Lyhyesti. Suomessa on 6..70 000 ikuisuusvelallista joista suuriosa on pienyrittäjiä ja heidän perheenjäseniään sekä sukulaisia jotka ovat taanneet yhteisvastuullisesti pienten yritysten lainat. Kukaan ei ole tutkinut, kuinka monta itsemurhaa näistä syistä viimeisen 20-vuoden aikana tehty, mutta luku on varsin suuri. Myös välillisesti näistä syistä on sairastunut ja menehtynyt suuri joukko varsinkin iäkkäämpiä velallisia. Nämä velallisille esitetyt ”kättä päälle” sopimukset hukkuvat pyrokratiaan ja velkajärjestelijöiden kapasiteetti pulaan.
Näitä ”elinkautista” kärsiviä on nostettu päivänvaloon muutamien aktiivien toimesta, myös eduskunnassa on tehty muutama lakialoite asian tiimoilta. Kokonaisuutena koko asiaa ollaan hiljaa lakaisemassa maton alle, koska osa velallisista poistuu kuitenkin luonnollista tietä seuraavien vuosikymmenten aikana. Pahinta koko asiassa on se, että osa velallisista on lapsiperheitä, joten tällaisessa taloudellisessa sidosryhmässä velan kärsijöinä ovat myös lapset.
Porvoon esimerkki oli karmea, siitä mihin äärimmäinen umpikuja voi johtaa. On selvää, että taustalla on mielen terveydellisiä ongelmia, mutta voiko niistä syyttää perheensä lopettanutta. Tosin kihlakunnan voudille ja sosiaalitoimelle se oli helpotus koska listat siistiytyvät taas neljällä. Kun kunnilla ei ole rahaa velkaneuvonnalle, eikä neuvojilla aikaa velallisille uhreja tulee lisää…suurin osa uhreista kuolee hiljaa kotonaan lääketokkurassa, liskaantuen siltapilariin tai rekan alle.
PS. Pientä elektronikka yritystämme jahtasi liikevaihtoverotarkastaja 4-vuotta. Lopuksi hän ajoi firman konkurssiin ja saimme yhtiömiehinä syytteet törkeästä veropetoksesta. Syytteet kaatuivat aikanaan toteen näyttämättöminä .
Seuraus: 15 osin perheellistä ihmistä menetti työpaikkansa 2-lapsiperheellistä omistaajaa koko omaisuutensa ja tulevaisuutensa, yritys jo rakennetut markkinat sekä tuotteensa. Syytteitä ajanut verotarkastaja jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle -86.
Olen hoitanut lapseni maailmalle, kouluttanut ja hommannut heille katon päänpäälle saamatta senttiäkään yhteiskunnalta. Lopetin -85 kaiken virallisen työn, vaan elän yhteiskunnan ulkopuolella haarmaassa taloudessa mappi Ö:ssä ja kehotan muitakin kohtalotovereita tekemään samoin.
Näitä ”elinkautista” kärsiviä on nostettu päivänvaloon muutamien aktiivien toimesta, myös eduskunnassa on tehty muutama lakialoite asian tiimoilta. Kokonaisuutena koko asiaa ollaan hiljaa lakaisemassa maton alle, koska osa velallisista poistuu kuitenkin luonnollista tietä seuraavien vuosikymmenten aikana. Pahinta koko asiassa on se, että osa velallisista on lapsiperheitä, joten tällaisessa taloudellisessa sidosryhmässä velan kärsijöinä ovat myös lapset.
Porvoon esimerkki oli karmea, siitä mihin äärimmäinen umpikuja voi johtaa. On selvää, että taustalla on mielen terveydellisiä ongelmia, mutta voiko niistä syyttää perheensä lopettanutta. Tosin kihlakunnan voudille ja sosiaalitoimelle se oli helpotus koska listat siistiytyvät taas neljällä. Kun kunnilla ei ole rahaa velkaneuvonnalle, eikä neuvojilla aikaa velallisille uhreja tulee lisää…suurin osa uhreista kuolee hiljaa kotonaan lääketokkurassa, liskaantuen siltapilariin tai rekan alle.
PS. Pientä elektronikka yritystämme jahtasi liikevaihtoverotarkastaja 4-vuotta. Lopuksi hän ajoi firman konkurssiin ja saimme yhtiömiehinä syytteet törkeästä veropetoksesta. Syytteet kaatuivat aikanaan toteen näyttämättöminä .
Seuraus: 15 osin perheellistä ihmistä menetti työpaikkansa 2-lapsiperheellistä omistaajaa koko omaisuutensa ja tulevaisuutensa, yritys jo rakennetut markkinat sekä tuotteensa. Syytteitä ajanut verotarkastaja jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle -86.
Olen hoitanut lapseni maailmalle, kouluttanut ja hommannut heille katon päänpäälle saamatta senttiäkään yhteiskunnalta. Lopetin -85 kaiken virallisen työn, vaan elän yhteiskunnan ulkopuolella haarmaassa taloudessa mappi Ö:ssä ja kehotan muitakin kohtalotovereita tekemään samoin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
aina maksettava..eikös juu. Kun ottaa velan taatakseen ottaa velan maksaakseen - tai jotain sinnepäin.
Riskejä pitää yritystoiminnassa ottaa ja valitettavasti myös kantaa huonoimmassakin tapauksessa. Yritystoiminnassa voi saavuttaa paljon, mutta voi huonoimmassa tapauksessa menettää koko elämäntyönsä.
Korjattava epäkohta on:
Väärinkäytettynä viranomaisten valta tuo vaikeuksia yritystoimintaan tai voi ajaa terveen yrityksen konkurssiin. Järjetöntä on ettei heillä ole mitään vastuuta tai korvausvelvollisuutta tekemisistään vaikka toimivat vain "negatiivisen pärstäkertoimen" perusteella.
Kaikkien viranhaltioiden mielenterveys pitäisi tutkia vuosittain. Samalla pitäisi selvittää kykeneekö viranhaltija tekemään työnsä oikeudenmukaisesti ilman että henkilökohtaiset mieltymykset tai ennakkokäsitykset vaikuttaisivat työn suorittamiseen.