Olemme muuttamassa kesän loppupuolella omakotitaloon "maalle". Ympäristö näyttäisi olevan suhteellisen turvallinen ja virikkeellinen kissoille.
Kissamme ovat molemmat leikattuja, ("vanha rouva" 4v. ja "pikkupoika" 1v.) ja tähän saakka olleet sisäkissoja. Satunnaisesti ovat olleet ulkona valjaissa, ja ovat kyllä viihtyneet!
Nyt sitten muuton tullessa pian ajankohtaiseksi, olemme ajatelleet että heistä tulisi ulkokissoja (tiedän kyllä mitä laki sanoo!)... Miten voisi pikkuhiljaa totutella heitä ulkosalle ilman valjaita. Kamala huoli painaa kuitenkin alkuaikoina...
Jos jollain olisi hyviä vinkkejä/omaa kokemusta sisäkissojen ulkokissoiksi opettelusta, niin kertokaanhan!
Kissamme ovat molemmat leikattuja, ("vanha rouva" 4v. ja "pikkupoika" 1v.) ja tähän saakka olleet sisäkissoja. Satunnaisesti ovat olleet ulkona valjaissa, ja ovat kyllä viihtyneet!
Nyt sitten muuton tullessa pian ajankohtaiseksi, olemme ajatelleet että heistä tulisi ulkokissoja (tiedän kyllä mitä laki sanoo!)... Miten voisi pikkuhiljaa totutella heitä ulkosalle ilman valjaita. Kamala huoli painaa kuitenkin alkuaikoina...
Jos jollain olisi hyviä vinkkejä/omaa kokemusta sisäkissojen ulkokissoiksi opettelusta, niin kertokaanhan!
Vastaukset 53
Vanhimmat
Kamala huoli painaa varmasti sen jälkeenkin kun kissat hyväksyvät ja tottuvat uuteen ympäristöönsä ja tekevät siitä tietyn kokoisen reviirinsä. Niin mikäli tahdotte niiden elävän pitkään ja turvallisesti. Aina on tiedostettava se ettei ulkokissan eliniästä pysty sanomaan yhtikäs mitään. Valinta ja vastuu kissoista on tietysti teidän, mutta sanon minun sanoneeni, turha sitten itkeskellä kun kissa katoaa mystisesti (joutuu ketun suuhun, ihmisen väkivallan kohteeksi, auton alle rauhallisellakin tiellä). Teinä minä rakennuttaisin pihaan kivankokoisen ulkotarhan, siinä on virikkeellisyyttä (kunhan siitä huolehtii) ja jännitystä kuitenkin sen verran että kissa tykkää siinä ulkoilla. Meillä tämä on hyvin toiminut vaikka tarha ei ole suuren suuri. Jos asuisin itse maalla tai kivankokoisella tontilla rakennuttaisin noille paljon suuremman.
Niin ja mikäli kissojen turvallisuus ei kuitenkaan niin paljoa huoleta ja aikoo siitä tinkiä niin muistuttaisin että muuton jälkeen kissoja tulee pitää sisätiloissa useita viikkoja ja valjaiden avulla aloittaa opetus pikkuhiljaa. Tiedän niin paljon kissoja, jotka ovat muuton jälkeen eksyneet vieraassa ympäristössä, jopa alkaneet etsiä aijempaa kotia. Ja kun kissat lasketaan irti pihalla, se kannattaa tehdä juuri ennen niiden ruoka-aikaa ja jos käy niin hassusti että kissa katoaakin (jopa useiksi päiviksi) niin viimeistään se ruoan perässä kotiin tulee.
Hienoa, että kissasi pääsevät nauttimaan ulkona/luonnossa olemisesta :)
Kokemuksesta tiedän, että varsinkin leikattujen kissojen reviiri ei ole laaja, joten pelkoa siitä, että kissasi lähtisivät liian kauas vaeltamaan ei ole.
Totuta kissasi ensin uuden asunnon sisätiloihin. Odota, että he kotiutuvat taloon ja mieltävät sen uudeksi kodiksi. Vasta sen jälkeen voi päästää kissat ulos. Anna niiden itse mennä ovesta ulos. Pidä ovea auki. Ole pihalla heidän kanssaan. Muista, että kissojesi pitää tietää mistä mennään sisään ja ulos. Kutu heidät sisään (esim. hyvän ruuan avulla) jos eivät muuten tule ;)
Päästä heti uudestaan ulos, jos he haluavat mennä ulos. Näin he tietävät, että ulos pääsee toistekin. Pikkuhiljaa homma on rutiinia ja kissasi savat nauttia sekä KISSAN ja kotikissan elämästä!
Minä olen tehnyt keittiön ikkunalaudalle kissalleni kapuamisreitin. Keittiön ikkunan avattessani hän pääsee sisälle. Se on ollut todella hyvä, sillä nyt tiedän heti, kun kissaystäväni haluaa tulla sisälle.
