Olevaisen Yöpuolella

Menen hautuumaalle viemään kynttilöitä,
esi-isille muinaisille viereen paaden
Mutta joku tekeekin ihme töitä,
seuraan, kuuntelen melkein infarktin saaden

Pystyyn haparoin, terästän katseen ja kuulon,
sydän hakkaa ja rintaa puristaa kauhu
Nyt saan mieleeni kyllä sellaisen luulon,
että hyvää ei tiedä tuo hirmuinen pauhu

Joku pauhaa kuin perkele töissä ois täällä,
näen hahmoja helvetinmoisia, tummia
Saman tien mulla onkin paniikki päällä,
johan tapahtuu täällä ihmeitä, kummia

Joka puolelta mustia hahmoja liukuu,
mun päälleni käydä ne selvästi aikoo
Joku kädessään pitelee suippoa riukuu,
nopeasti kuin aatos sen perääni taikoo

Tuska hirmuinen parahtaa huuliltain,
seiväs tunkeutuu vatsaan ja kurkusta ulos
Veri pulppuaa, hirmuisen lopun sain,
vallat helvetin kohtasin - tää on tulos

Ne mut helvettiin raahaa kuin seipäässä sian,
olen valloissa aivan hirmuisen rääkin
Voi kun hengen ne ottaisi multa pian,
että vielä mun kokea piti tääkin

Hautuumaa pimeä ja kalsea kuu,
pois haihtuu, näe en yhtään mitään
Mua riepotetaan, verta pulppuilee suu,
enkä tiedä ne viekö mut länteen vai itään

Viimein kauhuni saavuttaa lakipisteen, luulen,
tunnen rinnassa ahdistuksen hirmuisen
Silloin itse saatanan äänen kuulen,
tunnen otteen kädessä kylmän, luisen

Ne mua silpoo ja leikkelee, kuorii ihonkin päältä,
nyt sen tajuan: kuolla en koskaan saa
Olen loukussa, mua mikään ei pelasta täältä,
mua perkeleet ainiaan kiduttaa