Häpeästä

Mut ootko miettinyt miksi toiset tuntee myötähäpeää?

ol_io kirjoitti:

Mut ootko miettinyt miksi toiset tuntee myötähäpeää?

Jos ilkeäisin sanoa jotain, sanoisin rakastavani häntä. Ja siksi tämäkin

RAKAS

(valokuvassa)


http://jussiparviainen.blogspot.com/

Yritän keksiä, miksi kirjoitti:

Jos ilkeäisin sanoa jotain, sanoisin rakastavani häntä. Ja siksi tämäkin

RAKAS

(valokuvassa)


http://jussiparviainen.blogspot.com/

Lue lisää

Nojo on sekava blogi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Häpeä

Wikipedian kannanotto siitä mitä häpeä on. En itse osaa peremmin, joten lue linkki. 8)

Eiköhän se ole sekä sitä, että ennakkoon asian käsittelyä omassa päässään. Ennalta ehkäisevä ajatus jostain hävettävästä, millä voisi menettää kasvonsa muiden ihmisten silmissä. Niinkun tosa linkis oli myöski. Minusta se on sitä, kun pelkää jonkun asian vaikuttavan omaan asemaan ja muiden mielipiteisiin sinusta sen myötä.

ol_io kirjoitti:

Eiköhän se ole sekä sitä, että ennakkoon asian käsittelyä omassa päässään. Ennalta ehkäisevä ajatus jostain hävettävästä, millä voisi menettää kasvonsa muiden ihmisten silmissä. Niinkun tosa linkis oli myöski. Minusta se on sitä, kun pelkää jonkun asian vaikuttavan omaan asemaan ja muiden mielipiteisiin sinusta sen myötä.

Lue lisää

En voi sanoa kokevani juurikaan häpeän tunnetta, koska en toimi moraalittomasti. Välillä nolostun, kun joku ilostuu minusta liikaa.

ol_io kirjoitti:

Eiköhän se ole sekä sitä, että ennakkoon asian käsittelyä omassa päässään. Ennalta ehkäisevä ajatus jostain hävettävästä, millä voisi menettää kasvonsa muiden ihmisten silmissä. Niinkun tosa linkis oli myöski. Minusta se on sitä, kun pelkää jonkun asian vaikuttavan omaan asemaan ja muiden mielipiteisiin sinusta sen myötä.

Lue lisää

Tuosta linkistä lainasin tään. "Häpeä myös estää tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta toisten rajoja."

- No voi se sitäkin tietysti tehdä, minusta kuiteki minua estää tekemästä vääryyttä toiselle ajatus, että mulla ei ole mitään tarvetta tai/eikä järkevää syytä tehä toiselle niin. Että minun tarttee kunnioittaa toisen elämäntyyliä ja tapaa ja päätöstä, niin kun itekin haluan muiden kunnioittavan omaani. Ei se minusta mitään häpeää puhtaasti ole, vaan enempikin empatiaa ja sympatiaa. Toisten rajoja minä tietyllä tapaa joskus rikon, jos tarvis näyttää vaativan. Mutta vain suu sanallisesti. Yleensä.


"Lisäksi häpeä saa ihmisen kääntymään hyödyllisesti sisäänpäin, pohtimaan sitä, millaisena toiset mahdollisesti näkevät hänet." - Pikemminkin niin, että sulla on visio/ajatus siitä mitä sää haluisit olla ja kuinka muut sut näkisi. Taikka mikä olis sinusta mukavemmin, jos se niin olis. Mutta jos se visio ei ihan ole realistinen tai se joku asia muuttasi sen, niin se saa empimään kuinka muut sut näkee. Toki häpeän tunne syntyy myös, kun sä hoksaat olleesi tyhmä. Ja tajuavasi miten tyhmänä sua muutkin jonkun asian johdosta pitää. Mutta sekin taas vaatisi, että ihmisen tarttisi olla epävarma omasta mallistaan, jotta se käsitys omasta viisaudesta/tyhmyydestä horjuisi muiden edessä. Ja syntyisi se häpeän tunne.

Sillon sun tarttisi olla tyytymätön omaan itseesi siinä asiassa, mikä sitä häpeää aiheuttaa. Ja huomata, että muutkin siitä sättii ja se jopa vaikuttaa laumassa käytökseen sua kohtaan.

tämätässä kirjoitti:

En voi sanoa kokevani juurikaan häpeän tunnetta, koska en toimi moraalittomasti. Välillä nolostun, kun joku ilostuu minusta liikaa.

Jassoo. Eli sä toimit yleisesti hyväksyttyjen moraalisääntöjen mukaanko? Minusta tuo häpeä on sitä millaisena itsensä haluisi nähdä ja kokea versus muihin nähden. Ja minusta se on tyytymättömyyttä itseensä. Ikään kuin et olisi yhtä hyvä ja samalla viivalla muiden kanssa siinä asiassa jota häpeet.

Noh toki on erilaisia tilanteita mitkä sitä häpeää voi aiheuttaa. Tyytymättömyys tilanteeseen kuitenkin pohjalla.

ol_io kirjoitti:

Jassoo. Eli sä toimit yleisesti hyväksyttyjen moraalisääntöjen mukaanko? Minusta tuo häpeä on sitä millaisena itsensä haluisi nähdä ja kokea versus muihin nähden. Ja minusta se on tyytymättömyyttä itseensä. Ikään kuin et olisi yhtä hyvä ja samalla viivalla muiden kanssa siinä asiassa jota häpeet.

Noh toki on erilaisia tilanteita mitkä sitä häpeää voi aiheuttaa. Tyytymättömyys tilanteeseen kuitenkin pohjalla.

Lue lisää

Luulen, että minulla on tiukemmat moraalisäännöt, kuin ihmisillä yleisesti, joten minä vaan olen turvassa häpeän tunteelta.

tämätässä kirjoitti:

Luulen, että minulla on tiukemmat moraalisäännöt, kuin ihmisillä yleisesti, joten minä vaan olen turvassa häpeän tunteelta.

Paljon mahdollista, jos nyt mietin hyvinkin tiukkoja etikettejä. Ja kaavoja joiden mukaan toimii. Itelläkin on ollut hemmetin tiukat sisäiset normit joskus. Jossain asioissa on edelleen. Kokisin, että mulla on kovin korkea sisään rakennettu toisen ihmisen kunnioittamisen sääntö. Ja erilaisuuden kunnioittamisen sääntö. Mutta huomaan myös, että se sääntö on herkemmin hajoava, jos vastapuoli ei kykene samaan kunnioittamisen sääntöön, kun juttu lähtee henkilökohtaiselle tasolle tai kohtaamiseen.

Loppu taas on välinpitämättömyyttäkin. Minusta pelkän moraalin mukaan ei tarvi elää, ellei siinä moraalissa ole järkeä. Tai minkään säännön mukaan ei tarvi elää, ellei se oikeasti ole toimiva ja järkevä. Tietyllä tapaa rikon varmasti monia ns. moraalisääntöjä ja ns. rajapyykkejä joissain asioissa. Mä olen aika kova kyseenalaistamaan ns. valmiita sääntöjä ja periaatteen vuoksi laadittuja ehtoja. Jos musta joku juttu ei palvele oikeen ketään, mä en sitä noudata kovinkaan kiltisti ja nurisematta.

ol_io kirjoitti:

Paljon mahdollista, jos nyt mietin hyvinkin tiukkoja etikettejä. Ja kaavoja joiden mukaan toimii. Itelläkin on ollut hemmetin tiukat sisäiset normit joskus. Jossain asioissa on edelleen. Kokisin, että mulla on kovin korkea sisään rakennettu toisen ihmisen kunnioittamisen sääntö. Ja erilaisuuden kunnioittamisen sääntö. Mutta huomaan myös, että se sääntö on herkemmin hajoava, jos vastapuoli ei kykene samaan kunnioittamisen sääntöön, kun juttu lähtee henkilökohtaiselle tasolle tai kohtaamiseen.

Loppu taas on välinpitämättömyyttäkin. Minusta pelkän moraalin mukaan ei tarvi elää, ellei siinä moraalissa ole järkeä. Tai minkään säännön mukaan ei tarvi elää, ellei se oikeasti ole toimiva ja järkevä. Tietyllä tapaa rikon varmasti monia ns. moraalisääntöjä ja ns. rajapyykkejä joissain asioissa. Mä olen aika kova kyseenalaistamaan ns. valmiita sääntöjä ja periaatteen vuoksi laadittuja ehtoja. Jos musta joku juttu ei palvele oikeen ketään, mä en sitä noudata kovinkaan kiltisti ja nurisematta.

Lue lisää

Ja en todellakaan tunne häpeetä sellaisista asioistakaan silloin, mitä en pidä järkevinä. Vaikka rikkoisin niitä vastoin isomman joukon hyväksyntää horjuttaen.

ol_io kirjoitti:

Paljon mahdollista, jos nyt mietin hyvinkin tiukkoja etikettejä. Ja kaavoja joiden mukaan toimii. Itelläkin on ollut hemmetin tiukat sisäiset normit joskus. Jossain asioissa on edelleen. Kokisin, että mulla on kovin korkea sisään rakennettu toisen ihmisen kunnioittamisen sääntö. Ja erilaisuuden kunnioittamisen sääntö. Mutta huomaan myös, että se sääntö on herkemmin hajoava, jos vastapuoli ei kykene samaan kunnioittamisen sääntöön, kun juttu lähtee henkilökohtaiselle tasolle tai kohtaamiseen.

Loppu taas on välinpitämättömyyttäkin. Minusta pelkän moraalin mukaan ei tarvi elää, ellei siinä moraalissa ole järkeä. Tai minkään säännön mukaan ei tarvi elää, ellei se oikeasti ole toimiva ja järkevä. Tietyllä tapaa rikon varmasti monia ns. moraalisääntöjä ja ns. rajapyykkejä joissain asioissa. Mä olen aika kova kyseenalaistamaan ns. valmiita sääntöjä ja periaatteen vuoksi laadittuja ehtoja. Jos musta joku juttu ei palvele oikeen ketään, mä en sitä noudata kovinkaan kiltisti ja nurisematta.