Aluksi pidä kissasi yöt sisällä. Kuvittele sitten kun kesäillat pimenee, miten mahtavaa siloin kissoillasi on öisin olla ulkona! Sitten aamulla he tulevat heti herättyäsi sisälle nukkumaan... :)
Leikattukin kissa voi juosta vaikka miten kauas, jos se a) pelästyy jotain b) vapaana liikkuva koira jahtaa sitä c) se jahtaa itse jotain. Paniikissa kauas kotoaan juossut kissa ei läheskään aina löydä kotiinsa, varsinkin, jos koti ei ole koti, vaan kesämökki, jossa kissa ei tunne ympäristöä.
http://www.incatsuomi.fi/vapausvaarallista.asp
"Kissan asema lemmikkinä on yhä hyvin erilainen kuin koiran. Kissanomistajistakin suuri osa luulee kissan selviytyvän ulkosalla ja jotkut jopa luulevat kissan pärjäävän yksikseen luonnossa. Tämä ei ole totta. Kissa ei kuulu Suomen luontoon. Se ei kestä esimerkiksi pakkasta. Ulkona ilman valvontaa liikkuvaa kissaa uhkaavat monet muutkin vaarat kuten liikenne, myrkyt, väkivalta, taudit ja eksyminen. Jos annat kissasi kulkea vapaana, jätät lemmikkisi samalla näiden vaarojen armoille."
http://www.sey.fi/elaintenviikko/kissalaissa.html
"Ihminen on vastuussa ottamansa kissan turvallisuudesta ja hyvinvoinnista myös niin, että karkaamisvaara on mahdollisimman vähäinen. Kissa ei tunne liikennesääntöjä eikä tiedä sitäkään, että jotkut ihmiset ovat sille hengenvaarallisia. Vaarat eivät muutu vähäisemmiksi silloin kun kissa päästetään vapaasti lähtemään omille teilleen. Tämä tapa meillä on valitettavasti varsin yleinen.
Kissan hoidotta jättäminen ja hylkääminen on eläinsuojelulain mukaan kiellettyä. Metsästyslaki kieltää niinikään kissan hylkäämisen ja myös sen heitteillejätön. Euroopan neuvoston lemmikkieläinsopimus puolestaan määrittelee heitteille jättämisen ja hylkäämisen. Sopimuksen mukaan koditon kissa on heitteille jätetty tai hylätty. Heitteille jättämisestä on kysymys myös silloin, kun kissan omistaja päästää kissansa ilman valvontaa kotipiirinsä rajojen ulkopuolelle."
http://www.sey.fi/elaintieto/puuhaasisakissalle.html
http://www.sey.fi/elaintenviikko/kissaluonnossa.html
http://www.sey.fi/elaintieto/kissanoikeudet.html
http://www.sey.fi/elaintieto/vaarattavaljaissa.html
http://www.sey.fi/elaintenviikko/2002.html
Mistä ihmeestä kaikki löytöeläintarhoissa olevat kissat ovat tulleet, jos kissat osaavat kotiinsa? Mistä ihmeestä kaikki autoteiden varsilla olevat kissanraadot ovat tulleet, jos kissat osaavat väistellä autoja? Mistä ihmeestä kaikki ammutut/muulla tavoin tapetut kissat ovat tulleet, jos kissanvihaajia ei ole?
Sinulla ei ole mitäilmeisemmin mitään omakohtaista kokemusta kissanpitämisestä vapaana, kun näet asian noin mustavalkoisesti.
Kopioimasi tekstilainaukset ovat yksittäisten ihmisten mielipiteitä asiasta eivätkä mitään de facto-totuuksia.
On todella pöyristyttävää, että itseään kissanystäviksi kutsuvat ihmiset ovat täysin tuomitsemassa kissan vapaana pitämisen. (Kissalle oikeasti vaarallisessa ympäristössä kissaa ei tietenkin saa pitää vapaana). Kissan ystävien pitäisi olla puolustamassa kissan oikeutta liikkua vapaana!
Sen sijaan olette katkaisemassa (yhdessä kissanvihaajien kanssa) vuosisataista perinnettä kissan ja ihmisen rinnakkasielosta, jossa kissa eli kotona vapaana ihmisen rinnalla. Kissasta olette tekemässä valjastettua lemmikkiä. Niin, ja todellakin, kyllä ennenkin kissoista välitettiin. Aina (niinkuin nytkin) löytyy välinpitämättömiä ihmisiä kissoja ja muita eläimiä kohtaan. Se, että pitää/ei pidä (on pitänyt/ei ole pitänyt) kissaa vapaana ei kerro vielä mitään siitä, kuinka paljon oikeasti kissastaan välittää.
Ei emäntämme todellakaan ole hylkäämässä tai heitteille jättämässä meitä, vaikka aikomus onkin päästää meikäläiset, katit vapauteen.
Emäntä on asunut lapsuutensa maalla siellä on aina ollut kissoja, jotka ovat myös aina olleet ulkokissoja. Nyt kun emännän opinnot kaupungissa ovat ohi ja muutto omaan kotiin edessä, uskon, että me nautimme yhtä paljon vapaudesta, kuin emäntä ja isäntä omasta pesästään.
Mikä tekee kissasta niin erilaisen kuin muista lemmikeistä? Miksi juuri kissa pitäisi päästää vapaaksi, muttei esim. koiraa tai hevosta, tai vaikka seeprapeippoa?
Kokemukseni ulkokissoista on se, että kun asuimme maalla, meillä oli kaksi ulkokissaa. Toisen tappoi naapurin koira, kun kissa eksyi naapurin pihalle, toista ei ole löytynyt ikinä, kun kerran jätti tulematta kotiin.
On todella pöyristyttävää, että itseään kissanystäviksi kutsuvat ihmiset ovat tieten tahtoen valmiita vähät välittämään kissan turvallisuudesta. Kissan ystävien pitäisi olla puolustamassa kissan oikeutta turvalliseen, kivuttomaan, pitkään ja onnelliseen elämään.
