, eivät itse kykene pitämään itselleen rajoja ja maailmaan tulee liikaa hallittavaa. Ja vaikka lapsi yrittää saada vanhempiaan "ottamaan vastuun" itsestään jopa pyytämällä itse että hänelle annettaisiin rajat (!!!!) eivät vanhemmat siihen kykene!

Näitten lasten suusta olen kuullut lähes kaiken. Siis ihan järkyttävää, ei sitä voi edes tänne kirjoittaa kun koko kirjoitus pitää varmaan poistaa sivustolta muuten. Vanhempia lyödään ja ivataan ja nauretaan päin naamaa. Ja vanhemmat ei pysty muutakuin seisomaan tumput suorina. Ja seuraavaksi annetaan 100 € käteen kun lapsi keksii haluavansa uudet farkut. Rahalla ei ole mitään arvoa lapsille, yltiörikas perhe ja lapset opetettu sen mukaan. Jos joskus uhataan että et saa sitä tai tätä tai pääse jonnekin, niin lapsi hymähtää ja toteaa "mitä sä siinä uhoot, ihan säälittävää, et sä koskaan niitä toteuta. Yrität saada mut tottelemaan uhkailemalla, ihan naurattaa!" aika liuta jokseenkin painokelvotonta haukkumista...

Toinen lapsista tarvinnut jo psyk.apua vuorokausirytmin hahmottamiseen, kun saanut tietysti itse päättää kuinka paljon on koneella ja kuinka myöhään ja koska menee kouluun (jos menee) ja koska tulee kotiin. Ei mitään säännöllisyyttä, ei yhteisiä päivällisiä, ei nukkumaanmenoaikoja. Ei enää tiennyt itse miten sen päivän oikeesti kuuluis mennä. Ja miettikää - vanhemmat ei oikeesti kyenneet edes tähän!!! Ulkopuolinen ihminen tarvittiin.

Tähän päivään mennessä ei talossa ole yhden yhtä sääntöä, vaan eletään kuin pellossa.

Olen itse kasvanut perheessä, jossa oli selkeät säännöt, yhteinen päivällinen joka ikinen päivä ja kaikilla lapsilla ikään sopivasti kotihommia. Vanhemmat oli ärsyttäviä määräilijöitä, mutta kotona oli aina turvallinen olo. Ja sellainen olo, että on osa perhettä, että itselläkin on oma tehtävä ja paikka siinä joukossa. Menin myös minä 16v töihin ja se opetti paljon. Se opetti arvostamaan vapaa-aikaa ja opetti rahan arvon. Siinä iässä pitäisi saada jo jonkunlainen kosketus siihen faktaan, että raha ei tule automaatista sieltä kaupan seinästä, vaan se pitää ansaita.

Joillekin vanhemmille tuntuu olevan ihan mahdottomuus aiheuttaa edes pienen pientä pettymystä lapselleen, esim.rajojen muodossa. Silotellaan elämä oikein huolella, tai kuvitellaan niin, ja tuloksena on lapsi jonka maailmasta tulee yhtä kaaosta. Kun ei tässä elämässä voi elää niin! Vanhempien tehtävä mun mielestä on opettaa lasta kestämään pettymyksiä terveesti ja opettaa pienestä asti että tiettyjen sääntöjen mukaan on elettävä kaikkien ihmisten tässä maailmassa.