Vihdoinkin elämässäni pysähdyin. Ongelma on vain se, että ajatuksissani elän menneisyydessä. Miten kipeästä menneisyydestä päästetään irti? Miten ajatellaan vain tätä päivää ja huomista, kun menneisyyden haamut pyörii ajatuksissa??
Vinkkejä?
Vinkkejä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hyvä aloitus. Minäkin haluaisin vinkkejä. Ehkä hyväksymällä tapahtuneet, antamalla anteeksi itsellesi ja muille, sekä hakeutumalla tietoisesti uusia ajatuksia antaviin harrastuksiin, opintojen pariin ym.
Olen yrittänyt ottaa menneisyyden osaksi minua, jota ei voi muuttaa, tapahtuneille ei voi mitään ym. itsestään selvää tosin..
Tsemppiä.
Voi kiitos. :) Olen toki mennyt eteenpäin, aloitin koulun ja on tulevaisuuden suunnitelmia. Rakennan tulevaisuutta.
Mutta ne ajatukset.. Vanhat paikat missä on tapahtunut asioita, sanottu asioita.. Ne kummittelee..
Ehkä avain voisi olla tuo itselleen ja muille anteeksi antaminen.. Se vaan tuntuu olevan tosi vaikeaa. :/
Tiedän, vaikeaa se on, mutta olen varma että kaikella on tarkoituksensa. Olen lukenut kirjaa Ehdoton anteeksianto Colin C. Tipping, jossa on ihan hyviä ajatuksia. Tosin sitä lukiessa ei ihan kaikkea voi niin ehdottomana pitää kuin siinä esitetään, mutta ainakin helpottaa tietä.
Minäkin opiskelen, harrastan ja jotenkin nyt vasta pääsen yli kaikista tapahtuneista. Jotenkin tapahtumat ja ihmiset niissä eivät enää näyttäydy yhtä dominoivina mielessäni..
Tsemppiä sinulle, tuntematon kohtalotoverini
Näinhän se on.. Aika parantaa. Mulla näihin kipeimpiin tämän hetken aatoksiin on puolesta vuodesta 2 vuoteen aikaa. Ehkä se on niin, että kipeimpiin muistoihin menee oma aikansa, jotta ne unohtaa.. Eletty elämä on elettyä elämää, kyllä mä sen ymmärrän.. Pitää kai opetella olemaan itelleen vähän armollisempi.
Hei tsemppiä sinullekkin/teillekkin! :)
Ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta. Menneisyyden haamuista ei ehkä pääse kokonaan eroon, mutta niistä voi lakata välittämästä. Siksipä pirulle ei pidä antaa pikkusormea, virheistään kannattaa oppia ja paha saa aina palkkansa, kunhan jaksamme riittävän kauan odottaa. Haamuista lakkaa välittämästä automaattisesti, kun tilalle tulee jotain uutta ja merkityksellistä. Normaali ihminen kun muuttuu kokemustensa myötä.
On paljon hyviä huonoja esimerkkejä ihmisistä jotka eivät muutu. He pyörivät samaa kehää kuin hiiret juoksupyörässä. Heidän elämänsä keskittyy vanhaan menneisyydessä omaksuttuun kaavaan, jossa samat teot toistuvat siitäkin huolimatta että ne johtavat aina samaan katastrofiin. Näitä ihmisiä kutsutaan monilla nimillä, jotka jätän nyt tässä mainitsematta.
Menneisyydessä elämisessä ei sinänsä ole mitään pahaa jos se johtaa uusiin oivalluksiin, syy seuraus-suhteen ymmärtämiseen ja oppimiseen. Itse asiassa oman menneisyytensä tonkiminen voi olla hyvin kehittävää ja opettavaista. Voit poimia sieltä ne parhaat muistot ja korjata tulevaisuudessa ne mahdolliset virheet jotka teit.
Jos elät ajatuksissasi menneisyydessä yritä oppia siitä jotain. Tunnista erehdykset ja anna itsellesi mahdollisuus tehdä tulevaisuudessa paremmin se missä edellisellä kerralla epäonnistuit. Onnistumisten jälkeen automaattisesti unohdat epäonnistumiset. Vai muistaako joku mikä oli maailmanmestarin huonoin tulos?
Loistavasti kirjoitettu!
Kiitos :D
Tyhjentävästi kirjoitettua, kiitos. Eilise en tulevaisuus ankkuroitu, eikä samoja virheitä tarvitse toistuvasti tehdä. Minun puolesta historia saa kuitenkin toistaa itseään jonkun toisen elämässä.
You are very welcome : )
Vaikka ei tule tekstiä esille itseltä. Sieltä se tuli kuinka/miten olis otettava elämän kompastelut. Pro :)
ARDEA IS BACK! Teki hiukan erilaisen paluun kun peppi :O
Tervetuloa!
Kiitos :)
Omasta puolesta voin todeta että aika on se mikä auttaa. Myös että osaa antaa itselle ja muille (toiselle) anteeksi, elämällä katkeruudessa ja menneessä tuhoaa vain itseään eikä näe elämän kauneutta ympärillä.
Omalla kohdalla tuo kaamea aika kesti n. 3vuotta joista kaksi oli aivan kamalaa aikaa.
Yhden kerran vain aloin huomaamaan että hei on oikeaa elämääkin, asiaa tietysti auttoi uusi ihmissuhde ja muutenkin elämä muuttui paremmaksi.
Suosittelen Pekka Hämäläisen kirjaa "Elämä on epäreilua: hyväksy ja anna anteeksi!"
Ei ole juuri apua tuollaisista. Miksi etsiä kirjoista itseään. Paras on kun ei näe toista, tappaa itseään ja tunteitaan toisten kanssa jotka eivät merkitse mitään. Antaa ajan kulua tehden itselleen mielekkäitä asioita yhdessä ystäviensä kanssa. Joku päivä huomaat että päivä kului iltaan ajattelematta häntä, siitä se sitten lähtee......
Ideahan taitaakin olla siitä, että kasvaa ihmisenä - ja nuo kirjat voi olla hyvinkin tehokkaita, koska alkaa hieman ajattelemaan asioita eri tavalla.
Ei ole kyse siitä että unohtaa jonkin exän painamalla pää kolmantena jalkana (=aivot housuissa) eteenpäin! On siis hieman isommista asioista kyse nyt..
Mutta jos nyt takerrun vain tuohon ihmisen unohtamiseen, on kyse ihmisestä, joka ei ole hyväksi minulle. Yritän siis muuttaa tavanomaista tapaani elää ja langeta joka kerta minulle vahingolliseen ihmiseen. Tässä tapauksessa revin itseni irti, vaikka sydän huusi hänen nimeään...