Olen opiskelija ja asustelen mukavassa pikku vuokra-asunnossa, haaveissa oman kämpän osto parin vuoden päästä.
Julkisuudessa on sattunut silmääni vähän ajan sisällä pari tilannetta, joissa ihmisillä on ollut huolena asunnon arvon laskeminen: leipäjonot Helsingin Kalliossa ja nyt kehitysvammaisen muutto naapuriin ja siitä seurannut pelko (Ajankohtainen kakkonen).
Olen alkanut miettiä, minkälaiseen helvettiin ihminen voi ajaa itsensä omistamisella? Onko asunnonomistajan koko loppuelämä kyttäämistä ja pelkoa siitä, että kämpän arvo laskee?
Tuntuu, että maailma on nykyään täysin absurdi. Jos omistaa jotain, niin on ikäänkuin oikeus määrätä, mitä muut ihmiset tekevät. Se, jolla on rahaa, voi määritellä, kuka saa muuttaa lähiympäristöön. Voi määritellä, miten kaupungissa eletään ja kuka saa olla missäkin SIKSI ETTÄ ON RAHAA. Ihmisarvoa ei ole, on vain rahan arvo.
En tajua enää mistään mitään.
Julkisuudessa on sattunut silmääni vähän ajan sisällä pari tilannetta, joissa ihmisillä on ollut huolena asunnon arvon laskeminen: leipäjonot Helsingin Kalliossa ja nyt kehitysvammaisen muutto naapuriin ja siitä seurannut pelko (Ajankohtainen kakkonen).
Olen alkanut miettiä, minkälaiseen helvettiin ihminen voi ajaa itsensä omistamisella? Onko asunnonomistajan koko loppuelämä kyttäämistä ja pelkoa siitä, että kämpän arvo laskee?
Tuntuu, että maailma on nykyään täysin absurdi. Jos omistaa jotain, niin on ikäänkuin oikeus määrätä, mitä muut ihmiset tekevät. Se, jolla on rahaa, voi määritellä, kuka saa muuttaa lähiympäristöön. Voi määritellä, miten kaupungissa eletään ja kuka saa olla missäkin SIKSI ETTÄ ON RAHAA. Ihmisarvoa ei ole, on vain rahan arvo.
En tajua enää mistään mitään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika hulluahan jonkin kiinteän (sellaisen mitä ei voi kuljettaa mukanaan) omistaminen on. Omistaja ei siitä oikestaan saa mitään lisää verrattuna käyttöoikeuteen, huolia vain.