Viisastuminen iän myötä

Älkääkä sanoko, että katso tv:stä kokkiohjelmia, koska en pysty. Keskityn maneereihin enkä ruuan valmistukseen ja suutun, kun esim. sokkokokissa esitetään jotain tekotyhmiä.

Meillä tykätään riisipuurosta ja olen tuhlannut paljon rahaa risifrutteihin. Nyt keitin ison kattilallisen, mutta homehtuuko se ennen, kuin on syöty? Täytyisikö minun sittenkin seistä tunti hellan vieressä päivittäin tehden sekoitusliikettä, jotta sitä tuoretta puuroa olisi aina?
Tein myös sekametelikiisseliä, mutta homehtuuko sekin vai lihotanko itseäni jatkamalla syömistä, vaikka vatsa on täysi? Olisiko minun pitänyt umpioida kiisseli lasitölkkeihin? Niinkö te teette? Minä sentään liotin hedelmiä lähes vuorokauden ja hyvä, kun en unohtanut sen pidemmäksi aikaa likoamaan.

Kiinnostuksen taso vaikuttaa lopputulokseen ja taitojen kehitykseen. Kannattaa suhteuttaa tavoitteet oman viitseliäisyyden tasolle. Jos on tänään inspis, niin on syytä miettiä riittääkö inspiksen taso jatkossakin. Jos liotan jotain, niin laitan astian aina ihan nenän eteen jääkaapin viereen tai jääkaappiin kaikkien muiden tavaroiden eteen, niin eivät pääse unohtumaan, kun liotuksen aikana ehtii jos tulla mieleen valmistaa jotain muuta ruokaa.

Noi liotukset sopivat ihmisille, jotka ovat askareissaan suunnitelmallisia. Mulla kävi kerran niin , että liotin linssejä keittoa varten, mutta niitä tuli liikaa. Laitoin loput takaisin astiaan kuivumaan, mutta pelkäsin niiden homehtuvan, joten laitoin kanneksi kangaspalan ja käänsin astian ympäri astioiden valutuskaappiin. Kuinka ollakaan, ne alkoivat itää. En ollut tuolloin vielä koskaan idättänyt mitään, ja hoksasin, että sellaistakin vois tosiaan tehdä.

Mulla on sellainen konsti ruuanvalmistusastioille, että jätän liesikuvun valon palamaan aina siihen asti, kunnes kattilat on korjattu pois. Viimeistään nukkumaan mennessä huomaa, että jotain on jäänyt hellalle. Tiskipöytä on sen verran niukka, ettei siihen mahdu varastoimaan likaisia astioita, vaan ne tulee laitettua melko pian astianpesukoneeseen.

Kokeilin muuten kerran umpioida keittoa lasipurkkiin. Ihan kätevä konsti sekin. Laiskana päivänä löytyy nopeasti säilöttyä kotiruokaa. Marjat mä soseutan ja umpioin aina, koska pakastin on mulle unohtuneiden ruokien hautausmaa. Sesonkiherkkuja, kuten nektariineja olen myös ruvennut umpioiman soseena.

Miks lihapullan tai yleensä jonkun ruuan pitäisi olla tietyn muotoista ja muutenkin tarkoin säänneltyä. Lapsena ihailin erään koulukaverin neliskulmaisia evässämpylöitä, kun ne olivat niin ruovin näköisiä, kuin rekka-auton pyörän palasia. Mun äiti pyöritteli aina steriilin näköisiä suikuloita tai litistettyjä palloja. Vaihdoimme usein eväsleivät päikseen.

Sitten se lukeminen. Ihmiset tottuvat pikkuhiljaa kuvalliseen informaatioon ja kuvaton teksti jää kiinostavammaksi koetun värikkäämmän informaation jalkoihin. Kerran eräs teinipoika hoiti kissojamme lomamatkamme ajan. Hän oli katsellut kirjahyllyäni ja sanoi, että sulla on paljon mielenkiintoisia kirjoa, mutta niissä on aivan liian vähän kuvia. Ei nykynuori jaksa sellaisia lukea, hän sanoi. Niin, että mikä nyt on nuorekasta.

Ostin muuten kirppikseltä kolme Roope-Setää 20snt kappale. Kaupasta ostin Mustanaamio Speciaalin ja käsityölehden. Kaikki tuli luettua. Tän kuun Tiede-lehti on kai vielä ilmestymättä. Lasketaanko lukemiseksi mikä tahansa itseä kiinnostava materiaali, vai pitääkö kahlata tasokkaita teoksia. Jos pitää, niin sitten en ole tullut viimeaikoina luekeneeksi oikein mitään.

Ei kannata syyllistää ja osoitella itseään. Sellaisesta ihan turhaan surkeaksi muuttuu ja itsensä epäonnistneeksi kokee.

No, viisautta olisi kai syödä ulkona tai valmisruokia jos ruoanlaitto itsekseen ei tunnu kiinnostavan tai onnistuvan.

Minua inhottaa se raaka mössö, joko punainen tai keltainen, joko broilerin-tai sianlihasta.Naudanlihakin on punaista maustemössöä täynnä:( Nyt keksin uuden säästöruuan. Broilerin koipireisistä voi huuhdella ketsupin pois,sitten ne keitetään ja osaan liemestä kananliemikuutio ja paljon mietoa curryä, vähän cayennepippuria ja hyvää tulee.