Lue lisää

Ihan pelkkä askeettinen elämä muodostaa ne moraalisäännöt itsestään, joten ei minun tarvitse edes miettiä koko moraaliasiaa. En riko lakeja eikä minun tarvitse etsiä omia rajojani.

tämätässä kirjoitti:

Ihan pelkkä askeettinen elämä muodostaa ne moraalisäännöt itsestään, joten ei minun tarvitse edes miettiä koko moraaliasiaa. En riko lakeja eikä minun tarvitse etsiä omia rajojani.

Lue lisää

Mitä se askeettisuus pitää sisällään? Mahdollisimman minimaalisen yhteiskunta orientoituneen elämäntyylin? Ehkä jopa yhteiskunnasta erkaantumista?

Niin mä jo sivusin vastavuoroista altruismia tuossa kirjoituksessani. Jonka ainoana hyödykkenä tosin olisi se, että vastavuoroisessa altruistisessa vuorovaikutuksessa olevat hyödyttävät toisiaan jättämällä toisensa rauhaan mm. elämäntyyleillään.

ol_io kirjoitti:

Mitä se askeettisuus pitää sisällään? Mahdollisimman minimaalisen yhteiskunta orientoituneen elämäntyylin? Ehkä jopa yhteiskunnasta erkaantumista?

Niin mä jo sivusin vastavuoroista altruismia tuossa kirjoituksessani. Jonka ainoana hyödykkenä tosin olisi se, että vastavuoroisessa altruistisessa vuorovaikutuksessa olevat hyödyttävät toisiaan jättämällä toisensa rauhaan mm. elämäntyyleillään.

Lue lisää

Minussa tuo askeettisuus on vaihdellut vuosien saatossa, mutta jossain muodossa tuota on aina esiintynyt niin kauan kuin muistan. En minä sitä voi enkä halua määritellä tai lyödä lopullisesti lukkoon, mutta pääasia, että elää niin kuin oikeaksi tuntee.

tämätässä kirjoitti:

Minussa tuo askeettisuus on vaihdellut vuosien saatossa, mutta jossain muodossa tuota on aina esiintynyt niin kauan kuin muistan. En minä sitä voi enkä halua määritellä tai lyödä lopullisesti lukkoon, mutta pääasia, että elää niin kuin oikeaksi tuntee.

Lue lisää

Korjaa jos olen väärässä, tulkitessani askeettisuuden kovana itsekurina? Niukkuutena yleismaallisista huveista ja mukavuuksista? Tietysti koska sä sen oikeaksi koet, se ei varmasti silloin vaadi oikeastaan sitä itsekuria? Se tulee luonnostaan? Mutta joltain toiselta taas askeettisuus voisi vaatia kovaakin itsekuria ja olisi ehkä tuskaa.

Tietynlainen askeettisuus kyllä kiehtoo minuakin. Lähinnä materiaalien suhteen ja materialismin suhteen. Minusta kun ihmisten olis hyvä pyrkiä rakastamaan eläviä olentoja eikä materiaalia. Kokemaan tunteita ja tuntemuksia muunkin, kun materian ja materialismin eli suomeksi roinan ja romujen..irtaimen kautta. Jos tästä nyt mitään selvis. :-) Mulla on hetkiä, kun haluisin kaiken maallisen roinan pois kaikilta. Kaiken glitterin ja sälän. Että ihmiset oppis näkemään asioita naturellimmin. Kohtaamaan toisensa. Heh, mikähän hihhuli mustakin vielä tulee. :-D

Yks päivä tossa kirjottelin, että minusta ihmisten olis hyvä kiivetä takas puuhun. Tarkoitan kasvamaan ja tulla alas uudella järjenjuoksulla. :-) onneksi voin leikkiä kaikkivaltiasta edes itsekseni ja ajatuksissani.

ol_io kirjoitti:

Korjaa jos olen väärässä, tulkitessani askeettisuuden kovana itsekurina? Niukkuutena yleismaallisista huveista ja mukavuuksista? Tietysti koska sä sen oikeaksi koet, se ei varmasti silloin vaadi oikeastaan sitä itsekuria? Se tulee luonnostaan? Mutta joltain toiselta taas askeettisuus voisi vaatia kovaakin itsekuria ja olisi ehkä tuskaa.

Tietynlainen askeettisuus kyllä kiehtoo minuakin. Lähinnä materiaalien suhteen ja materialismin suhteen. Minusta kun ihmisten olis hyvä pyrkiä rakastamaan eläviä olentoja eikä materiaalia. Kokemaan tunteita ja tuntemuksia muunkin, kun materian ja materialismin eli suomeksi roinan ja romujen..irtaimen kautta. Jos tästä nyt mitään selvis. :-) Mulla on hetkiä, kun haluisin kaiken maallisen roinan pois kaikilta. Kaiken glitterin ja sälän. Että ihmiset oppis näkemään asioita naturellimmin. Kohtaamaan toisensa. Heh, mikähän hihhuli mustakin vielä tulee. :-D

Yks päivä tossa kirjottelin, että minusta ihmisten olis hyvä kiivetä takas puuhun. Tarkoitan kasvamaan ja tulla alas uudella järjenjuoksulla. :-) onneksi voin leikkiä kaikkivaltiasta edes itsekseni ja ajatuksissani.

Lue lisää

Kyllä jättäisin tuon "kovan itsekurin" pois määrittelemästä itseäni. Minusta kova itsekuri viittaa enemmän johonkin neuroottisuuteen ja pakkomielteisyyteen.
Jollekin toiselle minun elämäntyylini olisi silkkaa kidutusta, mutta en minä sitä niin koe.

tämätässä kirjoitti:

Kyllä jättäisin tuon "kovan itsekurin" pois määrittelemästä itseäni. Minusta kova itsekuri viittaa enemmän johonkin neuroottisuuteen ja pakkomielteisyyteen.
Jollekin toiselle minun elämäntyylini olisi silkkaa kidutusta, mutta en minä sitä niin koe.

Lue lisää

Ok. Näin vähän ajattelinkin. :-) Koska sanoit kokevasi sen oikeaksi, se ei ole sulle ns. tavoittelun arvoinen asia jota hampaat irvessä tavoittelee. Vaan luonnollista muutenkin.

Joo-o. Varmasti tuossa perää on. Ja jossain kohtaa tosiaan sen ns. nolon jutun sivuuttaa pistämällä huumoriksi ja asettumalla juuri tilanteen yläpuolelle. Mutta sekin vaatii minusta sitten jo kykyä ymmärtää, että se ns. nolo juttu ei oikeasti vaikuta mihinkään mitenkään radikaalisti. Ja sellaiset jutut on inhimillisiä erehdyksiä ja/tai kömmähdyksiä. Tai jopa näkökulma asioita. Monesti varmaan käsittää jonkun asian ja tilanteen olevan toiselle nolo ja hämmentävä kokemus.

Mutta itse ei välttämättä koe sitä niin nolona asiana. Ei ehkä koskaan ole kokenut, ehkei jopa lainkaan koskaan nolona tai häpeällisenä.Jostain syystä me ihmiset koemme erilaisia asioita noloina. Nolous ja häpeä kun tuntuu olevan tietynlaista epävarmuutta tilanteen tuomasta jatkosta ja vakavuus asteesta. Liittyy minusta puhtaasti taas asemaan ns. laumassa.

ol_io kirjoitti:

Joo-o. Varmasti tuossa perää on. Ja jossain kohtaa tosiaan sen ns. nolon jutun sivuuttaa pistämällä huumoriksi ja asettumalla juuri tilanteen yläpuolelle. Mutta sekin vaatii minusta sitten jo kykyä ymmärtää, että se ns. nolo juttu ei oikeasti vaikuta mihinkään mitenkään radikaalisti. Ja sellaiset jutut on inhimillisiä erehdyksiä ja/tai kömmähdyksiä. Tai jopa näkökulma asioita. Monesti varmaan käsittää jonkun asian ja tilanteen olevan toiselle nolo ja hämmentävä kokemus.

Mutta itse ei välttämättä koe sitä niin nolona asiana. Ei ehkä koskaan ole kokenut, ehkei jopa lainkaan koskaan nolona tai häpeällisenä.Jostain syystä me ihmiset koemme erilaisia asioita noloina. Nolous ja häpeä kun tuntuu olevan tietynlaista epävarmuutta tilanteen tuomasta jatkosta ja vakavuus asteesta. Liittyy minusta puhtaasti taas asemaan ns. laumassa.

Lue lisää

häpeä tunteena lienee lähinnä ajatuksia 'kelpaamattomuus äidille - laumasta hylkääminen' ja sikäli sen käsittely on vaikeaa ja oikeastaan toista häväistessä mitataan ensinnnäkin tekijän oma empatiakyky, missä vaiheessa oivaltaa tuottavansa häpeäntunteen toiselle ja toisaalta paikallaolijoiden myötäelämisen kyky, toisen tunteiden vastaanottokyky ja oma häpeänsietokyky, jotka määrittelevät sen, missä vaiheessa paikallaolija puuttuu käytettävissään olevilla keinoilla häpäisytapahtumaan, jonka i t s e kokee ylittävän sen kynnyksen, joka toimintaa edellyttää - esimerkiksi aikuinen häpäisemässä lastaan julkisesti.

Käytettävissä olevat keinot ovat normaaleja minä puolustuskeinoja, joista yleisimmin häpäisyä vastaan käytettävät keinot ovat, kuten jo edellisessä laitoin: toisen häpeäntunteen kannattelu, tarvittava tilanneanalyysi josta sitten luonnollisesti huumorilla ja tilanteen yläpuolelle asettumisella jatketaan eteenpäin kohti uusia jännittäviä häväistymiskokemuksia :D

temppuilija kirjoitti:

häpeä tunteena lienee lähinnä ajatuksia 'kelpaamattomuus äidille - laumasta hylkääminen' ja sikäli sen käsittely on vaikeaa ja oikeastaan toista häväistessä mitataan ensinnnäkin tekijän oma empatiakyky, missä vaiheessa oivaltaa tuottavansa häpeäntunteen toiselle ja toisaalta paikallaolijoiden myötäelämisen kyky, toisen tunteiden vastaanottokyky ja oma häpeänsietokyky, jotka määrittelevät sen, missä vaiheessa paikallaolija puuttuu käytettävissään olevilla keinoilla häpäisytapahtumaan, jonka i t s e kokee ylittävän sen kynnyksen, joka toimintaa edellyttää - esimerkiksi aikuinen häpäisemässä lastaan julkisesti.

