Tervehtikää!

Hyvää pyhäinpäivää, rakas Ruuneperi, samoin kaikki muut rakkaat palstaystävät!

Kyllä ihmisten tapaaminen aina ilahduttaa.
Minäkin oli flunssani takia poissa muutamista kuoroharjoituksista ja yhdestä esiintymisestä, mutta nyt viime viikolla jo tervehtyneenä osallistuin musiikkileiriimme, ja sain paljon tervehdyksiä ja kysymyksiä, miten voit nyt.
Se tuntui todella hyvälle ja virkisti!

Eilen talutin polkupyörää, jonka takakumi puhkesi kesken matkan. Voi, miten pitkältä tuntuikaan taival, jonka olin pyörällä viillettänyt hetkessä!
Ei kuin askel askeleelta siinä tallustin. Vastaani tuli tuttu,
joka ihmetteli suurest kävelyäni, kunnes huomasi tyhjän takakumin. Hauska juttutuokio siitä kehkeytyi, ja pyhäinpäivän hyvät toivotukset lopuksi vaihdettiin.
"Ihmisen ikävä toisen luo" on tosiasia.

lue täältä: http://adf.ly/3T9gj

Hieno kehoitus! Viktor Borgen mainion sanoin:"Hymy on lyhyin etäisyys kahden Ihmisen välillä". Ystävällisyydelle on aina sijaa; Hyvää Pyhäinpäivää!

Mitä mahdat tarkoittaa? - Mitä kehoitat lukemaan?

Minne ihon ikävä olisi kadonnut...tervehtiessäkin voi tarttua käteen, läheisempiä halata tai vaihtaa poskisuukkoja.

Yksinäisyys voi palvelutalon ihmisjoukossakin olla todellisuutta, jos on kontakteja vain henkilökuntaan ja toisiin asukkaisiin, silloin siellä kävijä tuo tuulahduksen ja tervehdyksen ulkopuolisesta maailmasta. Tervehdittävä vanhus ei kuulu vain talon "kalustoon", vaan on persoona, katse- ja puhekontaktin arvoinen. Pelkkä hymy ja silmiinkatsominenkin kertoo, että ihminen on kohdannut toisen.

Niin kiire ei saisi olla, että toivottaa vain "päivää", hyvän päivänhän toinen toisillemme soisimme.Etelä-Saksassa kaupan kassoillakin toivotetaan vielä "Grüss Gott", se lämmittää mieltä. Jumalan terveisiä alkuperältään ovat myös adieu ja adjö, meillä jo vanhahtavan sävyn saanut "Herran haltuun". Onneksi reipas "terve" sopii vielä nuortenkin suuhun, terveyttähän sopii aina toivottaa. Miksihän toivotetaan hyvää huomenta vanhanaikaisella sanalla eikä aamua. Iltaa toivotetaan eikä ehtoota , "öitä" on muoti-ilmaisu ainakin nuoremmilla. Tuntuisi varmaan yksinäiseltä, jos kukaan ei olisi toivottamassa hyvää yötä. En voisi myöskään kuvitella olevani koskaan kumppanilleni niin suuttunut, etten hyvää yötä toivottaisi ja toivoisi.

Mikähän siinä on, kun toivotus "hyvää päivänjatkoa" kuulostaa korvaani vähän teennäiseltä lopputervehdyksenä, ja nyhän sanotaan usein erotessa : "nähdään".
"Hyvästi" sisältää kauniin ajatuksen, että toivoo toiselle hyvää, mutta siitä on tullut viimeinen tervehdys, jäähyväiset tai joskus myös kiukkuinen tiuskahdus ovea paiskatessa. Heiheit, heipat, moikat ja morottelut, ihan mukavia kaikki, huomaaminen ja iloinen kohtaaminen on pääasia. Hymyillään, kun tavataan. :)

Hyvää pyhäinpäivää !

Tobias*, laitan linkin Victor Borgen esitykseen,
hän on joskus ollut lempihauskuuttajamme!

http://www.youtube.com/watch?v=HVIHyfvPceo&feature=fvwrel

Hymyillen tervehdin teitä kaikki palstaystävät! On ilo olla taas kotona ja nauttia kynttilöiden loisteesta!

