2,5 v

Tai vaikka perheettömiäkin.. Tai muuten vain paljon erossa olevien pariskuntien ajatuksia haluaisin lukea.

En ole varsinaisesti linnaleski, mutta kokemusta on tällaisista tilanteista ja kovasti. Suosittelen lämpimästi, että hyödynnät nyt tämän tilanteen siten, että otat sen testinä. Kestääkö suhde tämän tuomion vai ei. Harvat tapaamiset ovat ihan hyvä asia tätä testiä silmälläpitäen. Voit esimerkiksi kertoa tapaamisessa, että olet alkanut miettiä suhdettanne ja olet ehkä tavannut jonkun toisen, vaikka näin ei olisi siis tapahtunutkaan. Tällä tavalla pääset tarkkailemaan miehesi reaktioita. Repsahtaako hän subuteksiin, piriin vai psyykelääkkeisiin? Seuraavalla kerralla tapaamisessa jos suupielestä tippasee kuolaa, voit paljastaa, että kyseessä olikin vain pieni käytännön pila.

Toisaalta voit ihan konkreettisesti käyttää tilanteen hyväksi, kuten varmasti jo olet tehnytkin, omien seksikokemuksien laajentamiseen. Miehesi hankkii omia kokemuksia vankilassa ja sinä vankilan ulkopuolella. Näistä kannattaisi keskustella avoimesti perhetapaamisen jälkeen niin sanottujen tyynypuheiden aikana. Kysy mieheltäsi, että "miltä se vankipojan kalu tuntuu kun se työntyy sinuun?" Tällä tavalla jää on murrettu ja pääsette samalle tasolle keskusteluissanne.

Lopulta hanki postilokero-osoite väärällä nimellä ja lähetä miehellesi kirje. Voit esiintyä naisena tai miehenä, mutta kerro, että näin hänen kirjeenvaihtoilmoituksen. Älä tarkenna, että missä sen ilmoituksen näit, jotta ei pääse syntymään ristiriitaa. Varmaa nimittäin on, että hän on kylminä öinä sellissään päättänyt julkaista kirjeenvaihtoilmoituksen. Nyt voit käyttää tilaisuutta hyväksi ja houkutella miehesi kertomaan salaisimmat haaveensa ja ne oikeat ajatukset.

Kerro miehellesi vihaavasi ajatusta siitä, että hän olisi jonkinlainen neiti joka haluaisi avolaitokseen tai koevapauteen. Kerro, että pakahdut ylpeydestä, mikäli hän pysyy kivitalossa koko tuomion ajan. Tällä tavalla saat pidettyä hänet paremmin kontrollissa. Sinusta tulee ikäänkuin miehesi vartija ja vankeinhoitaja, joka tällä tavalla valvoo hänen sopeutumista yhteiskuntaan.

Merkkaa myös kalenteriisi 06/2014, koska se on se takaraja sille, että miehesi on jälleen tutkarina.

"Torijarvinen"on todella sairas!
Mahtaako olla jossain laitoksessa ja päässyt sillä koneelle?
No,annetaan henkisesti häiriintyneen olla ja elää fantasioissaan...

Nimim. 1 1 ;

Kokonaistuomio oli 4 v 4 kk, hän ei ole ensikertalainen joten tuomiosta jää istuttavaksi 2/3. Eli vähän päälle 3 v olis istunut, mutta nyt oli tullut päätös että hänet siirrettiin päihteettömälle, josta hän siirtyy avolle joskus n. 6-8 kk päästä.

Avolle siirtymisen jälkeen hänen kohdalla ruetaan jossakin vaiheessa suunnittelemaan koevapautusta. Mutta siihen siis vielä menee näillä näkymin oma aikansa.

Kuitenkin, hän pääsee siis pois 12/2013, puoli vuotta on kohta jo istunut, kesäkuussa lähti.


**************

Ja sinulle edellinen kirjoittaja ;

Mieheni ei ole homo. Meillä on tietyin väliajoin perhetapaamiset, joissa saamme viettää aikaa kaksistaan.

No enhän minä missään vaiheessa sanonut, etten jaksais seksin takia odottaa. Jaksan hyvinkin. Mieheni kyllä antaa minulle tarvitsemani, kiitos vain tarjouksesta. :)

Kiitos asiallisesta kommentistasi nimim. 1 1

Minä kyllä tiedostan sen riskin päihdeongelmasta. Mieheni elämään kuului ennen vankilatuomiota päihteet, mutta hänellä ei ollut pakottava tarve saada mitään muuta kuin tupakkaa aamuisin (kun sekinhän lasketaan päihteeksi), mutta niin.. Kyllä hän käytti muutakin, mutta ei ollut mikään narkkari. Hän hakeutui vankilassa päihteettömälle siitä syystä, että sieltä on hyvät mahdollisuudet päästä avolle, jonne hän näillä näkymin pääsee siis luult. ensi kesänä (on istunut silloin vuoden tuomiostaan, ja päihteetön kestää n. 6-8 kk).

Tuen toki miestäni kaikin mahdollisin tavoin - lähetän hänelle kirjeitä, rahaa ja tavaroita joita hän tarvitsee. Haluan olla hänelle niin paljon tukena kuin vain suinkin tässä tilanteessa voin. Minulla on tällä hetkellä aikuiskoulutus itselläni vielä kesken, käyn sitä ja elän päivä kerrallaan. Kuitenkin joka päivä odotan mieheni soittoa, ja usein hän soittaakin minulle vaikka se onkin niin pirun kallista sieltä soittaa.