Käytettävissä olevat keinot ovat normaaleja minä puolustuskeinoja, joista yleisimmin häpäisyä vastaan käytettävät keinot ovat, kuten jo edellisessä laitoin: toisen häpeäntunteen kannattelu, tarvittava tilanneanalyysi josta sitten luonnollisesti huumorilla ja tilanteen yläpuolelle asettumisella jatketaan eteenpäin kohti uusia jännittäviä häväistymiskokemuksia :D

Lue lisää

Jeps. usein tulee myös tilanteita, joissa häpeää koetaan ns. ilman aihetta ja kuvitellun häväistymisen kautta. Välttämättä kukaan ei ole häpäisemässä, mutta oma ns. täydellisyyden tavoite ja tyytymättömyys saa kuvittelemaan tilanteen tai tapahtuman jotenkin hävettäväksi.

Varmaan tässä kokemisessa on eroja ,eri ihmisten elämänkokemusten vuoksi. Mä luulen, että tuo voimakas häpeän tunne on kotoota lähtöisin. Eli lasta on aivopesty ja kasvatettu häpeämään yhtä jos toistakin? Voisko semmoinen jopa laukaista ylivoimakkaita häpeän tunteita ja herkistymistä sillä että helpommin tuntee häpeää asioista, joista ei edes tarvitsisi tuntea häpeää?

ol_io kirjoitti:

Jeps. usein tulee myös tilanteita, joissa häpeää koetaan ns. ilman aihetta ja kuvitellun häväistymisen kautta. Välttämättä kukaan ei ole häpäisemässä, mutta oma ns. täydellisyyden tavoite ja tyytymättömyys saa kuvittelemaan tilanteen tai tapahtuman jotenkin hävettäväksi.

Varmaan tässä kokemisessa on eroja ,eri ihmisten elämänkokemusten vuoksi. Mä luulen, että tuo voimakas häpeän tunne on kotoota lähtöisin. Eli lasta on aivopesty ja kasvatettu häpeämään yhtä jos toistakin? Voisko semmoinen jopa laukaista ylivoimakkaita häpeän tunteita ja herkistymistä sillä että helpommin tuntee häpeää asioista, joista ei edes tarvitsisi tuntea häpeää?

Lue lisää

Mistä nousee tietysti mieleen sekin, että miksi jotkut eivät tunne häpeää mistään?

ol_io kirjoitti:

Mistä nousee tietysti mieleen sekin, että miksi jotkut eivät tunne häpeää mistään?

Tai voiko jotenkin vääristynyt omakuva laukaista tarvetta jopa saattaa itsensä tilanteisiin, joissa häväistään? Siis heittäytyä tarkoituksella itselle kiusalliseen tilanteeseen, ikään kuin tulee makaamaan ja ottamaan pilkkaa vastaan? Tuntemaan häpeällistä nöyryytystä?

ol_io kirjoitti:

Tai voiko jotenkin vääristynyt omakuva laukaista tarvetta jopa saattaa itsensä tilanteisiin, joissa häväistään? Siis heittäytyä tarkoituksella itselle kiusalliseen tilanteeseen, ikään kuin tulee makaamaan ja ottamaan pilkkaa vastaan? Tuntemaan häpeällistä nöyryytystä?

Lue lisää

Toi itsensä häpäisy ennen kuin muut ehtii on yksi tapa kohdata häpeää. Se voi olla osittain häpeän kieltämistä tai heijastusta jostain suuremmasta häpeästä, jota pienemmällä häpeällä peittää ... ryhmissä ja ryhmää muodostettaessa joku ottaa aina sen pellen roolin, näyttelee oman häpeänsä muiden retosteltavaksi ja auttaa ryhmää kohtaamaan erilaisia häpeällisiä tilanteita uhraamalla itsensä.

Tuota samaa taktiikkaa sotatantereella kutsutaan urheudeksi tai velvollisuudentunteeksi -"take a bullet for the team" "call of duty".

ol_io kirjoitti:

Mistä nousee tietysti mieleen sekin, että miksi jotkut eivät tunne häpeää mistään?

Yleensä ne, jotka eivät tunne häpeää ollenkaan ovat joko pahasti traumatisoituneita, autistisia tai erilaisia persoonallisuushäiriöisiä - tai yhdistelmiä näistä.

Kysymys on minuudesta ja sen puolustuskeinoista, joista kieltäminen, koteloiminen ja heijastaminen ovat ne kaikkein voimakkaimmat. Jos ja kun nuo pettävät, seurauksena on todennäköisimmin psykoosi - joka on yksi kieltämisen muoto, kielletään todellisuus.

Kyky tuntea/tunnistaa häpeää on suoraan verrannollinen empatiakykyyn. Empatiakyvyttömillä ei ole tajua siitä, minkälaista häpeää he tuottavat ja he usein ovat myös häpeämättömiä. Esimerkiksi s24:llä niitä näyttää olevan joka palstalla kaivelemassa ja etsimässä ja piikittelemällä kokeilemassa onneaan. Vois verrata kalasteluun - reaktiokalastelua :D

temppuilija kirjoitti:

Toi itsensä häpäisy ennen kuin muut ehtii on yksi tapa kohdata häpeää. Se voi olla osittain häpeän kieltämistä tai heijastusta jostain suuremmasta häpeästä, jota pienemmällä häpeällä peittää ... ryhmissä ja ryhmää muodostettaessa joku ottaa aina sen pellen roolin, näyttelee oman häpeänsä muiden retosteltavaksi ja auttaa ryhmää kohtaamaan erilaisia häpeällisiä tilanteita uhraamalla itsensä.

Tuota samaa taktiikkaa sotatantereella kutsutaan urheudeksi tai velvollisuudentunteeksi -"take a bullet for the team" "call of duty".

Lue lisää

Joo tätä kans mietin. Mietin kans sitäkin, kun olen ite lapsena tosiaan ollut kauhean arka ja herkkä. Miellyttämisenhaluinen pitkälle vielä aikuisuuteenkin. Olen sitten saanut pilkkaa ja kiusaamista osakseni, varmaan osin siitäkin syystä että olen ollut hiukan anteeksi olemassaoloni tyyppi. Kyllä, teen kuten käsketään tapaus. Ja hävennyt omia heikkouksiani, niin kun niitä edes pitäisi muka hävetä. Kaikilla on heikkouksia. :-) Kellä mitäkin. Niiden kohtaaminen ja julki tuominen on itelle helpompaa, kun kieltäminen ja salaaminen. Pystyy oleen sinut niiden kanssa, kun ei tarvi salata niitä.

Nykysin itellä hyvin helposti menee pelleilyksi, kun joku koittaa nujertaa. Että onko tullut sieltä lapsuudesta kipeetä ja rikki ollut kohta on jo niin rustottunut kun, en rehellisesti häpeä tai kiusaannu siitä, että joku koittaa häväistä, vaan mä tunnen oikeasti itseni hyvinkin vahvaksi nykyään näissä asioissa. Ja vilpittömästi nauran, kun joku yrittää mua häväistä luottaen juuri tuohon sun kertomaasi kaavaan. Tavallaan koen sen häväisijän olevan itse se itsensä häväisijä. Eli häpäisee vaan itsensä yrittäessään häpäistä mua. Tollo niin sanotusti.

Kun se ei toimi enää noin, ennen se toimi. Pikemminkin aattelen, et ihan sama mitä joku ajattelee tai haluaa mun olevan. Mä teen niin kun mä itse hyväksi koen ja haluan. Mielummin olen yksin, kun hyväksytty pakottamalla johonkin mikä ei itelle sovi. Eli tämmönen häväistys ei enää toimi.

Pellen rooli siis voi olla myös muiden yläpuolelle nousemista? Mutta terveellä tavalla itsetunnon kasvua?

temppuilija kirjoitti:

Yleensä ne, jotka eivät tunne häpeää ollenkaan ovat joko pahasti traumatisoituneita, autistisia tai erilaisia persoonallisuushäiriöisiä - tai yhdistelmiä näistä.

Kysymys on minuudesta ja sen puolustuskeinoista, joista kieltäminen, koteloiminen ja heijastaminen ovat ne kaikkein voimakkaimmat. Jos ja kun nuo pettävät, seurauksena on todennäköisimmin psykoosi - joka on yksi kieltämisen muoto, kielletään todellisuus.

Kyky tuntea/tunnistaa häpeää on suoraan verrannollinen empatiakykyyn. Empatiakyvyttömillä ei ole tajua siitä, minkälaista häpeää he tuottavat ja he usein ovat myös häpeämättömiä. Esimerkiksi s24:llä niitä näyttää olevan joka palstalla kaivelemassa ja etsimässä ja piikittelemällä kokeilemassa onneaan. Vois verrata kalasteluun - reaktiokalastelua :D

Lue lisää

Ok. :-)

ol_io kirjoitti:

Joo tätä kans mietin. Mietin kans sitäkin, kun olen ite lapsena tosiaan ollut kauhean arka ja herkkä. Miellyttämisenhaluinen pitkälle vielä aikuisuuteenkin. Olen sitten saanut pilkkaa ja kiusaamista osakseni, varmaan osin siitäkin syystä että olen ollut hiukan anteeksi olemassaoloni tyyppi. Kyllä, teen kuten käsketään tapaus. Ja hävennyt omia heikkouksiani, niin kun niitä edes pitäisi muka hävetä. Kaikilla on heikkouksia. :-) Kellä mitäkin. Niiden kohtaaminen ja julki tuominen on itelle helpompaa, kun kieltäminen ja salaaminen. Pystyy oleen sinut niiden kanssa, kun ei tarvi salata niitä.