Sen sijaan pidätte kissan arvon lemmikkinä alhaalla pitämällä yllä uskomusta, että kissa on jotenkin erilainen lemmikki kuin muut lemmikit, ja että se ei muka jää auton alle, tai että sille ei mitään tapahdu. Ethän päästäisi lastasikaan yksi ulos ulkoilemaan.
Se että pitää kissan vapaana, kertoo kahdesta asiasta: siitä, ettei muka tiedä, että ulkona on vaarallista, tai siitä että tietää sen, muttei välitä vaan antaa kissan mennä jäämään auton alle.
Et ilmeisesti osannut vastata viestini lopuosassa esittämiini kysymyksiin?
Ei kai sitten. Ehkä kysymys onkin vain siitä, etteivät emäntänne ja isäntänne viitsi sen vertaa vaivautua, että katsoisivat peräänne, ettei teille tapahdu mitään ja ettette kokisi pahimmassa tapauksessa kivuliasta kuolemaa pitkän kitumisen jälkeen.
En olekaan sanonut, että kaikki eläimet tulisi päästää vapaina kulkemaan luontoon. Eikä se tässä tapauksessa ollenkaan tarkoita sitä, ettenkö välittäisi tai huolehtisi kissoistani. Sinun kommenttisi kuulostaa niin yksioikoiselta ja ainoalta oikealta!
Minultakin on kettu kerran tappanut kissan, toki se tuntui ja tuntuu pahalta, mutta tiedätkö mitä, on olemassa luonnonlaki. Niin kissoille, ihmisille kuin meitä suuremmille voimille. Ja yleensä se on niin, että heikompi häviää. Jos on niin tapahtuva, se tapahtuu.
Enkä anna kissojani vapaaehtoisesti kenenkään herkkupöytään. Tässä tapauksessa vain koen parhaimmaksi sen, että kissani saavat tuntea vapauden, saavat tuntea olevansa enemmän kissoja kuin koskaan!
Niin sinulla ei kyllä todellakaan taida olla mitään kokemusta kissan pitämisestä vapaana
ulkona.
MInun vanha kissaystäväni eli 17 vuotiaaksi ja ulkoili aina halutessaan ulkona vapaana. Nykyinen kissaystväni on noin kolme vuotta ja saa elää kissanpäiviä kotonamme (ja ulkoilee vapaasti).
Kerrran irtipäästetty koira juoksi pihallemme ajaen kissaamme takaa. Kisu juoksi piilopaikkaansa suojaan. Yleensähän se on toisinpäin, että kissa ajaa koiraa takaa. Siis ei ne koirat kissoja tapa. Jos näin on käynyt niin se on erittäin harvinaista. Huom. koirat pitää pitää kiinni, kska ne voivat olla vaaraksi muille. Kissat eivät.
Almalle ja Eskolle toivota ihania kissapäiviä!
En sanonutkaan, että olet sanonut, että kaikki eläimet pitää päästää luontoon. Kysyin, että mikä tekee kissasta erilaisen kuin muista lemmikeistä? Miksi kissa pitää päästää vapaaksi, mutta ei muita lemmikkejä?
Sinulta on kettu tappanut kissan. Uskotko sen, ettei salama iske kahdesti samaan paikkaan?
On olemassa luonnonlaki, mutta on olemassa terve järki ja ennaltaehkäisevää toimintaa.
Kissa tuntee olevansa ihan yhtä paljon kissa, oli se missä tahansa, turvassa sisällä omistajansa kanssa leikkimässä, tai ketun hampaisiin kuollessaan.
Tässä on nyt pattitilanne: minä uskon olevani oikeassa, sinä uskot olevasi oikeassa, kumpikaan ei muuta mieltään. Kuka kärsii? Kissa, joka jää mahdollisesti auton alle, kuolee ketun hampaisiin, joutuu julmien poikien kivittämäksi tms.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000003720264
Kissojen tiedetään myös raadelleen ihmisiä, varsinkin jos joku lapsi halutessaan silittää kissaa, joka ei halua silityksiä, ja ahdistaa sen nurkkaan.
Ja tässä tapauksessa sinun mielipiteesi on se oikea, koska sinä pidät kissasi sisällä?!
Ja sitäpaitsi mitä suurimmalla todennäköisyydellä salama ei iske juuri samaan paikkaan.
"Kissa, joka jää mahdollisesti auton alle, kuolee ketun hampaisiin, joutuu julmien poikien kivittämäksi tms. "
Kylläpä sinä näet kissan elämän vaaroja täynnä. Nuo kaikki ovat mahdollisia, mutta oikeassa asuinympäristössä erittäin epätodennäköisiä.
Luettelisitko samalla kuinka monella tavalla ihmisiä kuolee päivittäin ulkoillessaan, niin saadan hieman perspektiiviä. Uskallatko mennä ulos?
"Mikä tekee kissasta niin erilaisen kuin muista lemmikeistä? Miksi juuri kissa pitäisi päästää vapaaksi, muttei esim. koiraa tai hevosta, tai vaikka seeprapeippoa? "
Kissa ei vapaana ollessaan ole vaarana ihmiselle. Kissa osaa halutessaan tulla takaisin kotiin (kissa elää tietyllä reviirialueella). Kissa tekee yhä edelleen tärkeää työtä hiirien ja rottien kannan kurissa pitämiseksi asutusalueilla.
