Talon oikea omistaja.

kyse on lapsenlapsista. Kyse on vanhasta omakoti-talosta. olen tietoinen hallinta-oikeudesta, mutta leski yrittää omia talon, eli hänen ei ole tarkoitus jäädä asumaan siihen, vaan väittää omistavansa talon yksin jotta saisi rahat pois itselleen vainajan lapsenlapsilta. Kiitos neuvoista, otan yhteyttä ensiviikosta em. virastoihin. Eikö luulisi perunkirjaan aina automaattisesti tulevan kopio paperista, jossa selviää lainhuudon omistaja?

tyhmä kysymys- kirjoitti:

kyse on lapsenlapsista. Kyse on vanhasta omakoti-talosta. olen tietoinen hallinta-oikeudesta, mutta leski yrittää omia talon, eli hänen ei ole tarkoitus jäädä asumaan siihen, vaan väittää omistavansa talon yksin jotta saisi rahat pois itselleen vainajan lapsenlapsilta. Kiitos neuvoista, otan yhteyttä ensiviikosta em. virastoihin. Eikö luulisi perunkirjaan aina automaattisesti tulevan kopio paperista, jossa selviää lainhuudon omistaja?

Lue lisää

Kyllä, perukirjaan liitetään lainhuutotodistukset pesän kiinteistöistä, joten myös perukirjasta asia selviää. "Automaattisesti" mikään paperi ei tule perukirjaan, vaan perukirjan tekijän tai jonkun muun ne on tilattava.

Maistraatti ei tietääkseni ylläpidä kiinteistörekisteriä, vaan maanmittaustoimistot ja kukin kunta omalla alueellaan olevista kiinteistöistä, joten niistä voi kysyä.

8+419 kirjoitti:

Kyllä, perukirjaan liitetään lainhuutotodistukset pesän kiinteistöistä, joten myös perukirjasta asia selviää. "Automaattisesti" mikään paperi ei tule perukirjaan, vaan perukirjan tekijän tai jonkun muun ne on tilattava.

Maistraatti ei tietääkseni ylläpidä kiinteistörekisteriä, vaan maanmittaustoimistot ja kukin kunta omalla alueellaan olevista kiinteistöistä, joten niistä voi kysyä.

Lue lisää

ok. Vielä yksi tyhmä kysymys: Vaikka perukirjassa ei mainittaisi koko talosta mitään vaan oletettaisiin sen olevan lesken omistama, eihän leski voisi missään tapauksessa kuitenkaan myydä taloa omanaan? Eikö siis viimeistään myyntivaiheessa tulisi totuus selville, että vainaja omisti puolet ja näin ollen se osuus kuuluu perikunnalle?

tyhmä kysymys- kirjoitti:

ok. Vielä yksi tyhmä kysymys: Vaikka perukirjassa ei mainittaisi koko talosta mitään vaan oletettaisiin sen olevan lesken omistama, eihän leski voisi missään tapauksessa kuitenkaan myydä taloa omanaan? Eikö siis viimeistään myyntivaiheessa tulisi totuus selville, että vainaja omisti puolet ja näin ollen se osuus kuuluu perikunnalle?

Lue lisää

Perukirjaan merkitään sekä vainajan että lesken omaisuus ja velat, joten riippumatta omistuksesta se kiinteistö tulee perukirjaan.

tyhmä kysymys- kirjoitti:

ok. Vielä yksi tyhmä kysymys: Vaikka perukirjassa ei mainittaisi koko talosta mitään vaan oletettaisiin sen olevan lesken omistama, eihän leski voisi missään tapauksessa kuitenkaan myydä taloa omanaan? Eikö siis viimeistään myyntivaiheessa tulisi totuus selville, että vainaja omisti puolet ja näin ollen se osuus kuuluu perikunnalle?