Nykysin itellä hyvin helposti menee pelleilyksi, kun joku koittaa nujertaa. Että onko tullut sieltä lapsuudesta kipeetä ja rikki ollut kohta on jo niin rustottunut kun, en rehellisesti häpeä tai kiusaannu siitä, että joku koittaa häväistä, vaan mä tunnen oikeasti itseni hyvinkin vahvaksi nykyään näissä asioissa. Ja vilpittömästi nauran, kun joku yrittää mua häväistä luottaen juuri tuohon sun kertomaasi kaavaan. Tavallaan koen sen häväisijän olevan itse se itsensä häväisijä. Eli häpäisee vaan itsensä yrittäessään häpäistä mua. Tollo niin sanotusti.

Kun se ei toimi enää noin, ennen se toimi. Pikemminkin aattelen, et ihan sama mitä joku ajattelee tai haluaa mun olevan. Mä teen niin kun mä itse hyväksi koen ja haluan. Mielummin olen yksin, kun hyväksytty pakottamalla johonkin mikä ei itelle sovi. Eli tämmönen häväistys ei enää toimi.

Pellen rooli siis voi olla myös muiden yläpuolelle nousemista? Mutta terveellä tavalla itsetunnon kasvua?

Lue lisää

Vois varmaan kiteyttää:
Kiellä pelle itsessäsi - kiellät oman häpeäsi.
Kiellä kiusaaja itsessäsi - kiellä kykysi empatiaan.
jne... pitäisi löytää ne kaikki ryhmän jäsenten roolit itsestään sitoa ne omiksi ominaisuuksikseen, niin ne menettävät merkityksensä saamalla merkityksen.

Itsetunnossa on aukkoja aina. Täysin haavoittumatonta ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta, jos on ryhmä ihmisiä, jotka kunnioittavat toistensa arkoja pisteitä, yhdessä muodostavat ryhmän, tuollainen ryhmä voi olla haavoittumaton siten, että kun yksi ryhmän jäsen kompastuu, muut paikkaavat ja antavat aikaa nousta takaisin jaloilleen. Näin positiivisessa mielessä. Negatiivisessa mielessä tuo voi muuttua ryhmäkuriksi, joka rajoittaa - jolloin tarvitaan pelleä rikkomaan se.

Eli mielestäni ei ole merkitystä sillä, minkä roolin ryhmässä ottaa. Pelleillä voi aina :D

ol_io kirjoitti:

Ok. :-)

Mä oon reaktiokalastelija, kun oikeeta kalaa en saa, ko Norjasta... vähän kuin toi viliveliseni.

Hähä! :D

temppuilija kirjoitti:

Mä oon reaktiokalastelija, kun oikeeta kalaa en saa, ko Norjasta... vähän kuin toi viliveliseni.

Hähä! :D

Oo rauhas vaan. Osaat sä ihan asiaakin jutella näköjään. ;-)

temppuilija kirjoitti:

Vois varmaan kiteyttää:
Kiellä pelle itsessäsi - kiellät oman häpeäsi.
Kiellä kiusaaja itsessäsi - kiellä kykysi empatiaan.
jne... pitäisi löytää ne kaikki ryhmän jäsenten roolit itsestään sitoa ne omiksi ominaisuuksikseen, niin ne menettävät merkityksensä saamalla merkityksen.

Itsetunnossa on aukkoja aina. Täysin haavoittumatonta ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta, jos on ryhmä ihmisiä, jotka kunnioittavat toistensa arkoja pisteitä, yhdessä muodostavat ryhmän, tuollainen ryhmä voi olla haavoittumaton siten, että kun yksi ryhmän jäsen kompastuu, muut paikkaavat ja antavat aikaa nousta takaisin jaloilleen. Näin positiivisessa mielessä. Negatiivisessa mielessä tuo voi muuttua ryhmäkuriksi, joka rajoittaa - jolloin tarvitaan pelleä rikkomaan se.

Eli mielestäni ei ole merkitystä sillä, minkä roolin ryhmässä ottaa. Pelleillä voi aina :D

Lue lisää

Jeps. En väitä vastaan. :-)

ol_io kirjoitti:

Oo rauhas vaan. Osaat sä ihan asiaakin jutella näköjään. ;-)

tottakai osaan ja reaktioita haen avoimesti omalla nikillä .. en puskista, minkä olen havainnut vituttavan joitain, jopa niin paljon, että ovat itse menneet puskiin yrittämään sitä samaa ;)

jokainen ihminen muodostaa reaktioita - se on ihan normaalia

Musta se olis noloa siks, että se haju ja ehkä lieju olis muiden aistittavissa. Ja keskeyttäs mun osto toimenpiteet. Luultavasti itseni tuntien mä myös nauraisin makeeesti, että kävipä paska juttu ja ihmisten ilmeet oli hauskoja. Jotenkin ton homman pystyy kääntämään myös ihan mustaksi huumoriksikin. :-)

Loppujen lopuksi mulle on aina käynyt niin, että nolo juttu on kääntynyt hauskaksi jutuksi. Ja olen siitä puhunut melkein kuollen itse nauruun. x-) Musta tää on ihan inhimillistä kuitenkin, että paskakin voi mennä housuun.

ol_io kirjoitti:

Musta se olis noloa siks, että se haju ja ehkä lieju olis muiden aistittavissa. Ja keskeyttäs mun osto toimenpiteet. Luultavasti itseni tuntien mä myös nauraisin makeeesti, että kävipä paska juttu ja ihmisten ilmeet oli hauskoja. Jotenkin ton homman pystyy kääntämään myös ihan mustaksi huumoriksikin. :-)

Loppujen lopuksi mulle on aina käynyt niin, että nolo juttu on kääntynyt hauskaksi jutuksi. Ja olen siitä puhunut melkein kuollen itse nauruun. x-) Musta tää on ihan inhimillistä kuitenkin, että paskakin voi mennä housuun.

Lue lisää

Niin mä en nyt tiedä miten karu jätkä saa olla, että paskahousua halaa. :-)

ol_io kirjoitti:

Musta se olis noloa siks, että se haju ja ehkä lieju olis muiden aistittavissa. Ja keskeyttäs mun osto toimenpiteet. Luultavasti itseni tuntien mä myös nauraisin makeeesti, että kävipä paska juttu ja ihmisten ilmeet oli hauskoja. Jotenkin ton homman pystyy kääntämään myös ihan mustaksi huumoriksikin. :-)

Loppujen lopuksi mulle on aina käynyt niin, että nolo juttu on kääntynyt hauskaksi jutuksi. Ja olen siitä puhunut melkein kuollen itse nauruun. x-) Musta tää on ihan inhimillistä kuitenkin, että paskakin voi mennä housuun.

Lue lisää

Mutta keitä tyyppejä siinä taiteenkatselukuvassa on?

Hyi olio. kirjoitti:

Mutta keitä tyyppejä siinä taiteenkatselukuvassa on?

En tiiä kuule ketä ne on. Mä oon taustalle taiteeksi laittanut miehen rintakehästä kuvan. Ja ne tyypit jotka sitä kuvaa/taidetta katselee on Photofunian tyypit valinnu siihin valmiiseen pohjaan. Mä lisäsin tosiaan vaan sen miehen osa torson eli rintakehän ja vähän käsivarsia siihin valmiiseen pohjaan. :-) Aika epäselvä.

ol_io kirjoitti:

En tiiä kuule ketä ne on. Mä oon taustalle taiteeksi laittanut miehen rintakehästä kuvan. Ja ne tyypit jotka sitä kuvaa/taidetta katselee on Photofunian tyypit valinnu siihin valmiiseen pohjaan. Mä lisäsin tosiaan vaan sen miehen osa torson eli rintakehän ja vähän käsivarsia siihin valmiiseen pohjaan. :-) Aika epäselvä.

Lue lisää

sie oot yks niistä. Teoksen nimeksi voisi käydä "Virtuaalimies". Siis oikeesti.

Hui. Luulin että kirjoitti:

sie oot yks niistä. Teoksen nimeksi voisi käydä "Virtuaalimies". Siis oikeesti.

Mjuu olenkin, se torso. :-)

ol_io kirjoitti:

Mjuu olenkin, se torso. :-)

Ja siis ihan oikeesti.

ol_io kirjoitti:

Mjuu olenkin, se torso. :-)

Pakko ollakin joo, koska kuvan mies on alle 170 pitkä, näkee mittasuhteista.

huomioin kirjoitti:

Pakko ollakin joo, koska kuvan mies on alle 170 pitkä, näkee mittasuhteista.

Heh. Aijaa. Sitä se kuuma suihku teettää. Kutistumista. ;-)

huomioin kirjoitti:

Pakko ollakin joo, koska kuvan mies on alle 170 pitkä, näkee mittasuhteista.

Serpicon kuvahan toi on. Ihan samat lyhyet pönäkät kädet ja rintakehä.

ol_io kirjoitti:

Heh. Aijaa. Sitä se kuuma suihku teettää. Kutistumista. ;-)

senki hukkapätkä...!!!! =o)


* ettii mittanauhan*

Serpico-fani? kirjoitti:

Serpicon kuvahan toi on. Ihan samat lyhyet pönäkät kädet ja rintakehä.

No onhan se Serpicofani koska seukkaa sen kanssa. Tai ainakin sen torson kanssa, naam on virtuaalimiehellä ilmeisesti toinen.

HÄHÄ! kirjoitti:

No onhan se Serpicofani koska seukkaa sen kanssa. Tai ainakin sen torson kanssa, naam on virtuaalimiehellä ilmeisesti toinen.

Ettet säkiin vaan olis joku wannabe? x-)

ol_io kirjoitti:

Niin mä en nyt tiedä miten karu jätkä saa olla, että paskahousua halaa. :-)

No, kyllähän se on aika suloista, jos nainen päästelee housuun kauppareissulla... hellästi pyyhitään pylly ja silitellään hiuksia sen jälkeen, lopuksi hali.

dazu kirjoitti:

No, kyllähän se on aika suloista, jos nainen päästelee housuun kauppareissulla... hellästi pyyhitään pylly ja silitellään hiuksia sen jälkeen, lopuksi hali.

Mahdatkohan sä hävetä tätä kirjotustas myöhemmin?

7+12 kirjoitti:

Mahdatkohan sä hävetä tätä kirjotustas myöhemmin?

Epäilen, ettei dazu osaa tuntea häpeää.

dazu kirjoitti:

No, kyllähän se on aika suloista, jos nainen päästelee housuun kauppareissulla... hellästi pyyhitään pylly ja silitellään hiuksia sen jälkeen, lopuksi hali.