Erona esim, koiran tai hevosen vapaaksi pitämisenä on se, että ne voivat olla vaaraksi ihmiselle. Seeprapeippo ei selviäisi tod. hetkeäkään vapaana, ja todennäköisemmin ei tulisi takaisin kotia.
Ja tässä tapauksessa sinun mielipiteesi on se oikea, koska päästät kissasi ulos?
Sitäpaitsi salama iskee aika useinkin samaan paikkaan.
Katsos kun kissani ovat vielä sisällä, eikä se minun mielipiteeni tule koskaan olemaan se ainoa oikea. Ymmärrän kyllä sisäkissojen omistajien tuohtumuksen.
Omat kissani ovat olleet koko ikänsä sisällä, ja nyt tulevat pääsemään ulos.
Voitko olla niin omistushaluinen ja sanoa niin, että kissasi rakastavat sinua yli kaiken, eikä heillä tarvitse olla muuta elämää?!
Kissoille omistaja on kuitankin vain se henkilö, joka täyttää sen ruokakupin ja silittää...
"Voitko olla niin omistushaluinen ja sanoa niin, että kissasi rakastavat sinua yli kaiken, eikä heillä tarvitse olla muuta elämää?!
Kissoille omistaja on kuitankin vain se henkilö, joka täyttää sen ruokakupin ja silittää... "
Tuo oli todella hyvä pointti.
Jos olet tuota mieltä kissan psykologiasta, suosittelen lämpimästi lukemaan Helena Telkänrannan kirjan Matka kissan mieleen.
Ei ole omistushalua uskoa jonkun rakastavan itseään. Kissoillani on loistava elämä, pääsevät isoon ulkotarhaan milloin haluavat (eivät kylläkään kovin usein) sekä valjaissa kävelylle. Tykkäävät kovasti.
Kiitos kirjavinkistä. Saatan lukeakin sen syksyn pimeinä iltoina...
Ja varmasti jokainen kissan ystävä haluaa luoda kissalleen sellaisen elämän, josta sekä kissa että omistaja nauttii. Sitä en kiistä.
päde tähän. Kissa nimittäin ei kuulu Suomen luontoon vaan on tullut tänne ihan muualta. Ihmisen velvollisuus on huolehtia tästä lemmikistä, samoin kuin muistakin lemmikeistä ja kotieläimistä. Kissalle ei saa tuottaa turhaa kärsimystä, mutta milläs sen estät jos kissa musertuu renkaan alle mutta jää vielä armottoman pitkäksi aikaa henkiin tai kettu nappaa ja napsii suihinsa. On todella älytöntä kuvitella irrallaan ulkoilevan kissan olevan jotenkin turvassa ympärillä uhkaavista vaaroista. Kissa on turvassa ainoastaan hihnan päässä (ei aina silloinkaan) tai tarhassa mutta vapaana se on vapaata riistaa villieläimille. Sanottiin myös ettei leikattu kissa matkaa pitkälle, vaan kyllä se matkaa. Mm. tuttujen leikattu kissa [Asuu maalla] tekee kesällä muutamien päivien reissuja, joista palaa joskus pahoin loukkaantuneena. Viimeksi se kinkkasi kolmella jalalla monta viikkoa eikä jalkaa "huollettu" kuntoon ja kyseessä oli luultavasti tavallinen uroskissojen välinen tappelu.
>>Kissa osaa halutessaan tulla takaisin kotiin (kissa elää tietyllä reviirialueella)
...omistaja on toki se jonka kanssa kissan ei tarvitse ruveta kilpailemaan - ei ruoasta, nukkumapaikasta tai seksistä. ;) Kissa muodostaa omaan ihmiseensä elinikäisen ystävyyden jossa aikuinenkin kissa on aina pentu suhteessa ihmiseen. Ihminen on siis eräänlainen elinikäinen "emo" jolle osoitetaan pyyteetöntä rakkautta ja välittämistä. Ulos päästessään kissan maailma vain muuttuu toiseksi - siitä tulee suuri saalistaja ja hiirten kauhu! Kissa on armoton peto kun se hiipii, kärttää ja vaanii lintuja mutta kotiin palatessaan siitä tulee taas viaton pieni hellyydenkipeä olento. =) Vaikea sanoa minkälaisia 'ihanuuksia' (tai julmuuksiakin) kissa voi luonnossa kokea, vaikkakin mm. kissan saalistusviettiä pystyy hillitsemään leikittämällä sitä paljon. Kissa siis purkaa energiansa tuohon leluun.
Aina tapauskohtaisest pitää punnita vaarariskien suuruus asuinympäristössä, joten yleistyksiä ei voi tehdä.
Et ole ilmeisesti koskaan tuntenut kissaa joka saa liikkua vapaana ulkona. Kun pystyisit (ja suostuisit) näkemään sen ilon ja elämisen innon kissassa jonka se luonnossa vapaanaliikkumisesta saa, niin tuskinpa hentoisit sitä kissoilta kieltää.
Kyllähän ne minkkiketutkin on turvassa niissä häkeissään, mutta onko täydellisessä turvassa eläminen kaikkein tarkeintä elämässä. Minusta ei. Mielestäni ajatteletkin vain enemmän itseäsi, kun et hentoisi kissoja ulos päästämään. Tottahan se on, että suru olisi kova jos kissalleni jotain sattuisi, mutta sellaista elämä on. ELÄMÄÄ ja kuolemaa. ILOA ja surua. En haluaisi viettää sitä elämää (huom. nyt pienellä kirjoitettuna) kahlittuna, eikä muuten kissanikaan.