Hellyyttävä on tuo ihmisen ikävä toisen luo! Niin meidät on luotu, ei ole hyvä olla aivan yksin, ilman lämmittäviä ihmisuhteita.
Pienikin hymy kanssaihmisiltä valaisee päivää, jo kaupassa käydessämme, pihalla naapurin tapaaminen, - ja niin on päivä saanut merkityksensä.

Iloinen tervehdys myös hyvän aloituksen tehneelle rakkaalle Ruuneperillemme!

"...Kas hymy jo puoli on hyvettä, ja itkeä ei voi ilkeä..." (Eino Leino)

krokotiilinkyyneleitä puotella ja samalla helvetillä muita pelotella,

ai niinkö sinä teet ?

Hyvää iltapäivää!
Hyvin monet ikätoverimme asuvat yksinään ja siksi onkin tärkeää liikkua kotoaan harrastuksiin tai minne kukin haluaa liikkua ihmisten pariin. Ihminen kun tarvitsee lajitovereita tunteakseen olevansa ihminen tai jotain, ilmaiskoon joku fiksumpi sen paremmin. :) Kivaa on se, että vieläkin on mahdollista löytää uusia ystäviä tai ainakin mukavia tuttavia. Se edellyttää kyllä vastakaikua molemmilta tahoilta, halua tutustua.
Hyvää viikonloppua!

Hyvää Pyhäinmiesten päivän iltaa. Runeperin aloitusaihe on aivan paikallaan. Aina voimme iloisesti tervehtiä tuttuja ja vähemmänkin tuttuja vastaantulevia. Kun liikun mieheni kanssa keskustassa, joka toinen on minulle tuttu jollakin tavoin, joten yhtenään huutelen "hei" ja "hyvää päivän jatkoa" tai pysähdyn kyselemään, "mitä kuuluu"? Mieheni kyselee, että kuka tuokin nyt oli. Valitettavasti en aina muista, missä olin tavannut tuonkin ihmisen, mutta tuttu oli kuitenkin.

Kävelimme tänään iltapäivällä paikkakuntamme uurnalehdolle viemään kynttilöitä poismenneitten rakkaittamme muistoksi. Kynttilöitä oli todella paljon ja myös kukkasia joka puolella. Kaunista ja harrasta oli.

Paluumatkalla kävimme kasvimaallamme ja yllätykseksemme löysimme vielä suuria keltaisia vadelmia pehkostamme. Söimme oikein kylläksemme. En ikimaailmassa ole aikaisemmin marraskuun 5 p:nä syönyt vadelmia pehkosta, joten täytyy myöntää sään lämmenneen huimasti.

Hyvin erikoinen syksy!

Työpaikkani ilmapiiri oli sen laatuinen, että kukaan ei tervehtinyt. Omistajan muutoksen mukana osa väkeä siirtyi ostajan puolelta meidän kaupattujen puolelle, ja sekös oli vaikea paikka! Ostaneen firman väki piti itseään niin paljon parempana, että vuosienkaan jälkeen ei ystävyyssuhteita syntynyt entisten ja nykyisten välille. Hississä katsltiin seiniä ja kengänkärkiä, ovista pelmahdettiin kuin saluunaan, takkinaulakolla kammattiin tukkaa sanaakaan sanomatta.
Aikaisemmin niin hyvä ilmapiiri muuttui kyräileväksi ja tunkkaiseksi. Oli vaikea oppia olemaan tervehtimättä, mutta opittiinhan lopuksi.
Kaikkeen tottuu. Nyt en muista yhdenkään nimeä, enkä tuntisi, jos vastaan tulisi. Varmaan on tullutkin, iso talo.

Ei ole kiva asia tuollainen! Meilläkin oli juuri tuollaista, kun uusi esimies valittiin talon ulkopuolelta. Sen jälkeen suoraan sanottiin, että olet syntynyt väärällä puolella Suomea, jos oli länsisuomalainen, siis varsinaissuomalainen tai pohjalainen.
Hyvä henki oli poissa
ja tilalle oli tullut röyhkeä itsekehu ja äänekäs ilkeily. Myös tupakkapaikalla kävivät kokoontumassa.

täällä palstalla.
Kyräilevää ja tunkkaista, röyhkeää itsekehua ja äänekästä ilkeilyä. Sitten esitetään marttyyria.