Piippu-Kaisa oli kunnan elätti, joka kiersi taloissa kertomassa juorut. Kerran
se lupasi meille pojille 20 penniä jokaisesta ahvenesta, jonka hänelle
ongimme. Siitä alkoi hillitön ahvenjahti ja illalla, kun Kaisa oli lähdössä pois
kestityksen ( juoruämmän palkkio oli kestitys) jälkeen, meistä tuli rikkaita.
se lupasi meille pojille 20 penniä jokaisesta ahvenesta, jonka hänelle
ongimme. Siitä alkoi hillitön ahvenjahti ja illalla, kun Kaisa oli lähdössä pois
kestityksen ( juoruämmän palkkio oli kestitys) jälkeen, meistä tuli rikkaita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaari joka oli pikkupoikana alkanut savuttelun koivun lehdistä tehdyllä sätkällä oli siirtynyt myöhemmin itse kasvattamaansa kessuun. Kessua vaari pilkkoi kirveellä koivupölkyllä. Ei riittänyt ukolle pelkkä kessu vaan piti osulasta hakea sitä jymyä,
Karjalaisesta repi aina sätkä paperinsa, sylki ja kiersi sätkän kiinni, kun sitten ryhtyi köhiään irtosi vaarilta semmoinen suuri ruskea räkä paakku joka näytti jopa itse kulkevan tuvan lattialla. Mukava oli vaarin kanssa olla ongella. Kova oli kalamies, ei vaarille pärjännyt. Ei silloin puhuttu tupakoinnin vaaroista, kahdeksankymmentä kuusivuotiaaksi eli vaari ja terveenä kuoli saatuaan myrkytyksen syötyään itsestään kuolleen lampaan sisäkalut. Lampaan jonka eläinlääkäri määräsi haudattavaksi.
Oli mullakin sellainen sätkän teko kone, jolla helposto pyöräytti sätkän. Lienee semmoinen aparaatti nykyisin museo tavaraa. Sitten tuli se pölli saimaa joita olikin mukava tuprutella..
Siitä pöllisaimaastahan oli oiken pieni runokin.
Menit uimaan
Taikka naimaan
niin aina maistui
Pöllisaimaa
Silloin lapsena meidän kylillä kierteli sellainen "uutisten kertoja" joka oli saanut nimekseen hötsölän mari.
Kulki vaatemyssykkä olkapäällä ja kierteli kylillä.
Meillä kävi aika useastkin kun äiti tarjosi aina kahvia.
Ei ollut silloin muunlaisia tiedotusvälineitä ja kyllä täytyy sanoa että ihmiset olivat toisiaan kohtaan paljon lämpimimmissä suhteissa kun nykyisin.
Ei edes naapureita juuri tunneta, maaseudulla nyt vähän paremmin mutta kokemuksesta voin sanoa ettei yhteyksiä synny,
Maailma ja tavat muuttuvat, ja ihmisten on melkein pakko muuttua tapojen mukana.
Sellaisena minäkin muistan maaseulla vietetyn lapsuuden. Naapuriin saattoi piipahtaa ilman ennakko ilmoitusta, istahtaa tuvan rahille. Jos sattui olemaan puolisen aika niin aina pyydettiin pöytään. Kaikki kyläläiset tunsivat toisensa. Talkoita tehtiin ja muutoinkin autettiin tarvittaessa naapuria.
Kerrostalossa ei tunneta naapuria. Oman kerroksen kahdet naapurit tunnetaan, siihen se sitten loppuukin. 12 vuotta on kuitenkin asuttu samassa kerrostalossa
Enää ei voi mennä kahvikupin kanssa sokeria lainaamaan mikä ennen oli käytetty hätävara. Näin on maailma muuttunut, koventunut ja raaistunut. Joka päivä saa lehdistä lukea hirmutekoja. Kaupungeissa ei vanhat ihmiset voi enää oman turvallisuutensa vuoksi liikkua pimeän tulon jälkeen lainkaan ulkona. Moni kulttuurisuus on päivän sana. Espoon kauppa keskuksissa maleksii satamäärin kaiken kirjavaa väkeä useiden kielien pälpätyksestä ei saa mitään selvää. Autolla on liikuttava koti rapun edestä marketin auto suojaan päästäkseen Romanian kerjäläisistäkin eroon....
Hulluksi on maailma mennyt...
ylläpidolle, joka on poistanut asiattoman viestin tästä ketjusta. Johonkin on raja laitettava, kaikki eivät vaan sitä näytä tajuavan, Palsta näyttääkin olevan toipumassa mikä on hieno asia. Kyllä varttuneenpikin väki kaipaa paikkaa jossa voi tulkita tunteitaan, ehkäpä sitten saada mielipiteilleen palautettakin.
Näitä Piippu- Kaisoja löytyi joka kylästä. Sinne liki samaan sarjaan ne asettuivat kuin niin sanotutut kylähullutkin jotka olivat ääripäätä harmittomia ja useasti jos nyt ei aivan neroja ainakin sinne päin. Oli heillä ideoita joka lähtöön kaikkia ei vain vielä ymmärretty.
Kiva, kun tämmöinen ketju jatkuu. muistellen asioita jotka eivät enää koskaan palaa....