Tänäänkin hän soitti ja kiitti minun tuestani, sanoi että tämä kaikki on paljon helpompaa kun minä tuen häntä. En pystynyt muuta sanomaan, kuin että aion tukea häntä parhaalla mahdollisella tavalla jatkossakin, ja olen hänen tukenaan siviilissäkin, kun tuomio on lusittu. Ja kyllä hän sen tietää, olemme kuitenkin naimisissa, ja en luovuta ihmisten suhteen helposti koskaan. Hän ansaitsee tilaisuuden näyttää minulle, että tuomion syyt joista hän istuu, ovat menneisyyttä.

Ja tiedän, että kaikki tämä tuntuu paljon helpommalta sitten, kun hän rupeaa saamaan enemmän "vapauksia" vankilasta - kuten ns. lomapäivät. Tiedän, että ajan kanssa tämä kaikki kyllä helpottaa, ja kaikki tämä odotus loppupeleissä palkitaan.

Kiitos asiallisesta kommentistasi.

Kiitos infosta, mutta olen jo tietoinen tuosta ryhmästä ; näin vankilan seinillä ilmoituksia.

Ikävä kyllä en asu Helsingin seudulla, ja minulla ei ole aikaa pienen lapsen takia jäädä notkumaan sinne. Käyn tapaamisissa ja lähden takaisin kotiin. Siksi toivoisinkin, että näitä tällaisia vertaistukiryhmiä järjestettäisiin laajemminkin kuin vain HKI-seudulla.

Hän anoi siirtoa lähemmäksi, mutta ei päässyt (hieman lähempänä olisi ollut Mikkelin vankila / Riksu). Ja toisekseen hänellä oli kirjat Vantaalla ennen vankilatuomiotaan, vaikka asuikin periaatteessa minun luonani täällä.

Mutta kuitenkin. Ei minulla sinäänsä ole ongelmaa vaikka joudunkin matkustamaan tapaamisiin n. 200 km suuntaansa. Toivon vain että joku kehittäisi tännekin suunnille vertaistukitoimintaa.

En aina ymmärrä millaisia tapaamisia vankiloissa järjestetään? Mieheni soitti juuri äskettäin, ja kysyi että pääsenkö lauantaina tapaamiseen. Hän sanoi, että se on jollain muotoa erilainen tapaaminen, muttei nähtävästi kuitenkaan perhetapaaminen, koska ei hän sitä tälle viikonlopulle hakenutkaan. Muttei ilmeisesti myöskään normaali valvottu tapaaminen, kun hän puhui tapaamisen tapahtuvan ns. yksityisissä tiloissa.

Onko päihteettömällä erilaiset tapaamiset, kuin ns. "normaali osastolla"?

Ketjussa on huomionarvoista asiaa. (Plus asiatonta, ja huumoria)

Vaikea on sivullisen osallistua toisten kakkuihin silloin kun ei tiedä osapuolten tunneskaaloja. No, ehkä myötätunnolla kuitenkin.

En ole seurannut tarkemmin. Kaikenlaiset vertausryhmät taitavat toimia pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Hankalahan niihin on mennä matkojen vuoksi.

Muualla ja etenkin pienillä paikkakunnilla on nolous kun ei voi avautua aivan kenelle vaan saati alkaa kertomaan matkasellitarinoita tyyliin "mieheni on tällä hetkellä saudi-arabiassa komennuksella" tai "öljynporauslautalla Norjassa" /

Ne tahtoo aueta ja tulla ilmi tarinat, että eikös mies käy lomilla ollenkaan, ja miksi puoliso häipyy aina viikonloppuisin jonnekin?

Sun pitäisi yrittää löytää joku luotettava ystävä vaikka netitse jonka kanssa vaihtaa ajatuksia jos ei usein niin harvakseltaan. Sinulla taisi olla kriteeri tuolla alempana, että haluaisit osallistua henk koht johkin tapaamisiin. Mutta niitä ei ole siellä missä asut. Entä joku diakoni - muu?

Kiitos vastauksistanne!

Juu, moni vanhoista tutuistani eivät tiedä tilannettani, toisille taas voin avautua ilman mitään ongelmia. Omasta suvustanikaan kaikki eivät tiedä totuutta, vielä. Ja toisaalta, miksi aivan kaikkien edes tulisi tietää, jos muutenkaan ei niin kamalan läheisissä väleissä välttämättä olla.

Tuntuu taas, että kun joillekin tutuille avaudun vähän liikaakin joskus. Eräs ystäväni on miespuolinen henkilö, hän on ollut melkeinpä ainut jolle olen voinut avautua vapaasti ja aina kun siltä tuntuu. Monet muut ovat niin kiireisiä, tai mitä ovatkaan, etteivät jaksa kuunnella minua. Voihan se vika olla minussakin.. Osaan toki keskustella ja kuunnella muitakin heidän huolistaan. En sentään ihan omaan napaan tuijottelija ole, vaikka tilanteeni onkin vaikea.

Kiitos kuitenkin teille jotka vastasitte asiallisesti.