Kysyisin hieman isyydestä.
Takana on vuoden mittainen "vakipanosuhde" ja minä olen raskaana.
Mikä on lapsen parasta ajatellen paras tapa toimia, pitää lapsen isä salassa, vai sanoa se lastenvalvojalle synnytyksen jälkeen?
Kuinka moni YH-äiti, jonka lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella, pitää lapsen isän omana tietonaan?
Oletteko katuneet koskaan myöhemmin sitä,että "lapsella ei ole isää"
Tämä asia on minulle ihan uusi ja vieras enkä tiedä mitä ihmettä oikein teen.
Lapsen isä osoitti odotuksen alussa kiinnostuksen merkkejä sikiötä kohtaan,mutta ei enää.
Takana on vuoden mittainen "vakipanosuhde" ja minä olen raskaana.
Mikä on lapsen parasta ajatellen paras tapa toimia, pitää lapsen isä salassa, vai sanoa se lastenvalvojalle synnytyksen jälkeen?
Kuinka moni YH-äiti, jonka lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella, pitää lapsen isän omana tietonaan?
Oletteko katuneet koskaan myöhemmin sitä,että "lapsella ei ole isää"
Tämä asia on minulle ihan uusi ja vieras enkä tiedä mitä ihmettä oikein teen.
Lapsen isä osoitti odotuksen alussa kiinnostuksen merkkejä sikiötä kohtaan,mutta ei enää.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Suosittelen lapen antamista adoptoitavaksi.
Näin lapsi sais turvallisen tasapainoisen kodin ja molemmat vanhemmat.
Voi hyvä luoja! Miksi ihmeessä antaisin lapseni pois?!?!!!!!
Tässä oli lähinnä kysymys siitä,onko lapselle hyötyä että "kirjoihin" tulee lapsen isä, vai onko asialla väliä?
Ja lasta kyllä rakastetaan ihan yhtä paljon, onpa sillä molemmat vanhemmat tai ei, eipähän ainakaan elä keskellä huonoa parisuhdetta,niin kuin joka kolmannessa suomalaisessa perheessä taitaa asiat olla.
Kysyit mikä on lapsen parasta ajatellen toimia. Noh, tietty lapsen parasta ajatellen on että hän sais tasapainoiset adoptiovanhemmat jos vaihtoehtona on panosuhteita harrastava yh-äiti.
No ei se adoptio ole mikään helppo juttu lapselle (lapsi ihmettelee koko ikänä, mikisi äiti hylkäsi hänet), joten jos ap on suht normaali ihminen, on taatusti parempi lapselle elää hänen kanssaan.
Useimmiten isyys tunnustetaan ja ehkä isä lapsen synnyttyä kiinnostuu lapsestaan, jos ei, niin isyys kannattaa silti selvittää.
Lapselle voi kertoa murrosiän kynnyksellä että on adoptoitu ja kyllä hän ymmärtää ettei kaikista "oikeista" vanhemmista ole huolehtimaan jälkeläisistään.
Jos taas kertoo adoptiosta vauvasta lähtien, pitää laps asiaa ihan normaalina, eikä ihmettele mitään koko ikäänsä.
Luepa vähän kirjallisuutta asiasta. Ei adoptio ole helppo kenellekään.
Koska suhde ei aivan ollut seurustelusuhde, käytin termiä vakipano, meillä kummallakaan ei ollut ketään toista sinä aikana, enkä mä ole koskaan harrastanut yhdenyönsuhteita, TIEDOKSI vaan sinulle.
Elikkä kyseessä oli seurustelusuhteen ulkopuolella tapahtunu paneskelu,
mikä tässä on jotenkin epäselvää?
Isä on elatusvelvollinen, paneskellessa voi tulla raskaaksi. Olisi reilua, että mies maksaisi kykynsä mukaan, eikä maksattaisi elatustukea KELALLA, siis veronmaksajilla.
Lapsi on isänsä rintaperillinen. Vuonna X tämä voi merkitä vaikkapa muutamaa kymppitonnia. Vaikka isukki olisi nyt taivaanrannan maalari, voi vielä ryhdistäytyä. Tai jos mies kuukahtaa välistä, lapsi perii osuutensa isovanhempien jälkeen.