Mieeeeleeenkiintoista. Onhan ne kädet pesty, ennen hiuksien silittelyä? :-) No ainakaan sä et tuomitse, jos kakka turahtaa housuun. Se on hyvä piirre, vaikka useinmiten se ihmisissä pahennusta aiheuttaakin, kun paska haisee väärässä paikassa. :-)

Mut koska me ei olle robotteja, se paska voi turahtaa housuun halus tai ei. :-) Sitä on olla ihminen.

ol_io kirjoitti:

Mieeeeleeenkiintoista. Onhan ne kädet pesty, ennen hiuksien silittelyä? :-) No ainakaan sä et tuomitse, jos kakka turahtaa housuun. Se on hyvä piirre, vaikka useinmiten se ihmisissä pahennusta aiheuttaakin, kun paska haisee väärässä paikassa. :-)

Mut koska me ei olle robotteja, se paska voi turahtaa housuun halus tai ei. :-) Sitä on olla ihminen.

Lue lisää

Paskasta tuli yks juttu mieleen. Tääl oli joskus jku kirjoitus, jossa tyttökaveri kertoi mahan menneen kuralle ja poikaystävän olleen suihkussa just, kun alkoi mahassa veulaan. Sitten se tyttökaveri riensi sinne vessaan ja paskat lensi lattialle, sen poikakaverin sanoessa, mitä helvettiä!? Jotenkin noin muistan sen menneen.

Sitten tää tyttö oli ihan nolona tapahtuneesta. Se oli siis ihan ripulilla ja ei pystyny pidättään pidempään. Tais olla provo, mutta nauratti se mielikuva. Koska kyllähän maha voi mennä niin sekasin, ettei kerta kaikkiaan kykene pidätteleen. :-)

Toisaalta, mitä me ihmiset hävetään sellasia asioita mille me ei voida itse mitään?

7+12 kirjoitti:

Mahdatkohan sä hävetä tätä kirjotustas myöhemmin?

Emmä nyt tiedä onko siinä mitään söpöä tai hävettävää, jos kakka menee housuun. Mutta sen mä tiedän, että toisen vahingosta huolimatta siitä ihmisestä tykkääminen on söpöä. :-) Eikä se vahinko aiheuta tykkäämättömyyttä.

Mieti nyt vanhustakin vuodeosaltolla vaikka. On itse niin heikko ettei pääse sängystä ylös ja toimittamaan asioitaan. Tulee se tuotos housuun, mutta sitten sen joku siivoaa. Ehkä jopa joku omainen ja jatkaa sen ihmisen rakastamista silti.

Mää voisin sanoa, että mun oma paskahousu. Jos ukolla kakka tolleen housuun vahingossa menis. Tuskin se sitä tarkoituksella housuun vääntää. :-) Tietty jos vääntäs, niin voisin vähän olla äkänen hetken aikaa. Mutta ehkä se siitä ohi menis.

ol_io kirjoitti:

Emmä nyt tiedä onko siinä mitään söpöä tai hävettävää, jos kakka menee housuun. Mutta sen mä tiedän, että toisen vahingosta huolimatta siitä ihmisestä tykkääminen on söpöä. :-) Eikä se vahinko aiheuta tykkäämättömyyttä.

Mieti nyt vanhustakin vuodeosaltolla vaikka. On itse niin heikko ettei pääse sängystä ylös ja toimittamaan asioitaan. Tulee se tuotos housuun, mutta sitten sen joku siivoaa. Ehkä jopa joku omainen ja jatkaa sen ihmisen rakastamista silti.

Mää voisin sanoa, että mun oma paskahousu. Jos ukolla kakka tolleen housuun vahingossa menis. Tuskin se sitä tarkoituksella housuun vääntää. :-) Tietty jos vääntäs, niin voisin vähän olla äkänen hetken aikaa. Mutta ehkä se siitä ohi menis.

Lue lisää

Mitä varten sää sen paskan housuus laskit?! Oishan mää sun voinu vessaanki viiä, oisit vaa sanonnu mulle et nyt tarttee päästä. :-)

Siis olitko sä kännissä? :-O

ol_io kirjoitti:

Siis olitko sä kännissä? :-O

En ollut. Mutta noin kolme tuntia sen jälkeen kyllä olin.

cillae kirjoitti:

En ollut. Mutta noin kolme tuntia sen jälkeen kyllä olin.

Sä siis vaan ennakoit sen humalan, etkä löytänyt tietä Sanomataloon? :-)

ol_io kirjoitti:

Sä siis vaan ennakoit sen humalan, etkä löytänyt tietä Sanomataloon? :-)

Sanoin että en löytänyt tietä takennuksen yläkertaan. Olin siis jo rakennuksessa.

cillae kirjoitti:

Sanoin että en löytänyt tietä takennuksen yläkertaan. Olin siis jo rakennuksessa.

Hups, nyt paljastui että mä olen kännissä. :-(

cillae kirjoitti:

Sanoin että en löytänyt tietä takennuksen yläkertaan. Olin siis jo rakennuksessa.

Aaa.. mä oon ollu siel kans joskus ... se on se mikähitto senniminytolikaan ... siinä sitä hassua rakennusta vastapäätä, postitalon nurkalla.

luin ton jutun eilen nopsakasti ja mietin mikä se skeema oli, mut en saanu siitä kiinni

Kyllä voikin ja onkin usein tavalla tai toisella. Yhdelle jää ikuiset aristavat arvet ja toiselle kasvaa kuori, jota ei helposti lävistetä. Ja joku oppii ajan kanssa unohtamaan. Kuka mitenkin asian kanssa toimeen pyrkii tulemaan.

On mullakin hetkiä, kun aristan ihmisien kanssa olemista. Jännittää ja tulee "pakoon tästä tilanteesta" tuntemuksia. Nuorena sitä oli enemmän, koska olin epävarmempi itsestäni ja siitä kuinka mun tulisi olla ihmisten kanssa ollessa. Millaisia odotuksia heillä on mua kohtaan. Nykyään lähinnä tulee sellainen väsymys, etten jaksa kohdata kaikkia ihmisiä ja olla läsnä.

Jotkut ihmiset vaatii kauheasti energiaa, jotta heidän kanssaan kykenee toimimaan. Ja tuntuu että ne imee sun energiat kuiviin hetkessä. Tuntuu, että ne vaatii kauheasti ponnisteluja, jotta mitenkään voisit heitä kohdata tai päästä ns. samalle levelille. Sitten joskus huomaa, ettei niitä jaksa kovin usein siksi kohdata.

Tulee sellaisia vetäytymisiä pois ihmismassoista. Tää on paljon helpompaa täällä netissä kälättää, kun voi lopettaa ikään kuin helpommin jonkun jutun mitä ei yksinkertaisesti jaksa veivata. Ja mitä joutuisi kasvokkain veivaamaan olosuhteiden pakosta.

Varmaan luonne kysymys enemmän? Mutta ehkä selittää osaltaan sitä, että todellisia ystäviä on vähän. Eikä niitä halua paljoa, vaikka tulijoita joskus oliskin.

Oon joskus miettinyt totakin, että tommosia kokemuksia kun on taustalla. Että tulee kiusatuksia ja jotenkin laumasta ulos nokituksi. Niin voisko se vaikuttaa niin paljon siihenkin, että tietoisesti jättäytyy jatkossakin ulos massoista missä tälläistä voisi uudelleen kohdata? Ja se yksin jääminen ja oleminen on tuttua noilta ajoilta ja silloin se oli ehkä kiusallistakin. Mutta kiusallisuuden jälkeen siitä tuleekin sulle suoja? Tietoisesti haluatkin omaan suojaasi ja olla yksin.

Kuulostaako tutulle? Yksin sun on helppoa olla itsesi kanssa. Kukaan ei ole vaatimassa mitään ja voit omien voimavarojesi mukaan ottaa vastaan mitä jaksat?

ol_io kirjoitti:

Kyllä voikin ja onkin usein tavalla tai toisella. Yhdelle jää ikuiset aristavat arvet ja toiselle kasvaa kuori, jota ei helposti lävistetä. Ja joku oppii ajan kanssa unohtamaan. Kuka mitenkin asian kanssa toimeen pyrkii tulemaan.

On mullakin hetkiä, kun aristan ihmisien kanssa olemista. Jännittää ja tulee "pakoon tästä tilanteesta" tuntemuksia. Nuorena sitä oli enemmän, koska olin epävarmempi itsestäni ja siitä kuinka mun tulisi olla ihmisten kanssa ollessa. Millaisia odotuksia heillä on mua kohtaan. Nykyään lähinnä tulee sellainen väsymys, etten jaksa kohdata kaikkia ihmisiä ja olla läsnä.

Jotkut ihmiset vaatii kauheasti energiaa, jotta heidän kanssaan kykenee toimimaan. Ja tuntuu että ne imee sun energiat kuiviin hetkessä. Tuntuu, että ne vaatii kauheasti ponnisteluja, jotta mitenkään voisit heitä kohdata tai päästä ns. samalle levelille. Sitten joskus huomaa, ettei niitä jaksa kovin usein siksi kohdata.

Tulee sellaisia vetäytymisiä pois ihmismassoista. Tää on paljon helpompaa täällä netissä kälättää, kun voi lopettaa ikään kuin helpommin jonkun jutun mitä ei yksinkertaisesti jaksa veivata. Ja mitä joutuisi kasvokkain veivaamaan olosuhteiden pakosta.

Varmaan luonne kysymys enemmän? Mutta ehkä selittää osaltaan sitä, että todellisia ystäviä on vähän. Eikä niitä halua paljoa, vaikka tulijoita joskus oliskin.

Oon joskus miettinyt totakin, että tommosia kokemuksia kun on taustalla. Että tulee kiusatuksia ja jotenkin laumasta ulos nokituksi. Niin voisko se vaikuttaa niin paljon siihenkin, että tietoisesti jättäytyy jatkossakin ulos massoista missä tälläistä voisi uudelleen kohdata? Ja se yksin jääminen ja oleminen on tuttua noilta ajoilta ja silloin se oli ehkä kiusallistakin. Mutta kiusallisuuden jälkeen siitä tuleekin sulle suoja? Tietoisesti haluatkin omaan suojaasi ja olla yksin.

