Miksi dobermannit ovat pelättyjä?

Nykyään lähinnä ulkonäkö, joka kuvastaa rodun alkuperää.

Se johtuu varmaan siitä, että rodun ottanut ei osaa kunnolla kouluttaa koiraa. Itselläni on ollut 2 dobermannia ja nykyään minulla on yksi dobberi. Kun dobermannin kunnolla kouluttaa siitä saa uskollisen kumppanin.

Joillain dobbereilla on vahva suojeluvietti, joka pitää hallita, ettei mene ns. "yli".

Ihania koiria yleensä, avoimia ja ystävällisiä sekä rakastaa omistajaa/perhettä
yli kaiken ja hellyydenpuuskista saa tuta kaikki tutut. Erittäin lapsirakas rotu,
se mainitaan jo rotukuvauksessa.

Rodun ikävä maine johtuu osittain alkuperästä ja ulkonäöstä, mutta myös valitettavan paljon siitä, että doberman oli 1990-luvulla muotirotu (kuten pittbulit nykyään). Tämä johti siihen, että monet sellaiset ihmiset, joille ei ollut osaamista eikä aikaa, hankkivat dobberin egonjatkeeksi. Pentutehtailua esiintyi. Sitten lehdissä alkoi esiintyä juttuja tappaja-dobermanneista, jotka olivat raadelleet muita koiria tai purreet ihmisiä. Tämä oli tietenkin osaamattomien omistajien ja vastuuntunnottomien kasvattajien syytä, mutta rotu sai huonon maineen. (Kasvattajien siksi, että pentuja teetettiin rahan vuoksi sopimattomilla koirilla, esim. aroilla tai liian dominoivilla.)

Doberman on suuri ja aktiivinen vahtikoirarotu, joka vaatii hyvän peruskoulutuksen. Osaavan omistajan käsissä se on aivan upea kaveri, mutta laiskalle tai lepsulle se ei sovi.

Jos sulla on jämäkkyyttä kouluttaa pinseri, uskon, että voit pärjätä hyvin dobermannin kanssa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että dobberit on tosiaan isoja koiria, jotka vaativat tilaa ja liikuntaa.

Suosittelen narttua ensimmäiseksi, koska nartut eivät ole ihan niin dominoivia. Uroksen dominanssiin voi vaikuttaa toki leikkaamalla se nuorena. Itselläni on ollut muutama tällainen upea koira ja yhden pentueenkin olen teettänyt.

Tämän vuoksi
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/mies-lopetti-koiran-pesapallomailalla/art-1288430621983.html

Tuli mieleen tästä kejusta, että yllättävän moni suomalainen saattaa pitää dobermannia jonain supertappajana ja huippuvaarallisena melkeinpä pelkästään ulkonäkönsä puolesta :D, typistetyt korvat ja uhmakas olemus ja kaikkee :D.

Kaiken huippu oli kun joskus katsoin erään tuttavani kanssa youtubesta videota, jossa jollain ulkomaalaisella miehellä oli puuma ''lemmikkinä'' ja heitin siihen, että ''eipä taida paljoa dobermannien/rottweilerien ulkoiluttajat uhota tolle kaverille pelotekoirallansa, kun toinen taluttaa vastaan puumaa... :D'', niin tämä tuttavani oikeasti luuli, että dobermanni voittaisi puuman taistelussa, siis puuman! :D Tai että doberilla olisi ylipäätään edes mitään saumaa edes tasaväkiseen taisteluun puuman kanssa. Siis 45 kilosella Doberilla tällaista http://www.youtube.com/watch?v=v5i4hRQogj8&feature=related jotain 60-75 kiloista täyttä lihasta olevaa kissaa vastaan :D.

Mut hei, onhan se dobberi tietty useampia vastaantulevia koiria pelottavamman näköinen, varsinkin jos sillä on typistetyt korvat ja typistetty häntä, niin tottakai se voittaa silloin ison kissapedon :D.

Kukaan tuntemistani dobberin omistajista ei edes mieti, että voittaako puuma vai voittaako laumanvartija vai dobberi. Moiset asiat ei kuulu normijärkevän ihmisen elämään lainkaan.

Koiraa opetetaan käyttäytymään ja siltä myös vaaditaan käytöstä. Koira on perheenjäsen, myös dobermann. Jos tuo oma koirani on jonkun mielestä pelottavan näköinen niin minkäs sille mahtaa. Monien ihmisten mielestä voi jopa kultainennoutaja olla pelottavan näköinen.

yksi, kaksi, neljä eiku ööö lööö

Korjataan vielä sen verran, ettei minulla ole mitään dobereita vastaan enkä pelkää niitä, vaan pidän ja arvostan dobermanneja siinä missä muitakin koiria. Mutta toki joukkoon valitettavasti mahtuu aina niitä kaheleita egonsa buustajia, jotka hankkivat itselleen dobermannin vääristä syistä, eivätkä osaa edes kouluttaa sitä oikein. Mutta lähtökohtaisesti uskoisin, että suurin osa vastaantulevista dobermanneista on järkevän ihmisen hallinnassa ja saanut hyvän kasvatuksen. Myös suurinpiirtein kaikki dobermannit, jotka ovat tulleet ulkona vastaan, ovat vaikuttaneet juuri sellaiselta kuin hyvin kasvatetun dobermannin pitääkin vaikuttaa.

Jotkin ihmiset vaan vähän turhan herkästi luulevat koirista kaikenlaista niiden ulkonäön perusteella. Dobermanni ei ehkä ole söpö niin kuin ranskan bulldoggi tai lapin koira, mutta ainakin terve dobermanni on komea. Toki se korvien ja hännän typistäminen on aivan perseestä (vissiin jopa haitaksi koiralle) ja kertoo enemmän siitä omistajasta kuin siitä koirasta.