Olen todella pahoillani, että ap saanut asiaan ihan asiaan kuulumattomia vastauksia. Yhdelle lapsen adoptio tuntuu olevan ihan verrattavissa kissanpennun antamiseen "hyvään kotiin" . Toinen taas on jotenkin fiksoitunut "pano"-sanaan.
Ap:n kirjoituksesta saa sen käsityksen, että hänestä tulee hyvä äiti. Hän ei myöskään kerro isän olevan mitenkään sekopäinen, joten isyys kannattaa selvittää. Miten isä sitten jatkossa ottaa osaa lapsen elämään, selviää sitten aikanaan. Mukavaa odotusta!
Kerro sitten kun lapsi alkaa kyseleen, että et ole koskaan hänen isänsä kanssa seurustellutkaan, tulit vain raskaaksi teidän yhteisen harrastuksen parissa.
Rahallisesti ajatellen, ilmoita sossussa lapsen isä tuntemattomaksi, KELA alkaa maksaa sen minimi elarin 143e "tuntemattoman puolesta.
Tämä "tuntematon varmaan osallistuu lapsen elämisen rahoitukseen mielellään pimeästi jollakin summalla(esim 100e/kk) kuullessaan että olet niin reilu ettet laitä häntä 18v pakkomaksuun.
Muut isäehdokkaat osallistuu myös pimeisiin elaritalkoisiin, kunhan vakuutat heille jokaiselle että juuri hän on se isä.
Toki epävirallinen isä voi olla yhtä isä kuin virallinenkin
Ja avioliitossa raiskauksesta raskaaksi tullut kertoo että isä raiskasi mut, siksi sä synnyit. Ai juu, äiti olikin avioliitossa, silloin ei tarvitse kertoa mitään. Sinusta siis lapselle saa sanoa mitä tahansa, jos äiti ei ole seurustellut vakavasti isän kanssa? Ei ihme, että lapset voivat huonosti, jos aikuiset ihmiset käyttäytyvät noin.
Lastenvalvojan luona ei tarvitse mitään tuntemattomia sepitellä, sanoo vain että kieltää isyyden selvittämisen. Milloin tahansa voi muuttaa mielensä ja isä voi halutessaan tunnustaa lapsen, vaikka äiti kieltäisi.
Kela ei maksa mitään "minimielaria" (minimielatusapu on 0e, siinä ei ole paljon maksamista!), vaan elatustukea, jos isyyttä ei ole tunnustettu, isä ei pysty/halua maksaa.
Ja ap ei ole missään puhunut mistään tuntemattomasta, saati sitten useista, vaan lapsen isä on tietoinen tulevasta lapsesta. Hän ei myöskään missään ole kirjoittanut, että hän yrittäisi huijata sen paremmin isää kuin kelaakaan.
Joten mieti vähän, mitä kirjoitat. Asialliseen kysymykseen voi vastata asiallisesti, ilkeilyn ja asiattomuudet (joista vain paistaa kirjoittajan tyhmyys) voi jättää kirjoittamatta.
Jos äitin elämäntavat ei kestä päivänvaloa, niin parempi antaa adoptoitavaksi.
Näin lapsi saa tasapainoiset vanhemmat.
Etsipä nyt luettavaa aiheesta adoptio. Lapsi ei ole kissanpentu, joka annetaan hyvään kotiin. Adoptiolapsi tuntee aina, riippumatta siitä kuinka tasapainoiset adoptiovanhemmat hän saa, hylkäämisen saadessaan tietää, että biologinen äiti on antanut hänet pois. Eikä siinä auta, että hänelle kerrotaan, että äitisi elämäntavat eivät kestä päivänvaloa, se päinvastoin pahentaa. Ja ap:n elämäntavoissa ei minusta ole mitään sellaista, mikä ei kestäsi päivänvaloa. Joten puhu adoptiosta vasta, kun olet hiukan perehtynyt asiaan. Ja silloin ymmärrät, että adoptiolla ole ap:n tapauksessa mitään tekemistä. Hänestä tulee varmasti hyvä äiti. Ja jos sinun perusteilla (ja käsityksellä siitä, mikä ei kestä päivänvaloa), suurin osa lapsista pitäsi adoptoida pois, ei riittäisi adoptioperheitä.
Adoptio on niin suuri ja merkityksellinen asia, että pitäsi hiukan ajatella, ettei ihan p:tä kirjoita. Se loukkaa, niin äitejä kuin meitä adoptoitujakin.
