Meillä on ollut neljä päivää isommasta "yhteisöstä" luovutettu noin kaksikuukautinen(?) nuori kolli joka ei suvaitse mitään lähestymisyrityksiä. Sähinää ja kynsimistä, jos yrittää koskea, juoksee karkuun.
Öisin käy laatikolla ja syömässä lautaselta ruuat.
On siis oppinut tavoille jo aiemmin.
Vaikuttaa siltä, että kissa on ollut enimmäkseen toisten kissojen kanssa tekemisissä, vähemmän hoitajansa kanssa.
Kaksi ensimmäistä yötä meni naukuessa, mutta edelleenkin kissa jurottaa sohvan alla päivät eikä suostu tulemaan esiin.
Jos pitää mennä johonkin, on homma työlästä; kintaat käteen ja nopeasti kissa syliin niin, että saa niskasta rauhoittavan refleksiotteen ja sitten kuljetuskoppiin.
Jo tämäkin tuntuu tuskaiselta, mutta kun on pakko.
Mikä neuvoksi vai antaako olla ja toimia 100%:sti kissan ehdoin.
Tulee tutuksi omilla ehdoillaan, pikku hiljaa ..
ps. meillä on ollut ennenkin kissa, mutta silloin se saatiin niin pentuna, että ongelmia ei ollut, kissa "tottui" ihmisten kanssa elämiseen helposti.
Öisin käy laatikolla ja syömässä lautaselta ruuat.
On siis oppinut tavoille jo aiemmin.
Vaikuttaa siltä, että kissa on ollut enimmäkseen toisten kissojen kanssa tekemisissä, vähemmän hoitajansa kanssa.
Kaksi ensimmäistä yötä meni naukuessa, mutta edelleenkin kissa jurottaa sohvan alla päivät eikä suostu tulemaan esiin.
Jos pitää mennä johonkin, on homma työlästä; kintaat käteen ja nopeasti kissa syliin niin, että saa niskasta rauhoittavan refleksiotteen ja sitten kuljetuskoppiin.
Jo tämäkin tuntuu tuskaiselta, mutta kun on pakko.
Mikä neuvoksi vai antaako olla ja toimia 100%:sti kissan ehdoin.
Tulee tutuksi omilla ehdoillaan, pikku hiljaa ..
ps. meillä on ollut ennenkin kissa, mutta silloin se saatiin niin pentuna, että ongelmia ei ollut, kissa "tottui" ihmisten kanssa elämiseen helposti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
2kk vanha kissa on vielä pentu, luovutusikäkin kissoilla on 3kk, eli "se saatiin niin pentuna" kuulostaa tosi pahalta. Liian aikaiseen vierottamiseen sen enempää puuttumatta (siihen puuttuu kuitenki moni muu)..
Itse otin viime jouluna 4kk vanhan villikissanpennun. Kissa ei ollut ollut koskaan sisällä, eikä ihmisten kanssa tekemisissä. Nyt, puoli vuotta myöhemmin kissa on oikea sylikisu, rakastaa ihmisiä ja rakastaa niin suuresti jos on ollut pari tuntia yksin kotona. Eli kissallasi on kaikki mahdollisuudet kesyyntyä!
Anna kissalle aikaa, älä yritä ottaa sitä väkisin syliin. Anna sen rauhassa totuttautua uuteen ympäristöön ja siihen, etteivät kaverit enää olekaan turvana. Laita hiekkalaatikko ja ruokakuppi samaan huoneeseen, ja anna sen huoneen olla rauhassa.
Kun et koko ajan itse käy katsomassa että mitä kissalle kuuluu niin se alkaa tuntea olonsa turvalliseksi siinä tietyssä huoneessa. Sieltä se voi kuunnella/haistella kaikkea uutta ja vähitellen se uskaltautuu tutkimaan taloa tarkemmin. Ensin yöllä, kun on hiljaista ja sitten kun kaikki ne äänet ja hajut ovat vähän tutumpia niin päivälläkin kun on rauhallista.
Kissalla tarvitsee olla jokin turvapaikka, mistä se pikkuhiljaa lähtee tutkimaan uutta maailmaa. Vie huoneeseen lattialle vaatteitasi, näin kissa voi totutella hajuusi. Myöhemmin istu sängyllä ja katsele telkkaria ja juttele kissalle. Mutta älä tee mitään, anna sen tulla itse tutustumaan.
Älä koskaan nosta kissaa ylhäältäpäin (niin että seisot ja otat kissan siitä väkisin syliin). Käy kyykkyyn ja nosta edestä. Näin et ole niin iso ja pelottava. Älä ahdista kissaa nurkkaan tms. Älä juokse kissan perässä.
Jää huoneen toiseen päähän istumaan ja juttelemaan kun viet ruokaa. Anna sen totutella itseesi ensin ihan haju-kuulo etäisyydeltä.