Kuulostaako tutulle? Yksin sun on helppoa olla itsesi kanssa. Kukaan ei ole vaatimassa mitään ja voit omien voimavarojesi mukaan ottaa vastaan mitä jaksat?

Lue lisää

Toisaalta haluat yksinäisyydessäsi edes sen yhden ihmisen, sieluntoverin joka ei ehkä ole kokenut samaa. Mutta on kykenevä ymmärtämään sua ja kohtaamaan sut kaikkineen. Ja vieläpä oikein, ilman virheellisiä tulkintoja? Jolle sä voit olla vaan sä. Sun ei tarvi olla mitään muuta, kun mitä olet.

Ei tarvi vääntää ratakiskosta sitä mitä sä olet ja haluat sanoa. Että joku näkis sut ja ottais pois sun ikuisen yksinäisyyden tunteen sisältäsi?

ol_io kirjoitti:

Toisaalta haluat yksinäisyydessäsi edes sen yhden ihmisen, sieluntoverin joka ei ehkä ole kokenut samaa. Mutta on kykenevä ymmärtämään sua ja kohtaamaan sut kaikkineen. Ja vieläpä oikein, ilman virheellisiä tulkintoja? Jolle sä voit olla vaan sä. Sun ei tarvi olla mitään muuta, kun mitä olet.

Ei tarvi vääntää ratakiskosta sitä mitä sä olet ja haluat sanoa. Että joku näkis sut ja ottais pois sun ikuisen yksinäisyyden tunteen sisältäsi?

Lue lisää

Mie oon usein huomannut senkin, että kiusattuja ihmisiä ellei niistä ole tullut täysin erakkoja ja sisäänpäin kääntyneitä. Niin heidät koetaan usein hyvin seurallisiksi ja tovereiksi. Rennoiksi ja seurallisiksi. Joka osaltaan taas varmaan johtuu siitä, että heidän on täytynyt etsiä ja löytää keinot tulla laumassa hyväksytyksi. Ja he on joutuneet tekemään aika paljonkin töitä sen eteen, että he osaa lukea ja tulkita ihmisiä. Ehkä jopa hiukan herkemmillä aisteilla mit normaalisti. Kehittää ikään kuin se kuudes aisti avuksi.

Jonka avulla heidän on jatkossa helpompaa päästä osallikseksi laumaan yhtenä jäsenenä. Heillä on usein kehittyneet taidot ottaa erilaiset ihmiset huomioon, ehkä keskivertoa jopa paremmin pitkällisen "opiskelun" johdosta. Jopa nöyryydestä johtuen.

Tietyllä tapaa pitää olla kaiken aikaa avoin sisään tulvivalle havainnoinnille ja ärsykkeille. Jotta mahdollisimman paljon kykenee imemään tietoa ja oivaltamaan ympäröivästä maailmasta ja ihmistyypeistä. Ainakin itestä tuntuu, että jos ei olis koskaan ollut kiusattu. Ei ehkä olis koskaan tarvinut oppia tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Enkä ehkä olis koskaan valinnut ammattia, jossa ollaan ihmisten kanssa juuri nenätysten kiusallisissa tilanteissakin. Vaikka olo olis että pakoon pitäis päästä.

Syntyy tarve tulla toimeen ja pärjätä. Joskin toisena ääripäänä moni ei ymmärrä sitäkään, että kaikesta sosiaalisuudesta huolimatta yksinäinen ja yksinään joutunut olemaan olija ihminen ei ehkä kaipaa ihmisiä niin paljoa aktiivisesti ympärilleen. Mitä vois helposti olettaa tämän sosiaalisuuden kautta. Vaan vetäytyy helposti pois aina tilaisuuden tullen keräämään voimiaan.

ol_io kirjoitti:

Mie oon usein huomannut senkin, että kiusattuja ihmisiä ellei niistä ole tullut täysin erakkoja ja sisäänpäin kääntyneitä. Niin heidät koetaan usein hyvin seurallisiksi ja tovereiksi. Rennoiksi ja seurallisiksi. Joka osaltaan taas varmaan johtuu siitä, että heidän on täytynyt etsiä ja löytää keinot tulla laumassa hyväksytyksi. Ja he on joutuneet tekemään aika paljonkin töitä sen eteen, että he osaa lukea ja tulkita ihmisiä. Ehkä jopa hiukan herkemmillä aisteilla mit normaalisti. Kehittää ikään kuin se kuudes aisti avuksi.

Jonka avulla heidän on jatkossa helpompaa päästä osallikseksi laumaan yhtenä jäsenenä. Heillä on usein kehittyneet taidot ottaa erilaiset ihmiset huomioon, ehkä keskivertoa jopa paremmin pitkällisen "opiskelun" johdosta. Jopa nöyryydestä johtuen.

Tietyllä tapaa pitää olla kaiken aikaa avoin sisään tulvivalle havainnoinnille ja ärsykkeille. Jotta mahdollisimman paljon kykenee imemään tietoa ja oivaltamaan ympäröivästä maailmasta ja ihmistyypeistä. Ainakin itestä tuntuu, että jos ei olis koskaan ollut kiusattu. Ei ehkä olis koskaan tarvinut oppia tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Enkä ehkä olis koskaan valinnut ammattia, jossa ollaan ihmisten kanssa juuri nenätysten kiusallisissa tilanteissakin. Vaikka olo olis että pakoon pitäis päästä.

Syntyy tarve tulla toimeen ja pärjätä. Joskin toisena ääripäänä moni ei ymmärrä sitäkään, että kaikesta sosiaalisuudesta huolimatta yksinäinen ja yksinään joutunut olemaan olija ihminen ei ehkä kaipaa ihmisiä niin paljoa aktiivisesti ympärilleen. Mitä vois helposti olettaa tämän sosiaalisuuden kautta. Vaan vetäytyy helposti pois aina tilaisuuden tullen keräämään voimiaan.

Lue lisää

Oon ainaki ite kokennu ja tuntennu, että oon joutunu hakemaan todistusta sille et mä pärjään ihmisten kanssa. Oon hyväksytty ja pidetty isomassakin porukassa. Kuten työympyröissä. Jollaisten kokemusten hakemisesta ja kokemisesta on rakentunnu se itsetunto vähitellen vahvemmaksi.

Ei mussa ookkaan mitään semmosta vikaa, kun on annettu ymmärtää joskus muinoin. Mustahan tykätään ja pidetään enimmäkseen. Ei oo sillat palannu kovika pahasti mihinkään päin ja ihmissuhteitakin on luotu. :-)

Sitten tämmösten kokemusten ja oivallusten jälkeen ei ole enään niin herkkä. Ulkoisille paineille, mitä ennen. Semmonen ns. kova koulu kyllä kasvattaakin.

ol_io kirjoitti:

Toisaalta haluat yksinäisyydessäsi edes sen yhden ihmisen, sieluntoverin joka ei ehkä ole kokenut samaa. Mutta on kykenevä ymmärtämään sua ja kohtaamaan sut kaikkineen. Ja vieläpä oikein, ilman virheellisiä tulkintoja? Jolle sä voit olla vaan sä. Sun ei tarvi olla mitään muuta, kun mitä olet.

Ei tarvi vääntää ratakiskosta sitä mitä sä olet ja haluat sanoa. Että joku näkis sut ja ottais pois sun ikuisen yksinäisyyden tunteen sisältäsi?

Lue lisää

Amen. Sinäpä sen sanoit.

temppuilija kirjoitti:

luin ton jutun eilen nopsakasti ja mietin mikä se skeema oli, mut en saanu siitä kiinni

Mikä skeemassa oli sinusta sellaista, ettet sitä kiinni saanut?

ol_io kirjoitti:

Oon ainaki ite kokennu ja tuntennu, että oon joutunu hakemaan todistusta sille et mä pärjään ihmisten kanssa. Oon hyväksytty ja pidetty isomassakin porukassa. Kuten työympyröissä. Jollaisten kokemusten hakemisesta ja kokemisesta on rakentunnu se itsetunto vähitellen vahvemmaksi.

Ei mussa ookkaan mitään semmosta vikaa, kun on annettu ymmärtää joskus muinoin. Mustahan tykätään ja pidetään enimmäkseen. Ei oo sillat palannu kovika pahasti mihinkään päin ja ihmissuhteitakin on luotu. :-)

Sitten tämmösten kokemusten ja oivallusten jälkeen ei ole enään niin herkkä. Ulkoisille paineille, mitä ennen. Semmonen ns. kova koulu kyllä kasvattaakin.

Lue lisää

siehä oot ns. selviytyjätyyppi se on sellaisen uhriutujatyypin vastakohta

ol_io kirjoitti:

Kyllä voikin ja onkin usein tavalla tai toisella. Yhdelle jää ikuiset aristavat arvet ja toiselle kasvaa kuori, jota ei helposti lävistetä. Ja joku oppii ajan kanssa unohtamaan. Kuka mitenkin asian kanssa toimeen pyrkii tulemaan.

On mullakin hetkiä, kun aristan ihmisien kanssa olemista. Jännittää ja tulee "pakoon tästä tilanteesta" tuntemuksia. Nuorena sitä oli enemmän, koska olin epävarmempi itsestäni ja siitä kuinka mun tulisi olla ihmisten kanssa ollessa. Millaisia odotuksia heillä on mua kohtaan. Nykyään lähinnä tulee sellainen väsymys, etten jaksa kohdata kaikkia ihmisiä ja olla läsnä.

Jotkut ihmiset vaatii kauheasti energiaa, jotta heidän kanssaan kykenee toimimaan. Ja tuntuu että ne imee sun energiat kuiviin hetkessä. Tuntuu, että ne vaatii kauheasti ponnisteluja, jotta mitenkään voisit heitä kohdata tai päästä ns. samalle levelille. Sitten joskus huomaa, ettei niitä jaksa kovin usein siksi kohdata.

Tulee sellaisia vetäytymisiä pois ihmismassoista. Tää on paljon helpompaa täällä netissä kälättää, kun voi lopettaa ikään kuin helpommin jonkun jutun mitä ei yksinkertaisesti jaksa veivata. Ja mitä joutuisi kasvokkain veivaamaan olosuhteiden pakosta.

