kosi jo!

toivonsa menettänyt

Kaikille teille miehille jotka olette seurustelleet ehkä vuoden tai yli. On aika kosia, tai suhde on vaarassa jämähtää ikuiseksi seurusteluksi. Romantiikkakin lopahtaa, jos ei k.o. eteenpäinmenoa tapahdu kohtuuajassa. Tyttöystävä päättelee olevansa vain tyttöystävä ja suhdetta syventävä luottamus ja yhteenkuuluvuus jää kehittymättä... perusteluja kosinnalle löytyisi enemmänkin. Joka tapauksessa kihloihin- ja naimisiinmeno parantaa ja vahvistaa suhdetta, ja useimmat naiset taitavat vielä vanhanaikaisesti odottaa aloitetta siihen mieheltä.

Vai oletko tosiaan niin epävarma tunteistasi että et osaa päättää?

Kosinnan ei tarvitse olla mitään ihmeellistä ja kukin saa tehdä sen omalla tavallaan. Riittää että asia otetaan puheeksi ja tehdään päätös naimisiinmenosta, mutta joku romanttinen juttu toki tekee aina hyvää. Sormuksia ei tarvitse olla valmiiksi ostettuna, eikä kihlautuminen ole rahasta kiinni. Voidaan hankkia halvat sormukset tai vasta joskus myöhemmin.

Olisiko aika panna toimeksi?

14

737

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ...

      Mun mielestä suhteessa ei kuulu mennä hirveellä tahdilla eteenpäin. Muuten on ero edessä aika nopeesti (useimmilla). Siinä vaiheessa ku on kiireellä menty kihloihin ja naimisiin, pyöräytetty muutama lapsi ja asutaan omassa kodissa, niin ku ei enää ookkaan mitään mihin edetä niin erotaan, kun on niin tylsää. Mun mielestä kannattaa odottaa ensin alkuhuuman loppuun ja kattoa jaksaako toisen kans olla vaikkei mitään uutta oliskaan odotettavissa. Jos viihtyy yhdessä siitä huolimatta niin suhde on kestävämpi ja voi kosia. Eli toisin sanoen riippuu suhteesta, miten nopeasti kannattaa kosia, ehkä noin 2 vuoden jälkeen. Ei ainakaan tulis niin paljo turhia kihlautumisia.

    • lkdjfkdslaö

      Eräs pariskunta on ollut jo 6 (?) vuotta yhdessä (ja pitemmän aikaa jo naimisissakin). Mutta jo nyt heillä on
      - 2 lasta
      - koira ja kissa
      - ok -talo
      - autotalli
      - varasto
      - auto x2

      No, onko heillä jotain "kivaa etenemistä" tiedossa?
      Ei.

      Omassa suhteessani on ollut kiva odottaa sitä etenemistä ja seuraavaa askelta. Yhteenmuuttoehdotus tuli ihan kulman takaa, en osannut odottaa. Mutta seuraava mitä odotan, on yhteisen asunnon ostaminen. Siksi, että siitä tulee yhteinen. Molempien oma. Kosintaa voisin odotella sitten, kun seurustelua on takana 5-6 vuotta. Vielä puuttuu pari vuotta :) Mutta sitten voikin heti ryhtyä hääsuunnitteluun...

      • miksi ei?

        Mutta miksi ei voi päättää naimisiinmenosta, vaikka päätetään asua yhdessä ja hankkia lapsia ja rakentaa talo? Siksikö että edelleen epäillään suhteen kestävyyttä. Jos se on niin epävarmaa niin onko paikallaan hankkia lapsiakaan?


      • kedonkukkanen
        miksi ei? kirjoitti:

        Mutta miksi ei voi päättää naimisiinmenosta, vaikka päätetään asua yhdessä ja hankkia lapsia ja rakentaa talo? Siksikö että edelleen epäillään suhteen kestävyyttä. Jos se on niin epävarmaa niin onko paikallaan hankkia lapsiakaan?

        Periaatteessa, miksi tarvitsisi päättää naimisiinmenosta, jos se ei tunnu itselle tärkeältä? Ihan kuin naimisiinmeno olisi jokin maali, jolloin ollaan perillä, mutta missä?

        Tiedän pariskunnan, joka on suurinpiirtein samassa jamassa elämänsä kanssa kuin edellinen listasi, yhteisiä vuosia heillä tosin takana jo kakkosella alkava määrä. Eikä tunnu olevan kiirettä naimisiin, mitä he siis menettävät? Ja tiedän pariskunnan, joka ryntäsi vuoden tuntemisen jälkeen naimisiin ja molemmilla jo seuraava avioliitto plakkarissa. Mitä he saivat enemmän kuin se eka pariskunta?