Lapsen etu on että hänellä on kaksi vanhempaa ainakin paperilla. Hän perii tulevaisuudessa molemmat.
Maallisen lisäksi voi olla muutakin perittävää. Syntyvän lapsen isän suku saattaa haluta pitää yhteyttä lapseen, seurata hänen kasvua ja tukea, ottaa esim. lomilla luokseen. On olemassa lapsirakkaitakin ihmisiä.
Henkisesti voi olla helpompaa vahvistuttaa isyys niin pian kuin mahdollista. On myös yhteiskunnan näkökulmasta reiluinta, että oikeat henkilöt ovat vastuussa lapsen elatuksesta, eli lapsen äiti ja isä. Lapsen näkökulmasta on aika orpoa, jos isää ei ole edes paperilla. Elatusvelvollisuus tuskin estää isää olemasta kiinnostunut jälkeläisestään.
Kiitoksia ssscccc.
Muiden "neuvoista" nyt ei ollut minkään laista iloa saatikka apua, ainostaan mieleni pahoitin ja kovasti.
Olen niin sanottu kunnon kansalainen, aikuinen ,työssä käyvä, rehti ihminen, mutta jos nyt käytin suhteesta nimitystä vakipano, niin jo on kaikki repimässä tukkaa mun päästä.
No lasta en ikimaailmassa antaisi pois, se on asia josta ei tarvitse edes "keskustella" ja rakkautta, turvaa ja tukea hän saa mun suvulta yllin kyllin. Ja jos isä haluu joskus käydä lapsensa tunnustamassa, niin sen tehköön, mutta sen nyt päätin että en aio sitä viranomaisille paljastaa. Parempi lienee näin.
JA en, EN ole kevytkenkäinen, ENKÄ ole paneskellut suhteen ulkopuolella, enkä muutakaan, ja miksi hemmetissä mun pitäis asiasta edes keskustella kanssanne. Olette tainneet omat lapsenne antaa pois kun sitä neuvoa noin kärkkäästi jakelette.
Ei voi kun sääliä.
ja hyvästi, oli sitten viimonen kerta kun tätä PALVELUA käytän, ja sitä toivon myös muille, ÄLKÄÄ kirjoittaako tänne mitään,johon kaipaisitte asiallista vastausta.
kiitos ja hyvää jatkoa
jeps, vika on SUOMI24 sivustossa
Valitettavasti täällä on näitä täydellisiä, helkkarin viisaita ihmisiä jakamassa neuvoja. Heillä elämä on aina mennyt suunnitelmien mukaan ja kaikki on täydellistä. Todellisuudessa heillä ei vaan taida olla omaa elämää ja täällä käydään sit haukkumassa muita. Heille tulee varmaan hyvä olo kun jollain menee huonosti tai on ongelmia..itsellään kun on se täydellinen elämä. Huvittavaa! Joku päivä se täydellinen elämä voi kosahtaa ja kunnolla. Ja sit huomataan että valheessa on eletty vuosia..
Minä ainakin olisin halunnut että äitini olisi ollut rohkea ja eronnut isästä jo silloin kun olimme pieniä. Sitä perhe-helvettiä äiti-raukka jaksoi 30 vuotta. Olen varma että lapsi on onnellisempi rakastavan vanhemman kanssa kaksin kuin riitelevän ja onnettoman äidin ja isän kanssa. Ja nuorena naisena neuvotoN80 varmasti löytää rinnalleen oivan isäpuolen lapselleen. :)
Kannattaa vain olla välittämättä joistakin kommenteista. Meitä kun on moneen junaan..ja jotkut on jääny asemalle! :D
Jos satut lukemaan tätä vielä niin...
Tuo alun kiinnostuksen hupeneminen ei ole hyvä merkki. Lapsen kanssa ekat pari vuotta varmasti tosi rankkoja jos on yksin, mutta onko tuosta kaverista tuolloin apua - ehkä ei.
Toisaalta pitääkö asiaa päättää nyt, siis olet jo päättänyt pitää lapsen niin voitko miettiä miestä asiana joka hoidetaan vasta syntymän jälkeen? Jos kaverilla herää kiinnostus ( muutenkin vaikuttaa toimivalta etä-isä kandilta) niin sitten käytte vakavan keskustelun aiheesta (ml. elarit tapaamiset odotukset jne).
t. Jarkko