Hei,
meillä on vuoden ikäinen pyhä birma, jonka hankimme vuosien pohdinnan jälkeen. Minä hölmö uskoin kaikki nämä nettijutut että kissan pitäminen ei ole mitenkään vaivatonta. Kissasta on vaivaa kuten koirasta. Lapsia on jo seitsemän eli mitään työlästä lemmikkiä en halunnut.
Mutta kuinkas kävikään. Kissan pitäminen on äärettömän vaivatonta. Se menee ulos kun joku avaa oven tulee sisälle kun joku lapsista tulee sisälle (asumme siis maalla ja kissa saa olla vapaana pihalla). Sillä on ruokakupeissa aina ruokaa, sillä joku ohimennen täyttää kupit. (Ruokamäärään ehkä pitää kiinnittää huomioita jos alkaa kovasti pulksitumaan).
Hiekkalaatikkoa ei juuri tarvitse tyhjennellä, sillä kissa pääsee ulkoilemaan. Laatikon tyhjennyskin on aika pieni vaiva.
Kissa kulkee lasten sylistä toiseen ja kulkee mukana kainalossa, olkapäällä tai korissa leikistä toiseen ja kehrää tyytyväisenä. Kissa hyrisee sylissä kun minä teen käsitöitä tai isäntä katsoo telkkaria. Kissasta on tullut koko perheelle tärkeä ja rakas perheenjäsen. Autoon se hyppää heti mukaan jos perhe on jonnekin matkalla.
Kyllä kissaa voi suositella tämän kokemuksemme perusteella lapsiperheisiin. Eläinlääkärikin hymyili lasten sylissä retkottavaa tyytyväistä kattia ja totesi että kyllä kissan paras paikka on juuri lapsiperheessä. Kissasta kasvaa sosiaalinen, helposti käsiteltävä ja onnellinen lapsilaumassa. Tosin tämä kissan leppoisa luonne voi johtua sen rodustakin. Mutta siis oikeasti, ei kissan hankintaa kannata vuosikausia miettiä (kuten meillä). Elämä kissan kanssa on helppoa. Lapset ovat kissasta onnellisia sekä kissa lapsista.
meillä on vuoden ikäinen pyhä birma, jonka hankimme vuosien pohdinnan jälkeen. Minä hölmö uskoin kaikki nämä nettijutut että kissan pitäminen ei ole mitenkään vaivatonta. Kissasta on vaivaa kuten koirasta. Lapsia on jo seitsemän eli mitään työlästä lemmikkiä en halunnut.
Mutta kuinkas kävikään. Kissan pitäminen on äärettömän vaivatonta. Se menee ulos kun joku avaa oven tulee sisälle kun joku lapsista tulee sisälle (asumme siis maalla ja kissa saa olla vapaana pihalla). Sillä on ruokakupeissa aina ruokaa, sillä joku ohimennen täyttää kupit. (Ruokamäärään ehkä pitää kiinnittää huomioita jos alkaa kovasti pulksitumaan).
Hiekkalaatikkoa ei juuri tarvitse tyhjennellä, sillä kissa pääsee ulkoilemaan. Laatikon tyhjennyskin on aika pieni vaiva.
Kissa kulkee lasten sylistä toiseen ja kulkee mukana kainalossa, olkapäällä tai korissa leikistä toiseen ja kehrää tyytyväisenä. Kissa hyrisee sylissä kun minä teen käsitöitä tai isäntä katsoo telkkaria. Kissasta on tullut koko perheelle tärkeä ja rakas perheenjäsen. Autoon se hyppää heti mukaan jos perhe on jonnekin matkalla.
Kyllä kissaa voi suositella tämän kokemuksemme perusteella lapsiperheisiin. Eläinlääkärikin hymyili lasten sylissä retkottavaa tyytyväistä kattia ja totesi että kyllä kissan paras paikka on juuri lapsiperheessä. Kissasta kasvaa sosiaalinen, helposti käsiteltävä ja onnellinen lapsilaumassa. Tosin tämä kissan leppoisa luonne voi johtua sen rodustakin. Mutta siis oikeasti, ei kissan hankintaa kannata vuosikausia miettiä (kuten meillä). Elämä kissan kanssa on helppoa. Lapset ovat kissasta onnellisia sekä kissa lapsista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin...maalla kissa on onnellisimmillaan kun saa liikkua vapaasti. Silti on ikäväkyllä niitäkin ihmisiä jotka ottavat kissoja kerrostaloon tai muuten ettei kissa saa vapaasti mennä, eivätkä sitten osaa olla sen kissan kanssa kun eivät millään ymmärrä mitä kissa tarvitsee ja miten sen kanssa pitää toimia oikeasti... liian usein kuulee täälläkin kun ihmiset valittaa että kissa on hirviö sekopääelikko kun repii paikat, kuseksii minne sattuu, mouruaa tms. ne ihmiset ei kissoista ymmärrä paljoa mitään ja siksi semmoisten ihmisten onkin mietittävä tarkkaan ottaako kissan, jos ei ole ikinä sellaisen kanssa asunut. Pitää tutustua kissan mieleen ja hoitoon oikeasti ennnekuin tekee mitään päätöksiä elävän ja tuntevan luontokappaleen ottamisesta omalle vastuulle. Ei ne ole mitään pehmoleluja.