Niistä miljoonista kerroista kun kissa on tullut kotiin, ei tietenkään palstoilla revitellä. Se kun on yleensä itsestäänselvyys ;)
Siis nuo eivät todellakaan olleet ainoat paikat, missä on ilmoituksia kadonneista kissoista. Lue lehtiä, katsele kauppojen seiniä (myös muualla kuin kotikaupungissasi). Löytöeläintalot ovat pullollaan kissoja. Mistähän ne ovat sinne joutuneet? Hmmm... Eivät ainakaan ole omistajiltaan kadonneet, olen varma, että omistajat tietävät missä kissansa ovat, ja että jos löytöeläinkoti päästäisi kissat vapaaksi (niinkuin niiden pitäisi päästää, kehtaavatkin pitää niitä sisällä, päästäisivät ne vapaasti etsimään tietä kotiin), niin ne kaikki löytäisivät heti kotiin. Just joo.
Kas kun mun kissat on ihan riemuissaan sisällä, kun niillä on tilaa juosta ja erilaisia kiipeilyjuttuja ja leluja.
News flash: tarhaminkit ei oo lemmikkejä, vaan niistä tulee turkkeja... Vähän eri asia. Ja ei, en oo turkistarhauksen kannalla.
Ajattelen, että kissani ovat onnellisempia sisällä leikkimässä mun kaa kun kitumassa tienvieressä kun auto on ajanu yli... Sen voi nimittäin estää. Ei tuolla näy viisvuotiaita kersoja (paitsi pikku-Anton) yksin ulkoilemassa, kun "se tykkää niin mennä vapaana, ja tottakai olisin surullinen jos se kersa kuolis, mutta sehän on vaan elämää"... Järjen käyttö sallittua.
"Eihän oma kissa koskaan katoa eikä omalle kissalle mitään voi tapahtua" - näin aika usein ajatellaan ja sitten tullaan palstalle hakemaan myötuntoa ja itkeskelemään menetettyä ystävää, vaan turhaa se on sitten enää. Jotkut ihmiset ehkäpä ajattelevat kissan olevan vain eräänlainen objekti, siis täysin korvattavissa toiseen mutta minulle kissa on ainoaa luokkaansa mitä ei toisella korvata. Esim. maatiaiskissoissa on niin montaa luonnetta että ei ole aina ihan helppoa löytää toivotun luonteista kissa ja pettymys saattaa olla suuri. Nykyiset kissani ovat minulle maailman ihanimpia enkä varmasti löytäisi aivan samanlaisia kissoja mistään. =/
Onko sellainen vain pienellä kirjoitettua elämää kun kissa viettää kissanpäiviä takan lämmössä rakastavan omistajan kyljessä kiinni, tarjotaan ateriat kuin parhaasta huonepalvelusta, kissan kanssa vietetään aikaa - sille annetaan aikaa (eikä potkaista ulos aktivoitumaan jottei ole omien kiireiden tiellä...) , sen kanssa leikitään, sen terveydestä huolehditaan, sen ei tarvitse kärsiä kylmää, nälkää, yksinäisyyttä, pelkoa, turvattomuuden tunnetta, kärsimystä eikä mitään epävarmuutta kun on huolehtiva vastuuntuntoinen koti. Sellainen ei jonkun mielestä ole kissan elämää mutta joku kerran tällä palstalla (aikoja sitten) sanoi mietelmän "poissa silmistä, poissa sydämestä" , se on karu totuus.
"Onko sellainen vain pienellä kirjoitettua elämää kun kissa viettää kissanpäiviä takan lämmössä rakastavan omistajan kyljessä kiinni, tarjotaan ateriat kuin parhaasta huonepalvelusta, kissan kanssa vietetään aikaa - sille annetaan aikaa (eikä potkaista ulos aktivoitumaan jottei ole omien kiireiden tiellä...) , sen kanssa leikitään, sen terveydestä huolehditaan, sen ei tarvitse kärsiä kylmää, nälkää, yksinäisyyttä, pelkoa, turvattomuuden tunnetta, ..."
Kuulostaa hienolta :)
Tämän lisäksi kun kissa vielä pääsee halutessaan ulos ja sisälle (huom. eivät sulje toisiaan pois) niin sitten se on sitä KISSANELÄMÄÄ!
Kun kissa pääsee halutessaan ulos jäämään auton alle, se on _kissanelämää_ (capsit netissä on huutamista, eikä minulla ole tarvetta huutaa), mutta jos koira on yksin ulkona, se on _koiranelämää_. Toinen on positiivisesti latautunut konventio, toinen negatiivisesti, vaikka kyseessä on täysin sama asia. Kyllä ihmiset ovat hassuja.
Koiria ei muuten varmaan siksi päästetä yksin ulos, kun kaikki koirat maksavat jotain, samoin kuin rotukissat, maatiaisethan usein ovat ilmaisia, tai sitten maksavat pari kymppiä. Monella tuntemallani rotukissanomistajalla on myös maatiainen, ja kummatkin ovat sisäkissoja.
Se ei ole yhtään sama asia.
Miksi ei ole?
Kissa ja koira ovat molemmat lemmikkieläimiä, jotka ihminen on kesyttänyt aikaa sitten. Myös koira pystyy pyydystämään ruokansa luonnossa, ja molemmat voivat ärsytettyinä olla vaarallisia ihmisille. Miksi kissa pitää päästää jäämää auton alle, mutta koiraa ei?
