Viiltely...

Puhu terkkarille

Moi, oon ite vähän samans tilantees.. mutt pari mun kaverii huomas sen kerran ja se autto aika paljon ku sain puhuu niille ja tehtii kaikenlaisii sopimuksii et en sais viilellä ja nii pois päi.. mutt ei se kyll iha siihen loppunu kuitenkaan mutt mull loppu siihen ku yritin ottaa henkeni iteltäni nii ymmärsin kaikien jotenki paremmin mutt heii älä ikinä tee sitä!! en oikeesti suosittele siit tuleee kauheet traumat ainaki mulle tuli koska koitin lääkkeil ja sen jälkee en oo uskaltanut ottaa edes tavallisii särky lääkkeit... ja sitt yks jätkä kerran kysy mullt et oonko viilelly ja se oli just avautunu mulle kaikist sen ongelmist joten vastasin et joo ku jotneki tuntu silt et pystyisin luottaa siihen ja ku yleensä nii ihmiset vaa puhuu mulle niitten ognelmist ja autan mielelläään mutt tulee välill vähä sellanen olo et ketää ei kiinosta mun ongelmat mut jokatapaukses nii se sano tosi viisasti mulle se sano et seuraavalla keralla ku oot valmis viiltelemään niin ajattele et jos soittaisit jolleki kaverille ja kysyisit nii sei ei vaermaankaan antais sun viilellä eli soita mielummmi jolleki kenelle pystyt puhumaan ja pura kaikki sun paha olo puhumiseen.. no ei se nyt nii helppoo ollu mutt autto se jotenki enkä tiiä minkä ikänen oot mutt jos käyt viellä kouluu nii koita mennä koulu kuraattorille puhuu asiasta se ehkä kuulostaa tyhmält mutt mun kaveri pakotti mutt sinne ja kyllä se puhuminen auttaa vaikka alussa tuntukin siltäet vittuuks mä nyt tolle mitää meen selittää. mutt kaikkee hyvää sulle ja koita pärjätä

Opettele kirjottaa, ei tost saa mitää selvää. :D

Jos et saa tuosta selvää, olet joko ulkomaalainen tai pilkunnussija. :)

Voi luoja sä oot sairas ihminen! Sulla on paljon pahoja päähänpinttymiä ja tasan varmasti olet myös narsisti. Oot helvetin kieroutunut.

Itsekkin tuli viilleltuä tuossa vuosi sitten, mutta porukat huomas sen ja kyseli onko kaikki hyvin.. Tietysti sanoin että on, mutta eiväthän ne sitä uskoneet. Äiti lähti sitten kanssani ensin perheterapiassa käymään, mistä mut laitettiin psykologille ja siellä oon nyt sitten käynyt.. Sit sain myös lääkkeitä masennukseen ja se autto tosi paljon. Itsetunto on noussut kohisten ja suurin osa peloistani on hävinnyt :)) Myös ystävien tuki on tosi tärkeetä ((: Kannattaa oikeesti kertoo jollekki et sun on paha olla.... :)) Pärjää((:

Moi toivoton(ko).


Usein viiltelyn taustalla on vakavia ja kipeitä asioita, joista on vaikea päästä itse eteenpäin. Viiltelyssä on kyse sellaisesta asiasta, jossa tarvitaan aikuisen, yleensä ammattilaisen, apua.

On hienoa, että yrität päästä eroon viiltelystä ja olet etsinyt apua. Ole rohkeasti sitä mieltä, että ansaitset apua. Joskus sitä joutuu vaatimaan itselleen. Toivotan sinulle voimia tähän. Se on sen arvoista.

Kouluterveydenhoitajan kanssa voisi kokeilla keskustella asiasta, tai ellei siitä ole apua, lääkäri voi auttaa. Pääasia on, ettet jää yksin asian kanssa. Keskustele jonkun luotettavan aikuisen kanssa, joka voi auttaa sinua eteenpäin. Vanhemmillekin voi olla hyvä kertoa, jos ajattelet, että he voivat auttaa.

Apua voit etsiä myös MLL:n nuortennetistä tai nuorten puhelimesta:
http://www.mll.fi/nuortennetti/
Lasten ja nuorten puhelin p. 116 111

Alueesi nuoriso- ja erityisnuorisotyönohjaajat ovat myös luotettavia ja turvallisia aikuisia, jotka voivat auttaa sopivan avun löytämisessä omalla alueellasi.

On tärkeää, että haet apua ja viiltely saadaan loppumaan. Pidäthän huolta itsestäsi, olet tärkeä ja arvokas!


Terveisin
Julia
Erityisnuorisotyönohjaaja, Tapiolan seurakunta

no daa älä mee sinne koulu uintiin

Voi vittu mua ärsyttää tollaset säälittävät ihmis riekaleet jotka eivät osaa ite lopettaa... Pakko tulla tänne hakee sitte vinkkejä. Mut mun neuvo ois että jätät sen terän rauhaan... Esim... X-(

Viiltely on ongelma. Ihan samalla tavalla alkoholiongelmiin haetaan netistä apua, kun ei kehdata/uskalleta mennä sitä kasvotusten joltakin hakemaan.

Itse olen viilellyt, enkä häpeä sitä yhtään. Miksi? Koska sen taustalla oli niin kipeitä asioita, etten pienessä mielessäni niitä saanut muulla tavalla purettua. Jäljet ovat, näkyvät ja pysyvät - mutta en häpeä olla niiden kanssa. Ne häviävät ajan kanssa, samalla tavalla kuin muutkin kipeät asiat. Kiitos terapian.

Mun mielestä kaikista paras vaihtoehto on, että haet apua. Terapiassa käyminen, jutteleminen terkkarille/kuraattorille ei oo yhtään noloa. Se on itsestä välittämistä.