Lue lisää

Perukirjaan todella merkitään myös lesken omaisuus. Jos talo on lesken omistama, niin se on yksin hänen. Se, että puolisolla on ollut taloon avio-oikeus, on eri juttu. Jos leski toimituttaa omaisuuden osituksen itsensä ja puolisovainajan perillisten välillä, hän, jos on puolisoista varakkaampi, voi lesken tasinkoprivilegiin vetoamalla kieltäytyä tasingon antamisesta puolison perillisille. Tämän jälkeen hän voi tehdä talolle mitä tahtoo, vaikka myydä sen muilta lupia kyselemättä. - Ennen ositusta leski kuitenkin tarvitsee myymiseen puolison perillisten kirjallisen suostumuksen, vaikka omistaisi yksin talon. Tosin oikeus voi luvan antaa, jos sitä ei perillisiltä heru.

tyhmä kysymys- kirjoitti:

ok. Vielä yksi tyhmä kysymys: Vaikka perukirjassa ei mainittaisi koko talosta mitään vaan oletettaisiin sen olevan lesken omistama, eihän leski voisi missään tapauksessa kuitenkaan myydä taloa omanaan? Eikö siis viimeistään myyntivaiheessa tulisi totuus selville, että vainaja omisti puolet ja näin ollen se osuus kuuluu perikunnalle?

Lue lisää

Perukirjaan on merkittävä sekä vainajan, että lesken varallisuus. ellei näin ole tehty, tulee kyseeseen perukirjan täydennys. perukirja sinänsä on- vainajan viimeinen veroilmoitus, ja perukirja-arvojen perusteella määrätään perintöverot.
Hallintaoikeus ei vaikuta siihen, milloin vero on maksettava- kun verottajalta tulee laput, siinä ilmenee.
Koti, ja koti-irtaimisto on aina, jos ositustakin tehdään, jätettävä (vähimmäissuoja) lesken hallintaan, omistaa kiinteistön sitten mikä taho tahansa.
Maanmittauslaitos pitää kirjaa lainhuudoista, sieltä voi tilata esim. kiinteistörekisteriotteen.(tms. papru) josta selviää kenen kiinteistö on.

Lesken, jos on ollut varakkaampi osapuoli, ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolleen perillisille, tasinkoprivilegi.

Omasta kiinteistöstään/asunnostaan leski siis ei ole mitään velkaa vainajan rintaperillisille- ellei halua.
Myynnit kiinteistöön, asuntoon tekee oikea omistaja- eli joko perilliset, tai leski- hallintaoikeuden voi ostaa leskeltä pois, mutta jos kyse nuoremmasta leskestä, on yleensä aika arvokas.

Kiinteistön omistajuuden vakuudeksi haetaan lainhuuto ja omistajuus kivettyy sillä keinolla, kunnes lainhuuto myönnetään jollekin toiselle. Näinollen kiinteistön kohdalla omistajuudesta harvemmin tulee epäselvyyttä.
Irtaimen kohdalla näyttö onkin astetta vaikeampaa. Yleensä esineen omistaa se, jonka hallinnassa ja määräysvallassa se on. Pankkitilin varat ovat ilman muuta yhteisiä, jos molemmilta menee tilille toistuvaiseriä, riippumatta siitä että tili sattuu olemaan avattu vain toisen nimissä.

puttesetä kirjoitti:

Kiinteistön omistajuuden vakuudeksi haetaan lainhuuto ja omistajuus kivettyy sillä keinolla, kunnes lainhuuto myönnetään jollekin toiselle. Näinollen kiinteistön kohdalla omistajuudesta harvemmin tulee epäselvyyttä.
Irtaimen kohdalla näyttö onkin astetta vaikeampaa. Yleensä esineen omistaa se, jonka hallinnassa ja määräysvallassa se on. Pankkitilin varat ovat ilman muuta yhteisiä, jos molemmilta menee tilille toistuvaiseriä, riippumatta siitä että tili sattuu olemaan avattu vain toisen nimissä.

Lue lisää

Että omassa tapauksessani homma meni juuri noin, omistin tontin lainhuudot ja perunkirjoituksessa määriteltiin myös talo minun nimiin.
Homma tehtiin kuitenkin verotuksellisista syistä näin.
Pankin juristin mukaan verottaja hyväksyy tällaisessa tapauksessa kyseisen tulkinnan mutta toisenlaisiakin tulkintoja on ollut.
Meillä lainat olivat yhteiset ja talopaketin sopimuksetkin olivat yhteiset, joten toinen tulkintakin olisi ollut mahdollinen.

Jos asian ajattelu viedään pitemmälle ja lainhuudon omistaja olisi aina lopullinen omistaja niin syntyykö omistajalle sitten velkaa toisen (kuolinpesän) osapuolen sijoituksesta kiinteistöön?
Toisekseen täällä keskustelupalstalla on käyty läpi myös tilanteita jolloin rakennus on eri tahon omistama kuin tontti (vuokratontti), tällöinkin päädytään tilanteeseen ettei lainhuudolla ja rakennuksen omistussuhteilla ole välttämättä mitään yhteistä, rakennuksen omistussuhteet voivat olla ihan erit kuin maapohjan omistussuhteet.