Varmaan luonne kysymys enemmän? Mutta ehkä selittää osaltaan sitä, että todellisia ystäviä on vähän. Eikä niitä halua paljoa, vaikka tulijoita joskus oliskin.

Oon joskus miettinyt totakin, että tommosia kokemuksia kun on taustalla. Että tulee kiusatuksia ja jotenkin laumasta ulos nokituksi. Niin voisko se vaikuttaa niin paljon siihenkin, että tietoisesti jättäytyy jatkossakin ulos massoista missä tälläistä voisi uudelleen kohdata? Ja se yksin jääminen ja oleminen on tuttua noilta ajoilta ja silloin se oli ehkä kiusallistakin. Mutta kiusallisuuden jälkeen siitä tuleekin sulle suoja? Tietoisesti haluatkin omaan suojaasi ja olla yksin.

Kuulostaako tutulle? Yksin sun on helppoa olla itsesi kanssa. Kukaan ei ole vaatimassa mitään ja voit omien voimavarojesi mukaan ottaa vastaan mitä jaksat?

Lue lisää

"Nykyään lähinnä tulee sellainen väsymys, etten jaksa kohdata kaikkia ihmisiä ja olla läsnä.

Jotkut ihmiset vaatii kauheasti energiaa, jotta heidän kanssaan kykenee toimimaan. Ja tuntuu että ne imee sun energiat kuiviin hetkessä."

Sulle suosittelen Eckhart Tollen kirjoja "Tyyneys puhuu" ja "Läsnäolon voima" luettavaksi. Itse olen saanut noista kirjoista hyvin paljon uutta viisautta/ymmärrystä elämääni.

Et voi olla läsnä tässä hetkessä niiden ihmisten seurassa, jotka eivät kykene olemaan läsnä tässä hetkessä, sanoisi varmaan Tolle.

Eilisessä ja huomisessa elävät ihmiset imevät sinut kuiviin, näinkin saattaisi Tolle sanoa.

Häpäisty kirjoitti:

Mikä skeemassa oli sinusta sellaista, ettet sitä kiinni saanut?

se oli liian liukas ... liukkaria tai jotain muuta öljyä liikaa ...

temppuilija kirjoitti:

se oli liian liukas ... liukkaria tai jotain muuta öljyä liikaa ...

Skeemain ymmärtämyyttäsikö selittelet.

Häpäisty kirjoitti:

Skeemain ymmärtämyyttäsikö selittelet.

yritätkö häpäistä minua, sinä häpeämätön?

Häpäisty kirjoitti:

Amen. Sinäpä sen sanoit.

Tuttu tunne. :-)

ol_io kirjoitti:

Tuttu tunne. :-)

Se on kauhean raskasta yrittää olla jotain mitä ei ole. Ja vain siksi, että "laumassa" pärjää ja tulee hyväksytyksi. Lopulta siihin esittämiseen, yrittämiseen ja miellyttämiseen väsyy niin perusteellisesti, että ei enää välitä vaikka jäis aina ulkopuolelle. Huomaa, että ei ole edes vaivan arvoista yrittää. Eikä se ole edes mitä itse haluaa tehdä. Se mitä ne muut tekee ollakseen ns. sisäpiirissä ja hyväksyttyjä. Ei ole vaan sun juttus. Eikä tunnu hyvältä.

Ainostaan tympii katsella keinotekoista pelle porukkaa. Tympii jopa joskus niin paljon, että tekee mieli mennä sinne omaan saareen ja lyödä 10 m korkeat umpipuiset aidat eteen. :-) Ettei tartte katsella ja kuunnella niitä. Emmä ole teitä ennenkään tarttennu.

Mut sitten, kun sen yhden ihmisen kohtaa, joka ymmärtää sut oikein ja ei tuomitse sua siitä mitä oikeasti olet. Sä pystyt taas hengittää ja vapautumaan kuorestas. :-) Se yksi ihminen riittää, ei tarvi enempää hyväksyjiä. Sen jälkeen tulee tunne, ettei ole mitään menetettävää, vaikka kaikki loput kääntäs sulle selkänsä.

Ainoastaan sillä on väliä, että saa olla aidosti mitä on ja silti rakastettu ja välitetty vastavuoroisesti. Sen yhden ihmisen menetys tietysti sitten sattuu kovasti ja pitkään aika varmasti. Mutta sulla on silti se kokemus aina, että sä olet vapautunut yksinäisyydestäsi. Oli edes yksi ihminen joka ymmärsi sua ja näki sut sellaisena kun sä olet. Lukkoon löytyi aivain. :-)

Se oli vaan se tarve tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi ilman rooleja ja tuskallista luikertelua. Sanotaan, että vasta kun sä hyväksyt ittes, muutkin hyväksyy sut. Ja itestä ei ole ainakaan tärkeintä se hyväksytyksi tuleminen isossa massassa. Tärkeämpää on se aito hyväksyminen. Jolloin on aika todennäköistä, että puhutaan pienemmästä porukasta. :-)

temppuilija kirjoitti:

siehä oot ns. selviytyjätyyppi se on sellaisen uhriutujatyypin vastakohta

Ainakin olen toistaiseksi järkeillyt itseni ulos uhriutumisesta. Koska sitten epäonnistuu järkeilemään ja jää jumiin jää nähtäväksi. :-) Yleensä kaikelle löytyy joku syy ja selitys. Jos malttaa vaan pysähtyä funtsimaan.

ol_io kirjoitti:

Ainakin olen toistaiseksi järkeillyt itseni ulos uhriutumisesta. Koska sitten epäonnistuu järkeilemään ja jää jumiin jää nähtäväksi. :-) Yleensä kaikelle löytyy joku syy ja selitys. Jos malttaa vaan pysähtyä funtsimaan.

Lue lisää

viha on vain tunne .. sen kun elää läpi, elämä hymyilee jälleen ja voi antaa anteeksi ja jatkaa omaa elämäänsä

temppuilija kirjoitti:

viha on vain tunne .. sen kun elää läpi, elämä hymyilee jälleen ja voi antaa anteeksi ja jatkaa omaa elämäänsä

Mjuu, se on vaan niin raskas tunne, ettei sen kanssa kauaa viitti olla kaveria. :-)

temppuilija kirjoitti:

yritätkö häpäistä minua, sinä häpeämätön?

Anteeksi kirjoituvirheeni. Skeemain piti kirjoittaa skeemani.

Häpeäisit itseäsi, sinä häpeämätön häpeäjä.

Hähä! :D

rovaniemen vili. kirjoitti:

Häpeäisit itseäsi, sinä häpeämätön häpeäjä.

Hähä! :D

Auts!

:D

Käytiin katsomassa Johnny English Reborn myöskin ja olihan se hauska. Vaikkakin jokseenkin ennalta arvattava. Pari kertaa itellä tuli oikeen kunnon naurunpyrähdys Johnnyn toilailuista. Mulla ei tullu sellasta myötähäpeän tunnetta taas lainkaan. Toki nyt aattelin miten yli vedetty juttu ja korni tilanne vois olla for real.

Paras oli se hurjasti kiitävä pyörätuoli ja se kun Johnnyllä oli taidokas kyky erehtyä henkilöstä. Ja tietysti ne ilmeet. x.)

Pitääkö keskustelujakin hävetä, jollei ne ketään henkilökohtaisesti koskettaen satuta? :-) Mä tykkään että asiasta kun asiasta voi ainakin yrittää jutella. Jos vaan kullekin löytyy sopiva hetki ja tulee tarve keskustella.

ol_io kirjoitti:

Pitääkö keskustelujakin hävetä, jollei ne ketään henkilökohtaisesti koskettaen satuta? :-) Mä tykkään että asiasta kun asiasta voi ainakin yrittää jutella. Jos vaan kullekin löytyy sopiva hetki ja tulee tarve keskustella.

Lue lisää

Niin meinasin, että jos taas viittaat joko linkittämäsi keskustelun aiheeseen tai mun poistettuihin viesteihin. :-) Poistoihin ei liity häpeä. Mutta en jaksa toistaa itseäni menen taas poistelemaan lisää vanhoja viestejäni. :-)

ol_io kirjoitti:

Niin meinasin, että jos taas viittaat joko linkittämäsi keskustelun aiheeseen tai mun poistettuihin viesteihin. :-) Poistoihin ei liity häpeä. Mutta en jaksa toistaa itseäni menen taas poistelemaan lisää vanhoja viestejäni. :-)

Lue lisää

tästäpä saakin oivan aloituksen palstalle :D

Hmm. Sun häpeän aiheet kuulostaa aika tavallisille. Siis tarkoitan, että sellaisille mitä varmasti iso osa ihmisistä häpeää. Tollaisia asioita. Ihan yleinen häpeän aihe, niin kun tääkin että mä häpeen oma pömppöä vatsaani. Lähinnä tilanteissa, joissa se on ikään kuin keskipisteenä. Emmä sitä nyt muuten mieti. Paiti tietty jos joku vaate ei istu sen takia. :-)

Itelle heikko kohta vaan.

Niin, lapset osaa yleensä ottaa tommoset unohdukset paljon lunkimmin, kun vanhemmat. Ei ne paljoa hätäänny, jos joku vaate on unohtunut kotiin. Tietysti, jos se vaate oli joku minkä olis halunnut esitellä kavereille, niin voi tulla ihan parkukin. Riippuu vähän lapsesta ja iästäkin, kun on se vaihe päällä.

Nokun sulle tulee mun mielestä aika herkästi toi häpeän tunne? Niin osaatko sä kuitenkin nauraa sille tapahtuneelle vai jääkö sua vaivaamaan se tilanne ja tapahtuma pidemmäksi aikaa? Ottaako se häpeän ja nolouden tunne miten voimakkaan otteen?

Ootko sä kovin kriittinen itselles?

ol_io kirjoitti:

Hmm. Sun häpeän aiheet kuulostaa aika tavallisille. Siis tarkoitan, että sellaisille mitä varmasti iso osa ihmisistä häpeää. Tollaisia asioita. Ihan yleinen häpeän aihe, niin kun tääkin että mä häpeen oma pömppöä vatsaani. Lähinnä tilanteissa, joissa se on ikään kuin keskipisteenä. Emmä sitä nyt muuten mieti. Paiti tietty jos joku vaate ei istu sen takia. :-)

Itelle heikko kohta vaan.

