Lakko on jatkunut jo reilun viikon ja olen ensimmäistä kertaa hakemassa lakkoavustusta. Lakkoavustusten jako tapahtuu työväentalolle avatussa toimistossa, jonne olen parin työkaverini kanssa saapunut.
– Sieltähän tuleekin ärtsyn näköisiä nuoria miehiä lakkoavustuksen nostoon. Miltä työpaikalta te pojat olette, kysyy meiltä lakkovirkailija-käsivarsinauhaa kantava mies.
– Priima Oy:n renkejä tässä ollaan, ehtii Köpi, minua vuoden nuorempi, syksyllä Priima Oy:llä aloittanut varastomies vastaamaan.
– Vai oikein priiman renkejä. Siellä on, kuulkaa pojat nyt kovat meiningit teidän työpaikalla. Priimalla on toimihenkilöt alkaneet rikkuroimaan. Me on kehotettu kaikkia priimalaisia menemään sinne tehtaanportille. Sinne ollaan järjestämässä mielenosoitusta rikkuroijia vastaan, juttelee lakkovirkailija samalla kun maksaa meille kuuluvan lakkokorvauksen.
– Menkäähän tekin pojat sinne portille. Siellä Heikkilä, teidän pääluottamusmies, hoitelee asiaa priiman päässä, jatkaa virkailija ja leimaa meidän jäsenkortteihin lakkoavustuksen maksetuksi.
– Voitas me lähteäkin, kun ei tässä muutakaan tähdellistä satu olemaan.
– Tuo on pojat miesten puhetta, huikkaa mies peräämme kun jo poistumme ulos kauniiseen kevätpäivään.
– Kait me siellä portilla voidaan käydä katsomassa, sanoo Köpi.
– Mutta mitään lakaatteja me ei kyllä aleta kantelemaan, jatkan samalla kun pujottelemme sisään, kadun varteen pysäköimään autooni.
Väen paljous Priima Oy:n portilla on paljon suurempi kuin olemme osanneet arvatakaan. Portinpylvään päälle laitetusta kasettisoittimesta kantautuu automme sisälle asti työväenmusiikkia. Ihmisiä on paikalla kymmenittäin ja erotan joukosta useita työkavereitani. Tosin joukossa on paljon väkeä jotka eivät ole Priima Oy:n työntekijöitä.
Löydän vähän matkan päästä kadun varresta paikan autolleni ja lähdemme kävellen kohti porttia. Olemme juuri pääsemässä portille kun väkijoukko lakoaa kahta puolen pois portin edestä. Samassa näen syynkin. Kuljetustenjärjestelijä Patonen on ajanut Priiman pakettiautolla vauhdilla yleisöjoukkoon, ja pihalle päästyään pui vielä nyrkkiä portilla olijoille. Alku hämmennyksestä selvittyään alkaa väkijoukko ihmetellä tapahtunutta.
– Mikä helvetin hullu se oli.
- Jäikö kukaan auton töytäisemäksi.
– Lähetään vetämään äijää turpaan, huudellaan väkijoukosta.
Eräs humalainen mielenosoittaja saa kerätyksi kadunvarren likaisesta lumesta lumipallon jolla yrittää heittää Patosta. Heppu on jo kuitenkin sen verran pahasti hutikassa, ettei heitosta tule mitään vaan äijä tuiskahtaa pitkin pituuttaan kadulle.
– Niin vaati tämäkin sota ensimmäisen uhrinsa, sanoo joku väkijoukosta.
Sutkautukselle naurahdellaan yleisesti ja tunteet mielenosoittajien joukossa lientyvät hiukan.
Seuraavaksi tehdasrakennuksen lastauslaiturille ilmestyy henkilöitä pukeutuneina Priima Oy:n työntekijöiden työasuihin. Näen, että he ovat Priiman toimihenkilöitä ja ylempää johtoa.
Väkijoukosta aletaan huutelemaan rikkureille, jotka näyttävät nauttivan aiheuttamastaan tilanteesta.
– Saatanan rikkurit, verenimijät, perseennuolijat, väkijoukosta huudellaan.
Samaan aikaa saapuu paikalle myös poliisiauto.
– Kutsuivat perkeleet vielä poliisit paikalle, supatetaan väkijoukosta.
- Mutta täällähän sitä olisi poliiseillekin töitä, kun se yks jehu meinasi ajaa ihmisten päälle sillä eskortillaan, joukosta myös sanotaan.
