Iltapäivän kuumimmalla tunnilla saapui pikimustalla ratsulla Popoa-niminen nainen.
Laaksoa korvensi aurinko, viiniköynnökset itkivät karvasta pihkaa ja männyt kallioiden painanteissa tuntuivat käpristyvän entisestään suojautuakseen paahteelta. Taivas oli haalea ja vain kaukana lännessä saattoi nähdä joitakin pilvikumpareita. Verenkarvainen vedetön maa pöllähteli.
Kaupunki hoippui turkoosinsinisen joen yllä ja sen muurien tummat, homeiset kuparipedot kurottelivat kaulojaan kohti vettä. Joen yllä riipputornissa Tantum-niminen nuori ylimys halkaisi omenan leveäteräisellä pistomiekallaan ja pani toisen puoliskon suuhunsa. Hän seurasi laiskoja purjeita, jotka lipuivat alas jokea kohti kaupunkia. Jos hän olisi aavistanut, että joku sillä hetkellä päästi irti kaksi verikoiraa tornin portaikon juurella, hän olisi tajunnut, ettei ikinä tulisi syömään omenan toista puoliskoa.
Koirat hölköttivät ylös kiviportaita. Ne lisäsivät vauhtia joka askelmalla. Ne juoksivat ääneti, niiden pehmeät anturat eivät pitäneet ääntä marmorisilla laatoilla, mitä nyt kynnet hiukan raapivat. Ylös vain harmaat koirat nousivat, sitten ne puskivat itsensä sisään luukusta, joka oli Tantumin jalkojen juuressa. Sitten ne olivat hänen kimpussaan.
Vaikka pistomiekka oli aivan käden ulottuvilla, nuori ylimys ei ehtinyt käyttää sitä. Toinen koira loikkasi hänen kurkkuunsa, toinen iski nivusiin. Tantum huusi, mutta rikkirevitystä kurkusta kuului vain kurlutusta, niin kuin tusinasta sammakosta. Miekka iski pöytään ja jäi siihen kiinni. Tantum vaipui lattiaan hurtat päällään. Veren haju sai koirat päihtymään ja ne raatelivat häntä siihen asti, kunnes ruumis ei enää liikkunut. Sitten ne jäivät vartioimaan. Torni oli niiden.
Alhaalla kupolin alla neuvoston kokous taas sai toisenlaisen lopun. Ruoka ja viini - viini! -tuotiin lepääville viisaille päälliköille. Naiset ja miehet kävivät ahnaasti kiinni viilennettyihin herkkuihin. Kun viiniamfora kiersi, kaatoi jokainen maljansa täyteen pahaa aavistamatta. Puolta tuntia myöhemmin he tanssivat villisti salissa, jonka ovi oli teljetty ulkoapäin, ja alkoivat hyökkäillä toistensa kimppuun eläimellisesti kiljuen. Koiruohosta ja torajyvistä valmistettu viini himmensi järjen. Ulkona mustan hevosen selässä mandoliinia soitti Popoa-niminen nainen, ja sen tahtiin salissa tanssittiin. Marakattimaiset miehet löivät tamburiineilla ja helistimillä tahtia ja tanssivat itse hevosen ympärillä.
Keisarin korkeassa palatsissa kaupungin sydämessä kuultiin ensimmäisenä siitä tosiasiasta, että koko läntisen sivuportin vartiosto oli silminnäkijöiden mukaan omaehtoisesti hirttäytynyt jonoon portinkaarelle. Kaukoputkella Tähtien tasanteelta tarkasteltaessa nähtiin, miten portin rautapuoliskot riippuivat avoimina.
Palatsiin alkoi tipoittain saapua ihmisiä, joilla oli mitä omituisinta kerrottavaa alhaalta kaupungista.
Popoa-niminen nainen oli sillä välin taudinaiheuttajan lailla etsiytynyt Kirkkotemppeliin, missä hän parhaillaan luki erästä käsikirjoitusta temppelinvanhimman valvovan silmän alla. Temppeliä vartioivilla munkeilla sen sijaan oli hauskaa - heitä viihdyttivät muutamat Popoan valikoimat nuoret naiset, jotka oli salakuljetettu kaupunkiin vesiteitse viinirypälelastin alla. Popoa ei ollut koskaan aliarvioinut hekumallisten ilojen houkutusta.
Keisarin sotajoukon komentaja kutsui paikalle Mannon, luotettavan miehen ja jalkaväen kapteenin, jolla oli erityisiä ansioita mysteerien saralla, ja lähetti tämän alas kaupunkiin.
*******
Kommenttia! Saa jatkaa.