Edellinen kommentti oli hyvä ja tyhjentävä.
Meidän Mortti - jota sanon "syntymässä säikähtäneeksi" koska se on todella arka ja vähän erilainen - ulkoilee vallan öisin.
Ilmeisestikään siellä ei ole silloin niin paljon meteliä, ihmisiä, yms. häiriötekijöitä kissalle.
Muutimme tähän asuntoon n. 2 vuotta sitten (rivitalo pienessä 4000 asukkaan kirkonkylässä, metsän laidassa) ja itselläni oli sama ongelma kissojeni kanssa, kuin sinulla nyt.
Silloin suunnittelin isoa ulkoilutarhaa ja muuton jälkeen kissat seurasivat minua pihatöissä.
No, nehän tottuivat viikon aikana pihapiiriin niin, ettei tuota tarhaa sitten tarvittukaan :)
Odota kuitenkin niin kauan, että kisusi tottuu uuteen kotiin ja aloittakaa tutustuminen uuteen ulkoilumaastoon yhdessä.
Toinen kolliviikari, Vertti, vierasti uutta kotia niin, että huusi pari päivää yhtä soittoa. On muuten sellainen kollipoika joka ei tavallisesti saa minkäänlaista naukaisua aikaiseksi.
Hyviä kesähetkiä ja -retkiä sinulle ja kisuillesi.
P.S.
Muistathan madottaa ne usein sitten kun niistä tulee vapaasti ulkoilevia.
Niillä taitaa alkaa kissanpäivät!
Kiitos teille kaikille näistä kannustavista ja ei niin kannustavista kommenteista.
Kyllä se on meidän kohdalla nyt niin, että kun elokuu koittaa, me olemme kaikki ulkona!
Jos vielä tulee jotain mieleen, niin kirjoita vaan! Tätä on kivaa ja mielenkiintoista lukea!
Minä menetin kaksi rakasta lemmikkiä julmalla tavalla (toista ei löytynyt koskaan, toisen näin raadeltuna), ennen kuin viisastuin. Haluatko sinä olla ehdoin tahdoin yhtä tyhmä? Myös muiden kokemuksista voi viisastua. Et kai työnnä päätäsi takkaan, jos kaverisi kertoo, että se sattuu, vaan uskot hänen kokemustaan, etkä tunne tarvetta kokea se itse?
Ai niin, asuin maalla, kun menetin kissani. Maalla ei ole sen turvallisempaa. Naapurin kissa kuoli vanhaan, rannalle unohtuneeseen katiskaan, kun meni sisälle, eikä päässyt pois. Huuhkaja vei yhdessä vaiheessa parikin kissaa, tai saattoi olla kettu, raadoista ei voinut päätellä, kun olivat niin mädäntyneet jo. Kirkonkylällä on aika monta kissaa jäänyt auton alle.
Et voi kai sanoa, että olet yksin näistä asioista vastuussa ja ainoan oikean mielipiteen kannattaja...
Nyt siis väitetään että julmurit ja kissanvihaajat laittavat kissansa yksin selviytymään luonnon armoilla.
Minä aion ruokkia ja rakastaa kissojani yhtä paljon kuin ennenkin, ehkä enemmänkin, päästämällä ne ulos.
Myönnä sitten meidän kaikkien kuullen että kissasi saattavat elää puoli vuotta, jopa vuoden tai 3 vuotta, ehkä enemmänkin ennen kuin kummallekaan mitään sattuu ja varaudut siihen että ero ystävistä voi olla lähellä milloin tahansa. Jonakin päivänä se tapahtuu ja joudut hyvästelemään ystäväsi. Turha siis kertoa lisää esimerkkiä näistä maalla sattuneista kissakohtaloista, sinä tiedostat riskit ja ne ovat olemassa vaikka alue olisi kuinka rauhallinen tahansa. Itse veisaan asiasta siksi että minulla on takana ikävä muisto ensimmäisestä, merkittävästä kissaolennosta ja näin jälkiviisaana totean joka kerta että että kumpa olisin valinnut toisin.
Tottakai minä ainakin myönnän että se on mahdollista (itseasiassa meidän kaikkien kohdalla). Se on tietoinen riski, mutta tietyissä asuinympäristöissä aivan varmasti sen väärtti.
Kissaystäväni kuoli 17 vuoden iässä, joten onneksi niinkin voi käydä! Aina ei tarvitse vain pelätä sitä pahinta.
Ulkona:
-autoja
-koiria
-toisia kissoja (taudit, kissatappelut)
-lasinsiruja
-kissanvihaajia
-kettuja
-huukajia
-autoita valunutta jäähdytinnestettä (kissasta ihanan makeaa, mutta tappavan myrkyllistä)
-ampiaisia (et tiedä onko kissa allerginen, ennenkuin joutuu pistetyksi, ja jos on, ei välttämättä ehdi kotiin, ennen kuin kurkku turpoaa ja kuolee->myöhäistä viedä hoitoon)
Sisällä:
-ei autoja
-ei lasinsiruja (ja jos tulee, imuroidaan pois)
-ei myrkkyjä (paitsi lukituissa kaapeissa, joihin ei kissat ja lapset pääse
-ei kissanvihaajia
-ei koiria (tai jos on, niin ne ovat tottuneet perheessä asuviin kissoihin)
-ei kettuja
-ei huuhkajia
-raapimispuu
-kiipeilypuu
-leluja
-omistaja leikkii ja seurustelee kissan kanssa
Sisältä voi tietysti löytyä vaikka parsinneuloja, mutta kuka hullu jättää niitä lojumaan pitkin asuntoa, jos talossa on lapsia tai lemmikkejä? Sama muovipussien kanssa. Muovipusseja on muuten aika usein pitkin maita ja mantuja. Ja kuumat levyt keittiössä-> keittiön ovi kiinni.