Poliisit ajavat autonsa väkijoukon viereen ja tiedustelevat ihmisiltä mielenosoituksen vastuuhenkilöitä. Priiman pääluottamusmies Heikkilä menee juttelemaan poliisien kanssa. Olen hivuttautunut lähemmäs poliisiautoa ja kuulen kuinka he vaativat, että Heikkilän on käskettävä väkijoukkoa siirtymään pois portin edestä. Heikkilän pyynnöstä mielenosoittajat siirtyvätkin sivummalle ja osa ihmisistä alkaa lähtemään pois kokonaan.
– Joudetaan jo mekin täältä, vai mitä, sanoo Köpi.
– Joo, lähdetään vaan. Mennäänkö uimahallille.
– Sama se.
– Sieltähän tuleekin ärtsyn näköisiä nuoria miehiä lakkoavustuksen nostoon. Miltä työpaikalta te pojat olette, kysyy meiltä lakkovirkailija-käsivarsinauhaa kantava mies.
– Priima Oy:n renkejä tässä ollaan, ehtii Köpi, minua vuoden nuorempi, syksyllä Priima Oy:llä aloittanut varastomies vastaamaan.
– Vai oikein priiman renkejä. Siellä on, kuulkaa pojat nyt kovat meiningit teidän työpaikalla. Priimalla on toimihenkilöt alkaneet rikkuroimaan. Me on kehotettu kaikkia priimalaisia menemään sinne tehtaanportille. Sinne ollaan järjestämässä mielenosoitusta rikkuroijia vastaan, juttelee lakkovirkailija samalla kun maksaa meille kuuluvan lakkokorvauksen.
– Menkäähän tekin pojat sinne portille. Siellä Heikkilä, teidän pääluottamusmies, hoitelee asiaa priiman päässä, jatkaa virkailija ja leimaa meidän jäsenkortteihin lakkoavustuksen maksetuksi.
– Voitas me lähteäkin, kun ei tässä muutakaan tähdellistä satu olemaan.
– Tuo on pojat miesten puhetta, huikkaa mies peräämme kun jo poistumme ulos kauniiseen kevätpäivään.
– Kait me siellä portilla voidaan käydä katsomassa, sanoo Köpi.
– Mutta mitään lakaatteja me ei kyllä aleta kantelemaan, jatkan samalla kun pujottelemme sisään, kadun varteen pysäköimään autooni.
Väen paljous Priima Oy:n portilla on paljon suurempi kuin olemme osanneet arvatakaan. Portinpylvään päälle laitetusta kasettisoittimesta kantautuu automme sisälle asti työväenmusiikkia. Ihmisiä on paikalla kymmenittäin ja erotan joukosta useita työkavereitani. Tosin joukossa on paljon väkeä jotka eivät ole Priima Oy:n työntekijöitä.
Löydän vähän matkan päästä kadun varresta paikan autolleni ja lähdemme kävellen kohti porttia. Olemme juuri pääsemässä portille kun väkijoukko lakoaa kahta puolen pois portin edestä. Samassa näen syynkin. Kuljetustenjärjestelijä Patonen on ajanut Priiman pakettiautolla vauhdilla yleisöjoukkoon, ja pihalle päästyään pui vielä nyrkkiä portilla olijoille. Alku hämmennyksestä selvittyään alkaa väkijoukko ihmetellä tapahtunutta.
– Mikä helvetin hullu se oli.
- Jäikö kukaan auton töytäisemäksi.
– Lähetään vetämään äijää turpaan, huudellaan väkijoukosta.
Eräs humalainen mielenosoittaja saa kerätyksi kadunvarren likaisesta lumesta lumipallon jolla yrittää heittää Patosta. Heppu on jo kuitenkin sen verran pahasti hutikassa, ettei heitosta tule mitään vaan äijä tuiskahtaa pitkin pituuttaan kadulle.
– Niin vaati tämäkin sota ensimmäisen uhrinsa, sanoo joku väkijoukosta.
Sutkautukselle naurahdellaan yleisesti ja tunteet mielenosoittajien joukossa lientyvät hiukan.
Seuraavaksi tehdasrakennuksen lastauslaiturille ilmestyy henkilöitä pukeutuneina Priima Oy:n työntekijöiden työasuihin. Näen, että he ovat Priiman toimihenkilöitä ja ylempää johtoa.
Väkijoukosta aletaan huutelemaan rikkureille, jotka näyttävät nauttivan aiheuttamastaan tilanteesta.