Kissasi tarvitsee aikaa. Pentukissa on utelias. Joku päivä se tulee katselemaan touhujasi toiselta puolelta huonetta. Sitten se tulee haistelemaan. Silitä kun se on lattialla, että se ei tunne oloaan lukituksi. Se pääsee pakoon jos haluaa. Hetken ihmeteltyään se tulee takaisin.
Malttia ja Aikaa. Paljon.
Onnea teille ja hyvää kesää!
älä laita sitä kissaa väkisin minnekään kuljetuslaatikkoon!! Parempi kun jätät sen yksin kotiin. Silloin kotona on rauhallista ja se uskaltautuukin paremmin tutkimaan paikkoja. Huoneen ovi kiinni kun lähdet ja vaikka matto pois, vaikka kyllä se osaa hiekkalaatikolle mennä.
Antaisitko itse kiinni jättiläiselle, kun et tiedä että laittaako se sinut häkkiin ja tekee ruokaa vai yrittääkö se olla ystävällinen ja silittää?!
Joka kerta kun otat sen väkisin kiinni ja laitat häkkiin olet askeleen kaumpana kissasi luottamuksesta. Kotikissakin pelkää autossa/häkissä, miksei siis kissa jolta on yhtäkkiä viety kaikki tuttu ja turvallinen elämästä..
Villikissa antoikin jo erinomaisia neuvoja. Nyt pitäisi edetä kissan ehdoilla. Jos se haluua pitää etäisyyttä, anna sen olla rauhassa, istu vain samassa huoneessa ja puhele sille pehmeällä äänellä, niin se tottuu läsnäoloosi.
Jos teillä ei jo ole mitään korkeaa paikkaa, mihin se pääsisi, niin kannattaa ostaa/tehdä kiipeilypuu, jonka huipulla on taso, jolla kissa voi maata ja katsella, kissat tuntevat olonsa turvallisemmaksi korkealla.
Voisit ostaa Feliwayhaihduttimen, se saa kissan rentoutumaan hieman.
Kissan luottamuksen voi myös yrittää voittaa leikin avulla:
http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/pages/0,,167006_527491,00.html
Istu lattialla tai sohvalla ja liikuttele lelua kaukana itsestäsi. Voi kestää, mutta loppujen lopuksi kissa on utelias ja metsästäjä, joten se tulee katsomaan, mistä on kysymys.
Mukava huomata, että täällä jotkut todella ymmärtävät kissojen päälle! :)
Kissasi todellakin tarvitsee paljon aikaa tutustuakseen uuteen paikkaansa.
Sinullahan sitä on (vuosia!)
Tilanne, jossa jouduin laittamaan kissan
kuljetuslaatikkoon, ei ollut enää kokonaan minun päätettävissäni. Perhehelvetissä tulee tehtyä karkeampiakin virheitä.
Virheratkaisu kuitenkin. Olisi katti pärjännyt 6 tuntia itsekseenkin. Se olisi ollut järkevintä.
Tunsin sen nahoissani.
Onhan minulla jonkinlaista kokemustakin, lapsuudessa ja aikuisuudessa, kissan toveruudesta.
Aika kultaa muistot, mutta viimeisin kissamme (silloin elin vielä alussa lapsuudenkodissani)
oli todellinen neropatti ainakin inhimilliseltä katsannolta ajateltuna.
Kissa oppi hyvin pienellä vihjauksella käymään vessanpytyllä. Mielenkiintoinen kuvio.
Koskaan emme käyttäneet mitään sisähiekkalaatikkoa.
Kissa oli alunperin ulkoilija, mutta vihamielisten naapurien vuoksi siirryttiin valjaisiin. Kissa mm. öljyttiin kerran, oli vähällä kuolla. Shampoopesu pelasti.
Tätä vessanpyttyhommaa ovat monet naureskelleet jäkeenpäin, mutta siitä on kuitenkin olemassa todisteena valokuvia. Harmi, ettei ollut silloin videokameraa. Kuvat ovat nyt tallessa kuitenkin filminä ja kiintolevyllä.
Kissan vessarytmi oli suorastaan huvittava, se saattoi aamuisin jopa jonottaa vessaan; istui kärsivällisesti oven takana naukumatta.
Hupaisia olivat tilanteet jolloin jo katin vanhoillapäivillä ulkoilutin sitä valjaissa.
Kolli kun oli, piti sen jopa leikattuna hiukan merkata taloyhtiön puskia. Usein kävi niin, että kesken ulkoilun tuli kiire sisään.
Sisällä valjaat jo irroitettuna kissa ryntäsi vessaan, paskalle !
Ei tehnyt kukkamaahan, oli jo niin "urautunut"
No, tämä oli pikku selostus siitä, ettei tässä olla ensi kertaa tekemissä erikoislaatuisen olennon kanssa. Nyt vain on erilaista taas...
Tämä nykyinen "tiikeri" on niiiin haaaaastava.
Ties mitä on joutunut kokemaan ennen meitä.