    • skdjfa

      "Mutta miksi ei voi päättää naimisiinmenosta, vaikka päätetään asua yhdessä ja hankkia lapsia ja rakentaa talo? Siksikö että edelleen epäillään suhteen kestävyyttä. Jos se on niin epävarmaa niin onko paikallaan hankkia lapsiakaan? "


      Ei kaikkea makeaa kerralla!
      Sitä paitsi, ei tuollaisia asioita "päätetä". Ne näkee sitten, kun elämä kuluu. Tulee hetki, kun palanen loksahtaa kohdalleen. Ja seuraava. Ja seuraava....

    • Pohdiskelija....

      Mies kosi, kun olimme olleet yhdessä n. 1,5 vuotta. Minusta se oli kovin aikaista... Hämmennyin, koska en halunnut kuitenkaan loukata miestä kieltäytymällä. Siitä on nyt 7 v ja annoin vastaukseni nuutama viikko sitten.

      Minusta vieläkin oli hieman.... Aikaista? Tai en ole valmis... Mutta mies on kuin pikkupoika, joka jaksaa odottaa, kysyä, tunnustella. Laitoin sitten järkisyyt riviin ja vastasin myöntyvästi. Mies on ihan innoissaan ja se into on tarttunut myös minuun. Joten kannattaa antaa toiselle aikaa. Kiirehdi hitaasti.

    • kysyn vielä

      Kuinka on mahdollista ettei vielä 7 vuoden jälkeen ole valmis? Valmis mihin? Haluaako siinä tapauksessa vielä katsella muita vaihtoehtoja, harkita suhteen lopettamista, olla vielä vapaa sinkku suhteesta huolimatta vai mitä?

      • Pohdiskelija.....

        Avioliitto on iso askel. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Elämän pituisesta sitoumuksesta.Minulle ihminen kokonaisuutena avaudu kuukausissa eikä vuodessa tai kahdessa.Toiset meistä on vaan enemmän pohdiskelijoita kuin toiset. . Eli haluan omalta osaltani olla varma, että nautin yhteisestä elämästä myös alun ruusunpunaisuuden jälkeen. Olisihan se hieno vain heittäytyä elämään, mutta me ihmiset tarkastellaan asioita eri tavoin.


    • romantiikkaa riittää

      Me olimme olleet mieheni kanssa yhdessä 13 vuotta ilman kihlausta/kosintaa, ennen kuin päätimme mennä naimisiin. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ollut epäselvää, etteikö haluttaisi olla yhdessä. Luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on ollut syvä. Olemme toistemme parhaat ystävät, mutta myös tuliset rakastajat.

      Avioliitto ei ole mielestäni hyvän suhteen tae. Suhde toimii ilmankin, jos on toimiakseen.

      No menemme kuitenkin naimisiin ensi vuonna, kun olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Miksikö? Juridisista syistä.

    • Lina

      Puit juuri mietteeni sanoiksi. Olemme _poikaystäväni_ kanssa seurustelleet hieman yli 4 vuotta ja kihloista on vihjailtu niin kaverien puolelta kuin itsekin olen maininnut että tahtoisin hänen kanssaan kihloihin, että tunnen olevani hänelle nimenomaan VAIN tyttöystävä, en sellainen ihminen, jonka kanssa hän haluaa koko loppuelämänsä viettää. Tämä siksi, että vastaus näihin puheisiin hänellä aina on "kyllä joskus". Mitä se oikein tahtoo odottaa? Toki luotamme toisiimme ja rakastamme toisiamme, se ei ole ongelma. Mutta kun ympäriltä kaikki työkavereista lähtien ovat saaneet sormukset, osa on jo naimisissa, niin alkaa toivo mennä.. mitä mä teen??

      • kunhan totesin

        Mitäkö teet? Elät omaa elämääsi. Et työkaverien etkä kaverien. Tajuat, että elämä on tässä ja nyt eikä jossain avioliitto-nimisessä paikassa jossain toisessa todellisuudessa.

        Elämä ei muutu avioliiton myötä juuri mitenkään, mutta jos sitä oikein kovasti hinkuaa, voi tulos olla päinvastainen. Odotukset avioliitolle voivat olla liian suuret eikä sen myötä aukeakaan jokin ihmeonnela. Jos sen sijaan avioliitto on yhteisesti sopimanne ja molempien haluama juttu, se oikeasti voikin tuoda lisää hyvää mieltä suhteeseenne.