Tässä nyt mitä tuli ensimmäisenä mieleen. Jatkakaa listaa vapaasti.
Kukaan ei taaskaan osannut vastata yhdessä viestissä esitettyyn kysymykseen, jotta miksi kissa pitää päästää vapaaksi, mutta muita lemmikkejä ei.
"Kukaan ei taaskaan osannut vastata yhdessä viestissä esitettyyn kysymykseen, jotta miksi kissa pitää päästää vapaaksi, mutta muita lemmikkejä ei. "
Tässä ollos hyvä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000003720591
Kissa voi olla aivan yhtä vaarallinen ihmiselle, kuin muutkin eläimet, onhan niitä juttuja kun kissa on raadellut perheenjäsenen kasvot.
Kissa ei todellakaan välttämättä osaa kotiinsa, jos kulkee tarpeeksi pitkälle, tai se on juossut paniikissa kauas.
Hevonen varmasti selviäisi luonnossa ihan yhtä hyvin kuin kissakin, mutta eipä näy heppoja tuolla vapaasti ulkoilemassa.
Ja vaikkei kissa olisikaan vaarallinen, ja pystyy pyydystämään itse ruokansa, niin sekö on niin tärkeää, että kaikki edelläluetellut vaarat menettävät merkityksensä?
Minkähän takia rotuserkut sitten viettelevät aikaansa hienoissa ulkotarhoissa ja valjaissa mutta harvemmin vapaana? Miksi valtaosa irtokissoista on juuri tätä ns. rodutonta tyyppiä, eli maatiaisia? Oliskohan se arvostusmittari vähän painavampi rotukissojen kohdalla kun maatiaiskissoja voi huoletta laskea vapaaksi keskustassakin (on näkynyt). Taitaapi nämä maatiaiset olla turhan halpoja tai sitten esim. 20 e. on liikaa tavallisesta maatiaisesta - mitäs jos se katoaa, siinä menee sitten rahakin! Eli näin..
Muutamia itselläni mieleen tulevia syitä:
Maatiaskissanomistajat ovat monesti (ainakin minun kokemuksellani) maanläheisempiä ihmisiä. Ne eivät välitä haihatella kaiken maailman rotukissoilla esim. tyyliin miksi ostaa rotukissa/lähtä kauempaa hakemaan rotukissaa hakemaan, kun läheltä saa (voin kyllä maksaakin siitä) kunnon suomalaisen maatiaskissan. KISSA; ei siihen mitän etuliitteitä tarvitse laittaa. Nämä maanläheisemmät ihmiset yleensä ymmärtävät myös paremmin kissan vapaana liikkumisen tärkeyden kissalle itselleen.
Jotkut rotukissat on niin pitkälle jalostettuja etteivät ne enää pysty/osaa olla ulkona vapaana.
Ehkä todellakin jotkut rotukissan omistajat näkevät kissassaan niin paljon maksettua rahaa, että sen menetyksen pelossa eivät uskalla sitä ulos päästää.
ROtukissaharrastajat ovat enimmäkseen kaupunkilaisia.
Mä asun maalla, ja mulla on maatiainen ja rotukissa. Halusin rotukissan, kun musta se oli kaunis kissa, samaten maatiaiseni. Molemmat on sisäkissoja.
Kissat saa liikuntaa samalla tavalla kotona, jos omistaja antaa aikaansa ja vaivaansa. Onhan se helppoo vaan heittää kissa ulos, ei tartte tuhlata aikaansa.
Miksei lemmikkikaneja oo vapaana? Ne voi syödä heinää, ei oo vaarallisia ihmisille, ja rusakkokin selviää talven hengissä (kissa ei, se on tuotu Egyptistä, siellä on hiukkasen lämpimämpää kun Suomessa talvella), ja oon varma, että kanit ois onnellisia kun pääsis vapaasti liikkumaan. Ja eihän kanit ja kissat koskaan jää auton alle tai katoa.
Minulla sattuu olemaan myös maatiainen ja rotukissa. Itse en puntaroi kissan arvoa rahassa - ovat yhtä arvokkaita molemmat vaikka toinen maksanut reilusti enemmän kuin toinen. Rotumirriä en kiikuta näyttelyissä, koska en pidä siitä touhusta mutta halusin tietyn näköisen ja tietyn luonteisen kissan ja yhtä mieluista senkin olisi irrallaan pihalla juoksennella mutta rotukohtaisista eroista riippuen se on kieltämättä rauhallisempaa sorttia kuin maatiaiseni mutta vietit on silläkin :D Enkä pidä itseäni mitenkään hienohelmana x) Tykkään luonnosta ja haluaisinkin maalle asumaan. Teidän maatiaiskissojen omistajien kannattaisi ihan oikeasti tutustua rotumaailmaan vaikkei mikään rotu loppujen lopuksi kiinnostaisikaan. Niin paljon kuulee juttua suusta jolla tuskin on kokemusta asiasta, tietoa rotukissoista ja niiden omistajista. Usko mun sanoneeni, jos maatiaiskissa olisi yhtä arvokas (rahallisesti!) kuin rotukissa, varmasti nämä maanläheisetkin ihmiset valvoisivat kissan ulkoilua vähän tarkemmin. ;)
Niinkauan kun kaikille (aikuisille) maatiaskissoille ei löydy ottajia, otan sellaisen (kun tarve on), enkä tule siksi ottamaan rotukissaa. Se periaatteellinen päätös. Kauniitahan ne monet rotukissat on, sitä ei käy kiistäminen. En kyllä ole rumaa kissaa nähnytkään ;) Varta vasten jalostetun kissan ostaminen on minusta turhamaisuutta, ei millään pahalla.