Laaksoa korvensi aurinko, viiniköynnökset itkivät karvasta pihkaa ja männyt kallioiden painanteissa tuntuivat käpristyvän entisestään suojautuakseen paahteelta. Taivas oli haalea ja vain kaukana lännessä saattoi nähdä joitakin pilvikumpareita. Verenkarvainen vedetön maa pöllähteli.
Kaupunki hoippui turkoosinsinisen joen yllä ja sen muurien tummat, homeiset kuparipedot kurottelivat kaulojaan kohti vettä. Joen yllä riipputornissa Tantum-niminen nuori ylimys halkaisi omenan leveäteräisellä pistomiekallaan ja pani toisen puoliskon suuhunsa. Hän seurasi laiskoja purjeita, jotka lipuivat alas jokea kohti kaupunkia. Jos hän olisi aavistanut, että joku sillä hetkellä päästi irti kaksi verikoiraa tornin portaikon juurella, hän olisi tajunnut, ettei ikinä tulisi syömään omenan toista puoliskoa.
Koirat hölköttivät ylös kiviportaita. Ne lisäsivät vauhtia joka askelmalla. Ne juoksivat ääneti, niiden pehmeät anturat eivät pitäneet ääntä marmorisilla laatoilla, mitä nyt kynnet hiukan raapivat. Ylös vain harmaat koirat nousivat, sitten ne puskivat itsensä sisään luukusta, joka oli Tantumin jalkojen juuressa. Sitten ne olivat hänen kimpussaan.
Vaikka pistomiekka oli aivan käden ulottuvilla, nuori ylimys ei ehtinyt käyttää sitä. Toinen koira loikkasi hänen kurkkuunsa, toinen iski nivusiin. Tantum huusi, mutta rikkirevitystä kurkusta kuului vain kurlutusta, niin kuin tusinasta sammakosta. Miekka iski pöytään ja jäi siihen kiinni. Tantum vaipui lattiaan hurtat päällään. Veren haju sai koirat päihtymään ja ne raatelivat häntä siihen asti, kunnes ruumis ei enää liikkunut. Sitten ne jäivät vartioimaan. Torni oli niiden.
Alhaalla kupolin alla neuvoston kokous taas sai toisenlaisen lopun. Ruoka ja viini - viini! -tuotiin lepääville viisaille päälliköille. Naiset ja miehet kävivät ahnaasti kiinni viilennettyihin herkkuihin. Kun viiniamfora kiersi, kaatoi jokainen maljansa täyteen pahaa aavistamatta. Puolta tuntia myöhemmin he tanssivat villisti salissa, jonka ovi oli teljetty ulkoapäin, ja alkoivat hyökkäillä toistensa kimppuun eläimellisesti kiljuen. Koiruohosta ja torajyvistä valmistettu viini himmensi järjen. Ulkona mustan hevosen selässä mandoliinia soitti Popoa-niminen nainen, ja sen tahtiin salissa tanssittiin. Marakattimaiset miehet löivät tamburiineilla ja helistimillä tahtia ja tanssivat itse hevosen ympärillä.
Keisarin korkeassa palatsissa kaupungin sydämessä kuultiin ensimmäisenä siitä tosiasiasta, että koko läntisen sivuportin vartiosto oli silminnäkijöiden mukaan omaehtoisesti hirttäytynyt jonoon portinkaarelle. Kaukoputkella Tähtien tasanteelta tarkasteltaessa nähtiin, miten portin rautapuoliskot riippuivat avoimina.
Palatsiin alkoi tipoittain saapua ihmisiä, joilla oli mitä omituisinta kerrottavaa alhaalta kaupungista.
Popoa-niminen nainen oli sillä välin taudinaiheuttajan lailla etsiytynyt Kirkkotemppeliin, missä hän parhaillaan luki erästä käsikirjoitusta temppelinvanhimman valvovan silmän alla. Temppeliä vartioivilla munkeilla sen sijaan oli hauskaa - heitä viihdyttivät muutamat Popoan valikoimat nuoret naiset, jotka oli salakuljetettu kaupunkiin vesiteitse viinirypälelastin alla. Popoa ei ollut koskaan aliarvioinut hekumallisten ilojen houkutusta.
Keisarin sotajoukon komentaja kutsui paikalle Mannon, luotettavan miehen ja jalkaväen kapteenin, jolla oli erityisiä ansioita mysteerien saralla, ja lähetti tämän alas kaupunkiin.
*******
Kommenttia! Saa jatkaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjotappa muuten hyvin! Harva osaa... Ainakin minun tuttavapiiristäni. Kehottaisin sinua jatkamaan tarinaasi, eihän sitä koskaan tiedä minkälaisen tarinan saat aikaiseksi... ;)