        Jos kaipaat kovasti sormusta, esität itse poikaystävälle sen suuren kysymyksen "tuletko aviomiehekseni", ja muuten annat hänen edelleen pohtia, koska "joskus" on hänelle ajankohtainen.


    • Lina

      Sepä se, elän omaa elämääni - vaan entä kun tahdon siltä sellaista mitä se ei pysty minulle antamaan? En kuvittelekaan elämän muuttuvan avioliiton myötä, vaan tahtoisin vain sen lupauksen yhteisestä elämästä ja siitä että toinen on läsnä elämän hyvinä ja huonoina hetkinä. Jollekin voi riittää se että on joskus sovittu että seurustellaan. Mutta kun kihlauksesta ja naimisiinmenosta on jo pitkään puhuttu, että molemmat niin haluaisi - miksi mitään ei tapahdu?

      Älä väitä ettet itse tavattuasi "sen oikean" tahdo vuosien seurustelun jälkeen suhteelta jotain pysyvämpää. Olkoon se sitten vain symbolista, ei mitään toisen todellisuuden tavoittelemista. Symbolina sille että tahtoo olla toisen kanssa aina. Sitä ei olla annettu, vaikka siitä on juteltu ja molemmat vakuuttaa niin haluavansa. Voi siis ihan oikeasti olla vähän ymmällään, että mitä tapahtuu vai tapahtuuko ikinä mitään.

      • Onnittelut 10.12.11

        Jos olette siitä puhuneet ja sopineet, niin sitten sanot miehelle, että ensi viikonloppuna käydään sitten ostamassa ne sormukset. Se on sitten siinä. Mitä odotat, jos kerran olette asiasta yhtä mieltä.

        Miehelle asia on varmasti antamillasi tiedoilla ok, ei ole vain saanut aikaiseksi.


      • kunhan totesin

        "vaan entä kun tahdon siltä sellaista mitä se ei pysty minulle antamaan"

        Valitset toisen kahdesta vaihtoehdosta. Joko pyrit muuttamaan asiantilaa (kosit itse) tai opettelet sietämään asiantilan (hyväksyt, että vielä ei ole sinua kosittu ja odottelet rauhassa, josko se joskus tulee). Tai tietty kolmantena vaihtoehtona heivaat koko miehen, jos noista kumpaankaan et kykene.

        "Älä väitä ettet itse tavattuasi "sen oikean" tahdo... Olkoon se sitten vain symbolista"

        Ei ollut tarkoitus väittää mitään omasta elämästäni, mutta kun kysyit, niin itse asiassa juuri noin väitän. Seurustelin ja asuin avoliitossa sen oikean kanssa reilusti useamman vuoden kuin sinulla on plakkarissa. Opeteltiin tuntemaan toisemme hyvässä ja pahassa. Opittiin pikkuhiljaa, ettei ole mitään, mistä tämän ihmisen kanssa eläen ei selvittäisi. Ei tullut mieleenkään, etteikö siinä oltaisi hamaan kiikkustuoliin saakka yhdessä. Koskaan ei kyseenalaisetettu, miksi olisikaan, mihin se hyvä olo jostain rinkulasta tai lupauksesta olisi muuttunut, jos sen jo sisimmässään tiesi. Tuli se kosintakin aikanaan ja hääpäiviäkin on takana.

        "Voi siis ihan oikeasti olla vähän ymmällään, että mitä tapahtuu vai tapahtuuko ikinä mitään"

        Miksi? Jos tiedät, siis todella tiedät sisimmässäsi, että tämä on elämäsi mies, mihin tarvitset jotain muuta? Ja jos tiedät, että mies tietää sisimmässään, että olet hänen elämänsä nainen, mihin tarvitset jotain muuta? Jos et tiedä jompaakumpaa noista, siihen ei sormus ole lääke. Silloin vika on jossain muualla, eikä epävarmuutta paranneta kultasepänliikkeessä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta

      Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul
      Maailman menoa
      430
      3065
    2. Timo Vornanen kilahti

      Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise
      Kotka
      106
      2411
    3. Tollokin tajuaa että Timo Vornanen

      oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest
      Maailman menoa
      367
      2197
    4. Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen

      EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti
      Maailman menoa
      156
      1982
    5. Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä

      https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d
      Lapua
      7
      1827
    6. Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!

      Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm
      Tv-sarjat
      23
      1257
    7. 166
      1255
    8. No kerros nyt nainen

      Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.
      Ikävä
      97
      1176
    9. Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä

      Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa
      Haapavesi
      71
      1082
    10. Nainen, mietit miten minä jaksan

      En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite
      Ikävä
      88
      957
    Aihe