Mutta hienoa että teillä menee hyvin.
Ai että kerrostaloasuntoon ei saisi ottaa kissaa? Otahan vähän selvää asioista. Ensinnäkin, kissa ei kuulu Suomen luontoon. Kissa ei ole kuten koira, sillä on paljon enemmän omaa tahtoa. Luonnossa on myös kissalle paljon vaaroja, eivätkä kaikki ihmiset pidä kissoista, ikävä kyllä. Siksi en ikinä laskisi omia kissojani vapaana ulos, vaikka joskus maalle muuttaisimmekin. Nyt asumme kerrostalossa ja meidän kissamme ulkoilevat vain valjaissa. Ja ei, meidän kissamme eivät revi paikkoja, eivätkä kuseki minne sattuu, eivätkä mourua. Ne ovat kilttejä, sisäsiistejä ja hyvin käyttäytyviä, rakastettavia olentoja. Tyytyväisiltä vaikuttavat silti elämäänsä, vaikka eivät pääse ulos, eikä meillä ole lapsia. Yleensä nämä, jotka kissoistaan valittavat, ovat ottaneet sen eläimen hetken mielijohteesta eivätkä viitsi hankkia kissalle tarpeeksi virikkeitä tai panostaa muutenkaan kissan elämään, tai käyttää eläinlääkärissä jos pissailee vääriin paikkoihin ("ei se sairas oo kyllä minä kissani tunnen, en varmasti vie eläinlääkäriin kun se on niin kallista"). Että on meitä vastuullisiakin kissanomistajia kerrostaloissa.
En muuten suosittele tuota, että ruokakupissa on aina ruokaa. Kissasi on vielä nuori (ja toivottavasti leikattu, kun ulkoilee vapaana) niin saattaa olla, että alkaa hyvinkin pian lihomaan.
Mietin muuten tuota, että minkälainen kasvattaja myy birman ulkoilemaan vapaana? Yleensä kun rotukissaa ostettaessa se on itsestäänselvyys, ettei niitä lasketa pihalle irti. Voisitte harkita rakentavanne kissalle tarhan ulos tai ruveta käyttämään sitä valjaissa ulkona, niin kissanne saisi silti raitista ilmaa ja virikkeitä, eikä teidän tarvitsisi huolehtia ulkona väijyvistä vaaroista.
Niin, minusta kissoilla on hyvät oltavat myös kerrostalossa ja kodissa jossa ei ole lapsia. Itse en ainakaan sitä tarkoittanut tuolla ekalla viestilläni. Kissat saavat kerrostalossa kaiken onnellisen elämän eväät yhtälailla kuin maallakin. Ja moni kissa elää varmasti parempaa elämää huolehtivassa kodissa kaupungissa kuin heitteillä maalla. Kissahan ei ole mikään villieläin joka pärjäisi maallakaan ilman kotia ja hoitajaa. Maalla ja lapsiperheessä kissan hoito on vain ehkä hitusen helpompaa, kun hoitajia on paljon ja kissa pääsee ulkoilemaan myös itsekseen (asumme siis todellakin MAALLA, uhkana on tosin metsän pedot, mutta niitäkään ei täällä tietääkseni ole näkynyt).
Olen samaa mieltä, että kyllä maalla kissaa saa ulkona pitää ja ehkä kannattaakin pitää.. Kaupungissa sitten eri juttu.
Aivan kuten toinen kommentoija sanoin, niin kissa ei ole kuin koira. Kissa ei ole pillalle jalostettu eläin, joka ei pärjää omillaan. Kotikissat ovat vielä hyvinhyvin lähellä oikeita villikissoja (myös kotikissojahan elää metissä iha luonnontilassa). Kissat osaavat metsästää. Kissat osaavat juosta hyvin nopeasti karkuun jos jokin ns. suurpeto tulee.. Kissat ovat ihan samalla tasolla kuin esim. jokin orava pihalla. Toki kaikilla eläimillä on uhkansa. Kotona kissan uhkana voi olla liikkumattomuuden tai huonon ruokavalion aiheuttamat sairaudet(mitä on kyllä aina joillakin kissoilla, koska mikään kotiruokavalio ei voita kissojen luontaista ruokavaliota)!