Vaikka minun kissani olisi 1000000 euron arvoinen, pästäisin sen niin halutessaan ulos. Se on sen oikeus. Niin olemme sopineet.
noin paljon olisit kissasta valmis maksamaan, olisit todennäköisesti melko varakas ja pystyisit järjestämään kissalle suuret laitumet valvottua liikkumatilaa ilman että irrallee tarvitsisi laskea ;) Tai sitten ostaisit talon pieneltä saarelta ja kissa olisi melko turvassa siellä ;)
...silläkin uhalla, että taas kaikki kissan vapaan ulkoilun vastustajat hyökkäävät kimppuun, että kisuillasi on hyvät mahdollisuudet oppia "hyviksi" ulkokissoiksi. Itse pidimme omia kissojamme melkein vuoden päivät sisällä ennen kuin ne pääsivät ekaa kertaa kesällä ulos. Meillä oli silloinkin aina joku päästämässä sisään, jos kisuille tuli tarve päästä takaisin kodin turvaan. Lopputuloksena kissat ovat oppineet sellaiseen elämään, että pihalla käydään välillä kääntymässä mutta koti on sisällä, eikä ulkomaailman ihmeet jaksa noita nykyisin 11-vuotiaita karvaturrejamme kauheasti innostaa. Ne löytää aina jostain pihan kolkasta, tai korkeintaan naapurin puistikosta. Näköetäisyydellä kodista kuitenkin pysyvät, vaikka olisivat saaneet koko päivän juoksennella ominensa. Lisäksi ne suhtautuvat terveellisen epäluuloisesti kaikkeen mitä ulkona on, joka voi tietysti olla synnynnäinenkin luonteenpiirre.
Eli suosittelisin ensin totuttamaan kisut uuden talon sisätiloihin tarpeeksi pitkän aikaa. Kun ne ovat tottuneet taloon ja ymmärtävät sen kodikseen, niitä voi alkaa päästellä ulos, mutta mieluiten aina siten että niillä on pihalla joku kaveri, tai ainakin ihminen päästämään sisään jos tulee joku hätä.
Minulle oli vilpittömästi sanoen todella suuri yllätys, kun huomasin tämän keskustelupalstan kautta kuinka paljon ns. kissaihmisiä vastustaa kissan vapaana ulkonaliikkumista. Ennen luulin, että noita vastustajia ovat lähinnä kissanvihaajat ja sellaiset jotka eivät kissoja tunne, ja heillä siten on ennakkoluuloja kissoista.
Pettymys on suuri, sillä olen todella huolissani siitä, että kohta edes sitä yhtä "kotieläintä" ei saisi pitää vapaana pihalla. Ennenhän myös kanat sun muut kulkivat vapaana pihapiireissä. Kyllä se ainakin minun mieltäni kummasti rauhoittaa kun saan nähdä naapurin kissan keveästi askeltamassa pihani poikki. Onneksi vielä jossain niin!
Siinäpäs se yllätys - ajat ovat muuttuneet! Kissan arvostus on muuttumassa siitä lehmänmaidon lipittäjästä joka hiiriä nälkänsä edestä vaivoin yritti saalistaa. Kissaa tahdotaan pitää sisälemmikkinä mutta sille halutaan kuitenkin turvallinen ulkoilumahdollisuus mikä on hieno ratkaisu! Varmasti kanojakin meni ennen vanhaan paljon parempiin suihin kun yksinään liikkuva herkkupala moninkertaistuikin villieläimen silmissä. Kissalla oli/on usein sama kohtalo ja niin myös linnunpoikasella jonka kissa taas itselleen raa'asti pyydystää mikä saa linnunystävät varpailleen. Ajatella että voisimme kaikki elää sovussa, niin kissan- kuin koirankin omistajat kun lemmikit pidettäisiin kiltisti omilla alueillaan eikä laskettaisi pitkin kyliä huitelemaan.
Yllätyin, kun tämä keskustelu äityi näin monipuoliseksi ja osin kiihkeäksikin.
Olen kuitenkin sen päättänyt, että ulkoilua ainakin kokeillaan (vaarojen uhallakin!) aluksi. Jos tämä ei onnistu, ovat Alma ja Esko yhä samanarvoisia kissaystäviä sisälläkin. Pohjimmiltaan ajattelen niin, että he ovat onnellisempia päästessään uloskin. (Eikä tämä ole sitä täällä mainittua laiskuutta ja välinpitämättömyyttä!)
Toivon, että kaikki menee hyvin, ja lupaan olla parkumatta täällä, jos jokin menee vikaan.
Kissaihmisille ja kissoille, iloista kesää!