– Saatanan rikkurit, verenimijät, perseennuolijat, väkijoukosta huudellaan.
Samaan aikaa saapuu paikalle myös poliisiauto.
– Kutsuivat perkeleet vielä poliisit paikalle, supatetaan väkijoukosta.
- Mutta täällähän sitä olisi poliiseillekin töitä, kun se yks jehu meinasi ajaa ihmisten päälle sillä eskortillaan, joukosta myös sanotaan.
Poliisit ajavat autonsa väkijoukon viereen ja tiedustelevat ihmisiltä mielenosoituksen vastuuhenkilöitä. Priiman pääluottamusmies Heikkilä menee juttelemaan poliisien kanssa. Olen hivuttautunut lähemmäs poliisiautoa ja kuulen kuinka he vaativat, että Heikkilän on käskettävä väkijoukkoa siirtymään pois portin edestä. Heikkilän pyynnöstä mielenosoittajat siirtyvätkin sivummalle ja osa ihmisistä alkaa lähtemään pois kokonaan.
– Joudetaan jo mekin täältä, vai mitä, sanoo Köpi.
– Joo, lähdetään vaan. Mennäänkö uimahallille.
– Sama se.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensin aloiteltiin ihan hyvää, joskaan ei erityisen kiehtovaa tarinaa, ja sitten lähdettiin uimahalliin. Mikä oli pointti?
Miksi ihmeessä Köpi? Et sitten yhtään tyhmempää nimeä keksinyt. Ja sanaa "väkijoukosta" käytettiin liian usein.
Kiitos palautteesta.
Otetaan opiksi. Ei tässä vielä puussa olla.
Jokseenkin sujuvaa, mutta myös aika hengetöntä jotenkin. Ellei sen sitten ollut tarkoituskin olla, jolloin lopun antikliimaksinen uimahallille lähtö sopisi kuvaan.
Paria asiaa jäin miettimään:
a) Miten tuohon otsikkoon on päädytty? Eikö kannattaisi panostaa siihen, että itse teos henkii elämää, niin ettei sitä tarvitsisi otsikossa korostamalla korostaa?
b) Mitä tarkoitusta tässä tekstissä palvelee preesenssin käyttö? En tiedä muista lukijoista, mutta itselleni preesens pistää yleensä aina silmään ja haen sille jotain funktiota. Pidän henkilökohtaisesti imperfektiä jonkinlaisena kerronnan perusmuotona, ja preesenssistä voi pahimmillaan minulle tulla jopa hiukan epäkypsä vaikutelma, ihan kuin kertojalta puuttuisi ajantaju kuin lapselta ja hänen käsityskykynsä ulottuisi vain nimenomaiseen hetkeen. Tätä ei tosin saa yleistää, joskus preesens palvelee tarkoitusta. Ehkä tässäkin tekstissä, ja minä en vain sitä näe.
Toivottavasti näistä ajatuksista oli jotain iloa/hyötyä.
Tarina oli tosipohjainen, nyt jo muokattu aivan toisen näköiseksi (se Kössikin on poistettu).
Aikoinaan se tapahtuma, jossa olin mukana lässähti (eli v..tuiksi meni sekin vapaussota), joten tulisiko se hengettömyys siitä.
Itse en ymmärrä kouluja käymättömänä mitään preesensseistä enkä muistakaan kieliopeista, kirjoitan vain niinkuin hyvältä tuntuu, ja paljon. Pöytälaatikoita pitää laajentaa tuon tuostakin.
Sitä olen miettinyt, että pitäisikö lähteä syksyllä esim. kansanopistoon oppia hankkimaan.
Vieläkin iso KIITOS teille jotka olette kirjoitustani kommentoineet.
Mielenkiintoista.
Luin juuri pari päivää sitten Punaisen viivan, ja sehän pomppasi heti mieleen.
Esille tuotu huomio preesensin käytöstä oli kiinnostava, että se olisi jotenkin epäkypsää. Tietysti preesens tuo tiettyä hektisyyttä tepahtumiin, ikään kuin kaikki tapahtuu katkeamattomana nauhana. Mutta pitemmissä stooreissa tuskin toimisi, minusta tuntuu.
Mutta tämä aihe. Työväenmusiikkia?? Mikä mahtaa olla vuosikymmen? Aloin miettiä, että onko kirjoittaja todella itse ollut paikalla - enkä lausu tätä millään tavalla kyseenalaistaakseni, vaan ainoastaan ajatuksena.