Minä en kestä näitä iänikuisia jeesustelijoita, jotka aina puoltavat kissojen pitämistä sisällä. Kissa on villieläin! Kissa kuuluu ikävä kyllä luontoon. Me olemme ne kuitenkin jalostaneet nyt sisällä eläjiksi, joten silloin meillä on velvollisuus huolehtia niistä. Jos asuu kaupungissa kissaa ulkoilutetaan pihalla valjaissa tai pidetään aitauksissa tai muissa vastaavissa. Jos asutaan kaukana kapungeista, teistä ja uhista kissaa voi pitää pihalla, kun sen jo nuoren opettaa selviämään siellä. Kissalle vain järjestetään mahdollisuus aina palata sisään, kun se haluaa. Ulkona elävä kissa on onnellisin. Itse jos muutan maalle, aion opettaa kissani olemaan pihalla..
Niin ja maatilakissat eivät ole laittomia. Omalla pihallaanhan saa pitää kissaa periaatteessa, kunhan se siellä pysyy. Kaupungissa tämä ei ikävä kyllä ole mahdollista ja siksi kissojen pitäminen vapaana on kiellettyä. Maalla ei kuitenkaan ole muita ihmisä lähettyvillä ja kissa on turvassa. Siellä siis omalla pihalla vapaana olo on minusta enemmän kuin ok.
Annna sinä ":)" ihmisten kasvattaa itse omat kissansa. Jos sinä tahdot lukita ne sisälle, niin lukitse. Mutta jos jonkun kissa elää TURVASSA maalla onnellisempana, kuin varmasti kukaan kotikissa ikinä, niin anna sen olla. Älä lähde viemään sen onnea.
Kaupunki on laaja käsite jos ei aivan keskustan alueella irti voi kissa olla
ainakin omakotialueella leikattu kissa pysyy suunnilleen tontilla.Mitä haittaa kissasta on jos se käy naapurin tontilla?
Minun mielestäni ei mitään, kunhan ei esim. mene naapurin nukkuvan lapsen vaunuihin lämmittelemään (minkä voi toki estää suojilla). Minä puhuinkin tässä lähinnä tuosta laista. Että kun lain mukaan kissan pitäisi pysyä omalla pihalla valvotusti ja koska tämä ei käytännössä toimi (koska kissat luultavasti menisivät ihan suosiolla muualle, tai sitten esim. pelästyisivät jotakin ja juoksisivat johonkin), niin siksi kissoja ei saa kaupungeissa pitää vapaana.
Eli minä en tuossa henk. koht nääkään mitään ongelmaa, kunhan on varma, että kissa ei vahingoitu/jää auton alle.
Mutta laki tosiaan on laki, ja tiedä vaikka joku hörhö naapuri sitten sen kissan lahtaisi, kun sitä alkaisi ärsyttämään... Täällä meinaa aina pinnalla se "saako kissan tappaa " -keskustelu. Ihmisitä kun ei koskaan tiedä. Kamalaa sakkiahan me ollaan aikapitkälti.
Ajatelkaas ystävät ihan oikeasti mihin maailma on mennyt. Aikuiset ihmiset pohdiskelee ilmeisen tosissaan sitä saako kissaa päästää ulos. No, nykyajan naapuritkin ovat ehkä toista kuin muutama vuosikymmen sitten. Ei ole suvaitsevaisuutta, kaikki pelkää pöpöjä ja pissiä. Eläimiä pidetään ihmislapsen lailla suojeltavina aarteina. Ei ole helppoa enää olla sen paremmin kissa kuin ihminenkään.
Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä,
ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä
kun Suomi putos puusta maito oli milkkiä
pilkkisaalis pakasteita, yöt blackia,
kun Suomi putos puusta kaikki kävi kovin äkkiä
"Kissasta kasvaa sosiaalinen, helposti käsiteltävä ja onnellinen lapsilaumassa. Tosin tämä kissan leppoisa luonne voi johtua sen rodustakin."
Pikkasen tohon voisi lisätä, että tuo katti johtaa hellällä tassulla tota laumaa vanhemmat mukaan lukien :D Rodusta tuo ei ole kiinni sillä meidän norski neiti teki tuon saman tempun meillekkin ja päivääkään en ole katunut :D :D
Yksi pieni huomautus kehräämisestä, niin kissa voi myös kehrätä, jos sillä on epämukava/turvaton/tylsä olo.
Varsinkin kipeät ja/tai kuolemaa tekevät kissat usein kehräävät. Kuulemma rauhoittaakseen ympärillään olevia..
Mä olen kyllä ymmärtänyt et ne kipeät ja kuolevat kehrää rauhoittaakseen itseään. Vähän niinkun naurujooga tyyliin; nauramalla huijataan et tuntuis aivois/vartalos paremmalta.