Tältä kantilta katsottuna jos perilliset voivat todistaa että rakennus on yhteisesti hankittu ja yhteisesti maksettu niin se omistetaan myös yhteisesti, mutta korostan että asia pitää pystyä todistamaan.

Mietin vain kirjoitti:

Että omassa tapauksessani homma meni juuri noin, omistin tontin lainhuudot ja perunkirjoituksessa määriteltiin myös talo minun nimiin.
Homma tehtiin kuitenkin verotuksellisista syistä näin.
Pankin juristin mukaan verottaja hyväksyy tällaisessa tapauksessa kyseisen tulkinnan mutta toisenlaisiakin tulkintoja on ollut.
Meillä lainat olivat yhteiset ja talopaketin sopimuksetkin olivat yhteiset, joten toinen tulkintakin olisi ollut mahdollinen.

Jos asian ajattelu viedään pitemmälle ja lainhuudon omistaja olisi aina lopullinen omistaja niin syntyykö omistajalle sitten velkaa toisen (kuolinpesän) osapuolen sijoituksesta kiinteistöön?
Toisekseen täällä keskustelupalstalla on käyty läpi myös tilanteita jolloin rakennus on eri tahon omistama kuin tontti (vuokratontti), tällöinkin päädytään tilanteeseen ettei lainhuudolla ja rakennuksen omistussuhteilla ole välttämättä mitään yhteistä, rakennuksen omistussuhteet voivat olla ihan erit kuin maapohjan omistussuhteet.

Tältä kantilta katsottuna jos perilliset voivat todistaa että rakennus on yhteisesti hankittu ja yhteisesti maksettu niin se omistetaan myös yhteisesti, mutta korostan että asia pitää pystyä todistamaan.

Lue lisää

Mikäli kiinteistölle on rakennettu rakennus, voi rakennuksen omistussuhde olla eri kuin itse kiinteistöllä (alkuperäisellä maapohjalla). Esim. jos toinen puoliso on omistanut tontin ja yhteisesti on rahoitettu talopaketti siihen. Tämä pitää näyttää toteen, koska lähtökohtaisesti kiinteistörekisteriin merkitty omistaja omistaa koko kiinteistön, siis sekä maapohjan että sillä olevat rakennukset.

Vuokratontit on sitten asia erikseen, kiinteistörekisteristä selviää kyllä kuka on vuokratontin omistaja ja kellä on vuokraoikeus siihen.

3+9 kirjoitti:

Mikäli kiinteistölle on rakennettu rakennus, voi rakennuksen omistussuhde olla eri kuin itse kiinteistöllä (alkuperäisellä maapohjalla). Esim. jos toinen puoliso on omistanut tontin ja yhteisesti on rahoitettu talopaketti siihen. Tämä pitää näyttää toteen, koska lähtökohtaisesti kiinteistörekisteriin merkitty omistaja omistaa koko kiinteistön, siis sekä maapohjan että sillä olevat rakennukset.

Vuokratontit on sitten asia erikseen, kiinteistörekisteristä selviää kyllä kuka on vuokratontin omistaja ja kellä on vuokraoikeus siihen.

Lue lisää

Miten jos lapsettoman pariskunnan mökin kiinteistön omistaa lesken vanhempien kuolinpesä? ( leski hänen äitinsä) Mutta perukirjaan merkitään kuolleen ja lesken omistavan yhteisesti kaiken. Onko sillä merkitystä lainhuutoon.

12+4 kirjoitti:

Miten jos lapsettoman pariskunnan mökin kiinteistön omistaa lesken vanhempien kuolinpesä? ( leski hänen äitinsä) Mutta perukirjaan merkitään kuolleen ja lesken omistavan yhteisesti kaiken. Onko sillä merkitystä lainhuutoon.

Lue lisää

Ei ole. Perukirjan merkinnällä ei muuteta omistussuhteita, perukirja ei saa mitään "lainvoimaa". Jos perukirjan merkintä on väärä, se osituksessa tai muussa menettelyssä korjataan todellisuutta vastaavaksi.