Tämä toimii mielestäni kohtalaisesti. Elävöittävä tapahtuma puuttuu, tai jokin kertojan johdatus, joka edes hiukan nostaisi jotakin tapahtumaa esille. Sana on dramatiikka?
Otsikointi, nimi, "Elävää elämää", on minusta aivan pielessä. Se toimii päinvastoin kuin ilmeinen tarkoitus.
Minua liikutti tämä sosiaalinen näkökulma duunareitten puolella, mutta se on laji, missä on hyvin helppoa saada aikaan jotain falskia.
Alku toimii ("Lakko on jatkunut jo reilun viikon"), ihailtava suora asiaan meneminen, alkulause jo hahmottelee tilanteen. Uimahalli-loppu on hyvä, häntä jää ilmaan, hassulla, keveällä tavalla. En tiedä, mutta todella jää ilmaan. Siinäkö se mielenosoitus oli? Eironeia?
Tyylillisesti sanoisin omasta puolestani, että älä selitä liikaa. Kauhuesimerkki:
"Sutkautukselle naurahdellaan yleisesti ja tunteet mielenosoittajien joukossa lientyvät hiukan."
Lientyvät???
En tahdo mestaroida enkä tohtoroida (tai siis haluan, mutta sanon, etten halua, koska en halua olla töykeä), mutta ensiksikin on ihan turhaa alleviivata, että kysymyksessä oli sutkautus, siis hauska kohta. Pitäisi minusta luottaa siihen, että lukija hoksaa jotain itsekin, ja kunnioittaa sitä. Sitten "naurahdellaan yleisesti". Mitä tämä on? Kuka sanoo noin? Ja tuo "hiukan" nyt on semmoista hienosäätöä. Miten voi kirjoittaa uskottavasti duunareista ja sanoa "hiukan"? :)
Enkä malta olla minäkään huomauttamatta: alkaa tehdä, ei alkaa tekemään.
Jeps. Mutta tällaiset aiheet ovat aina virkistävän toisenlaisia.
Jottei minusta syntyisi väärää kuvaa (vaikken välttämättä usko monenkaan itseni lisäksi välittävän, josko näiden rivieni välissä mahdollisesti häälyvät kuvat persoonastani ovat oikeita tahi vääriä ;), niin halusin tähdentää:
Mikäli annoin jotenkin ymmärtää, että preesensin käyttö kaunokirjallisissa teoksissa olisi mielestäni _kirjoittajalta_ epäkypsää, niin se ei ollut tarkoitukseni. Käytin termiä 'kertoja' yrittäessäni välttää tuota vaikutelmaa. Kirjoittajat tekevät tietenkin valintoja oman harkintansa/vaistonsa varassa, eivätkä minun makutottumusteni.
Henkilökohtaisesti pidän preesensistä paikoitellen tehokeinona/mausteena, luomassa esim. juuri hektisyyttä tai jotain muuta tunnelmaa. Itse käyttäisin (luullakseni) sitä ainakin noin, jos kirjoittaisin.
Pitkissä teksteissä preesens - kuten ilmaistu - osuu minulle silmään ja joskus suorastaan tökkii (silmään tai jonnekin muualle). Esimerkki: Ollessani murkku, äitini huomasi minun lukevan Kaari Utriota ja kaivoi tästä innostuneena kätköistään Ursula Pohjola-Pirhosen teoksen. En päässyt muutamaa sivua pidemmälle, koska kyseinen romaani oli laadittu preesensiin. Vaikutelma, joka minulle välittyi oli jokseenkin naivi. 'Hoo, miehellä on heppa. Nyt mies nousi hepan selkään. Nyt se ratsastaa. Nyt se kohtaa naisen. Nyt ne puhuu. Aaaaah, nyt ne hymyilee toisilleen!' Jotenkin sellainen lapsen 'Äiti, kato heppa!' -meininki. Ehkä juuri kyseinen muisto sai minut käyttämään sanaa 'epäkypsä'.
Termi kuitenkin siis viittasi kokemukseen, joka minulle saattaa preesensin myötä välittyä kertojasta/päähenkilöstä. Tässä tekstissä preesens ei tökkinyt tuossa määrin. Ja varsinkaan ei tarkoitukseni ollut vihjailla mitään vähääkään ilkeämielistä taikka alentavaa kirjoittajan koulutustasosta tai henkisestä kapasiteetista.
Ihan vain halusin... tähdentää.
Eli siis kiitos palautteesta. Pyristellään eteenpäin tällä vaikealla saralla.