Purple Rainin laulut nerokkaita

Mutta Pyrple Räin kuulostaa kertosäkeestä neliöjuuri toiseen kuunneltuna oravan nussimiselta. Ö-luokan vokaalit aiheuttavat lähinnä oksennus reaktion ja liiallisuuksiin mennyt kitaran rimputtelu pilaa jo alusta alkaen biisin mahdollisuudet. Biisi kaipaisi enemmän y-möllissä oloa ja suunnattomasti kaljaa. Sanottakoon, että Princen musiikilliset lahjat eivät riitä edes yhteen hienoon pop-biisin sävellykseen. Mitäs on levy-yhtiön orja. Voi Voi..

Tohtori musiikkiherra

Mielestäni Prince on todella hyvä säveltäjä, popmusan mittapuilla.

Taidat olla näitä kolmen soinnun juice-kappaleitten ystäviä, joille ei oikein aukea hieman musikaalisempi musiikki? Usein tämä suomipop-rotu on juuri se, joka huomauttaa että joku ei osaa tehdä hyvää poplaulua.

Hyvän poplaulun tekemisen ei pitäisi olla itseisarvo - hyvä sävellys kun ei esim. Schubertin, Haydnin tai Beethovenin kohdalla koskaan ollut "hyvä poplaulu".

Princen "Kiss" on täydellinen poplaulu, ja esim. "Take Me with U" on hyvä esimerkki musiikillisesti erinomaisia saavutuksia sisältävästä, harmittomalta vaikuttavasta rallatuksesta.

Harmonia on yksi seikka (muilta osin vaatimaton "Money dont matter 2night), mutta Princen sovittamistaidot olisivat yltäneet orkestraatioonkin, jos mies olisi ollut klassisella puolella. Tämä tulee esiin Purple Rainin monista kappaleista.

Niinhän ne ovat, ja hienointa Princessä on, että se on tehnyt toistakymmentä yhtä hyvää albumia, vaikka Purple Rain näistä toki onkin kuuluisin. Vähintään samalle tasolle nousevat myös mm. Controversy, 1999, Musta albumi, Prince and the new power generation, Emancipation ja 3121. Niin, ja Sign of the times jopa korkeammalle.

Jokainen joka näki Princen kesällä Helsingissä tuli varmasti vakuuttuneeksi siitä että tämä mies pystyy tekemään A-luokan albumin aina kun on sillä tuulella. Ja toistakymmentä kertaa se on onneksi ollutkin. Huonoa levyä se ei ole vieläkään oppinut tekemään, mikä on aika hyvin, kun äijä on ollut alalla vuodesta 1978 ja julkaissut melkein 30 levyä.

Princessä osaa ihmistä karkoittanee tietty vaikeaselkoinen kuori ja identiteetti. Mies vältteli julkisuutta, ja oli alusta saakka itsepäinen artisti (ei osallistunut esimerkiksi We Are The World -hyväntekeväisyyskappaleeseen, vaikka kutsu kävi.) Eikä kukaan tiennyt, onko kaveri mies, nainen, musta, valkoinen, homo vai hetero. Tämä on kärjistys, mutta osatotuus siitä, mikä joitakin ihmisiä kenties etäännyyttää tästä hienosta lauluntekijästä ja muusikosta.

Princessä viehättää hänen laaja-alaisuutensa, mutta julkisuutta ajatellen joskus hän teki jopa itseään marginalisoivia tekoja, jotka ovat pop-artistille epätyypillisiä. Prince ei mennyt sieltä mistä aita on matalin, tai mikä on selkein ja myyvin imago. Oman tien kulkijan on nieltävä seuraukset. 90-luvulla "kannatus" tippui aivan olennaisesti.

Mitä musiikkiin tulee, ovat 80-luvun levyt ja muutamat 70-luvun ja 90-luvun teokset edelleen erittäin kiinnostavaa ja miellyttävää kuunneltavaa vaativaankin makuun. On itseasiassa hämmästyttävää, että niin hyviä kappaleita kuin "Little Red Corvette", I Wanna Be Your Lover", Diamonds And Pearls", "Kiss", Thieves In The Temple", "I Feel For You", "Nothing Compares 2 U", "Cream" ja "Purple Rain" ei kehuta ja hehkuta enemmän.