Niin, lapset osaa yleensä ottaa tommoset unohdukset paljon lunkimmin, kun vanhemmat. Ei ne paljoa hätäänny, jos joku vaate on unohtunut kotiin. Tietysti, jos se vaate oli joku minkä olis halunnut esitellä kavereille, niin voi tulla ihan parkukin. Riippuu vähän lapsesta ja iästäkin, kun on se vaihe päällä.

Nokun sulle tulee mun mielestä aika herkästi toi häpeän tunne? Niin osaatko sä kuitenkin nauraa sille tapahtuneelle vai jääkö sua vaivaamaan se tilanne ja tapahtuma pidemmäksi aikaa? Ottaako se häpeän ja nolouden tunne miten voimakkaan otteen?

Ootko sä kovin kriittinen itselles?

Lue lisää

Tämmösellä taviksella on tavalliset aiheet :)

Ulkonäössä on itsekullakin tietty omat häpeälliset kohdat... Esim. sovituskopit on raadollisia paikkoja. Kun perä jää kiinni liian tiukkoihin farkkuihin, eikä tiedä, pitäiskö hälyttää apua vai mitä :P

En mä välttämättä tollaselle unohtamiselle naura, mutta helpottaahan se kuitenkin aika nopeeta, kun huomaa, että maailma ei romahtanutkaan eikä taivas pudonnut :D Vaikka siinäkin se häpeä oikein hulahti läpi niin, että tuntui, että tukka nousi pystyyn järkytyksestä, niin sitten viimeistään kun kuulin, että ei lapsi ollut moksiskaan, niin kyllähän sen "murheen" jätti taakseen.

Tollanen pylvääseen törmäämis-häpeä taas menee ohi kymmenessä minuutissa ja sille tulee naurettua itsekseen tai porukassa.

Yleensä mulla niin häpeä kuin muutkin kielteiset tunteet haihtuu ja katoaa aika nopsaan, eikä palaa enää vaivaamaan. Myönteiset tunteet taas on pysyväisempää sorttia. Jos vaikka jostain ihmisestä myönteisen kuvan saan, niin sitä on vaikea horjuttaa, vaikka se toinen tekis mitä kielteistä. On ja pysyy, liimattuna.. :D

y.b.. kirjoitti:

Tämmösellä taviksella on tavalliset aiheet :)

Ulkonäössä on itsekullakin tietty omat häpeälliset kohdat... Esim. sovituskopit on raadollisia paikkoja. Kun perä jää kiinni liian tiukkoihin farkkuihin, eikä tiedä, pitäiskö hälyttää apua vai mitä :P

En mä välttämättä tollaselle unohtamiselle naura, mutta helpottaahan se kuitenkin aika nopeeta, kun huomaa, että maailma ei romahtanutkaan eikä taivas pudonnut :D Vaikka siinäkin se häpeä oikein hulahti läpi niin, että tuntui, että tukka nousi pystyyn järkytyksestä, niin sitten viimeistään kun kuulin, että ei lapsi ollut moksiskaan, niin kyllähän sen "murheen" jätti taakseen.

Tollanen pylvääseen törmäämis-häpeä taas menee ohi kymmenessä minuutissa ja sille tulee naurettua itsekseen tai porukassa.

Yleensä mulla niin häpeä kuin muutkin kielteiset tunteet haihtuu ja katoaa aika nopsaan, eikä palaa enää vaivaamaan. Myönteiset tunteet taas on pysyväisempää sorttia. Jos vaikka jostain ihmisestä myönteisen kuvan saan, niin sitä on vaikea horjuttaa, vaikka se toinen tekis mitä kielteistä. On ja pysyy, liimattuna.. :D

Lue lisää

Se on sitä säntillistä huolen kantamista vanhempana. :-) Niinpä harvoin niihin maailma kaatuu ihan kirjaimellisesti. Kömmähdyksiä nyt sattuu kaikille. Joskus vaan mietin, että kun tää maailmankuva ja maailma on niin "täydelliseksi" suunniteltu. Ja erehtymisestäkin on tehty lähes syntiä, niin aika paljon ihmisillä on sen kautta ihan turhia häpeäntunteita.

Jos nyt joku juttu ei mennyt täydellisesti hyvin, niin menipä ainakin täydellisesti persiilleen. Ens kerralla sitten yritetään taas paremmin. :-)

Tämmönen luonnollisuudesta erkaantuminen ja vieraantuminen on aikuisille tyypillistä. Lapset ei vielä niin herkästi tosiaan häpeile itseään ja mokiaan. :-) Koska ne on vielä niin aitoja ja originaaleja, inhimillisiä. Ei opetettuja kaikkeen etiketteilyyn.

ol_io kirjoitti:

Se on sitä säntillistä huolen kantamista vanhempana. :-) Niinpä harvoin niihin maailma kaatuu ihan kirjaimellisesti. Kömmähdyksiä nyt sattuu kaikille. Joskus vaan mietin, että kun tää maailmankuva ja maailma on niin "täydelliseksi" suunniteltu. Ja erehtymisestäkin on tehty lähes syntiä, niin aika paljon ihmisillä on sen kautta ihan turhia häpeäntunteita.

Jos nyt joku juttu ei mennyt täydellisesti hyvin, niin menipä ainakin täydellisesti persiilleen. Ens kerralla sitten yritetään taas paremmin. :-)

Tämmönen luonnollisuudesta erkaantuminen ja vieraantuminen on aikuisille tyypillistä. Lapset ei vielä niin herkästi tosiaan häpeile itseään ja mokiaan. :-) Koska ne on vielä niin aitoja ja originaaleja, inhimillisiä. Ei opetettuja kaikkeen etiketteilyyn.

Lue lisää

Joo, no ei nyt tossa lapsiasiassa ollut kyse mistään etiketistä kumminkaan.. Tai kenenkään maineesta, vanhempana, tai lapsena. Ajattelin vaan, että on aikas inhottavaa telinejumpata farkuissa ja kyllä se sitä tietty olikin :(

y.b.. kirjoitti:

Joo, no ei nyt tossa lapsiasiassa ollut kyse mistään etiketistä kumminkaan.. Tai kenenkään maineesta, vanhempana, tai lapsena. Ajattelin vaan, että on aikas inhottavaa telinejumpata farkuissa ja kyllä se sitä tietty olikin :(

Lue lisää

Ei nyt just tässä tapauksessa vaan yleensä. En huomannut mainita asiaa näin. :-)

Minusta Idolssissa se on vain hellyyttävää. Ja suomipoppista ne yleensä alkaa kuitenkin laulaa jatkossa tulevaisuudessa. Talentia en tiedä. Joku laulu-"kilpailu" myöskin?

Mutta tositv-formaattiahan katsotaan juuri myötähäpeän takia. Ihmiset haluavat tuntea myötähäpeää, suorastaan piehtaroida siinä. Siinä BB.n suosion salaisuus :D Kyllä mä myönnän, että se on tuskallisen ihanaa :D

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Minusta Idolssissa se on vain hellyyttävää. Ja suomipoppista ne yleensä alkaa kuitenkin laulaa jatkossa tulevaisuudessa. Talentia en tiedä. Joku laulu-"kilpailu" myöskin?

Mutta tositv-formaattiahan katsotaan juuri myötähäpeän takia. Ihmiset haluavat tuntea myötähäpeää, suorastaan piehtaroida siinä. Siinä BB.n suosion salaisuus :D Kyllä mä myönnän, että se on tuskallisen ihanaa :D

Lue lisää

Talent on ohjelman esiintyjiä huonosti kuvaava nimi, mutta siinä on kaikenlaisia esittäviä taiteilijoita, ei vain joikhaajia. Taitaa taas alkaa Suomenkin tv:ssä joskus. vili voisi osallistua, ehkä siellä hänen kykynsä pääsisivät arvoiseensa seuraan.

Tämä on kuitenkin huikea poikkeus muuten kamalasta taviksesta tähdeksi-formaatista: http://www.youtube.com/watch?v=X9whxWNI7bE "I dreamed a dream"

bravo.bravi kirjoitti:

Talent on ohjelman esiintyjiä huonosti kuvaava nimi, mutta siinä on kaikenlaisia esittäviä taiteilijoita, ei vain joikhaajia. Taitaa taas alkaa Suomenkin tv:ssä joskus. vili voisi osallistua, ehkä siellä hänen kykynsä pääsisivät arvoiseensa seuraan.

Tämä on kuitenkin huikea poikkeus muuten kamalasta taviksesta tähdeksi-formaatista: http://www.youtube.com/watch?v=X9whxWNI7bE "I dreamed a dream"

Lue lisää

No, olihan toi tuttu, eli tapaus Susan Boylea ei voi olla tuntematta :) En vaan muistanut, että se oli Talentista .Ihana tapaus.. Tossakin saattoi ensitunne olla pelokas myötähäpeä; milllasella äänellä tuokin mahtaa alkaa laulaa ja sitten suuri helpotus ja riemu ja ähäkutti-fiilis tuomareille laulajan puolesta; ei tarvinnutkaan myötähävetä, kenenkään, todellakaan :D

Myötähäpeästä vielä, kyllä mä tosiaan uskallan tunnustaa että esim. BB:ssä jotenkin nautin myötähäpeän tunteesta, kun ihmiset söheltää. En itse ikipäivinä menis minkäänlaiseen tositv:seen ja siihen se kai jotenkin liittyykin. Häpeän käsittelemiseen toisten kautta.

ei kai sitä nyt turhanpäiväisyyksiä tarvitse hävetä ...

Alasti kaikki maailmaan tulevat ja sitten sitä hävetään aikuisena pukemalla vaatteita päälle - eikö ole aika sairasta?

temppuilija kirjoitti:

ei kai sitä nyt turhanpäiväisyyksiä tarvitse hävetä ...

Alasti kaikki maailmaan tulevat ja sitten sitä hävetään aikuisena pukemalla vaatteita päälle - eikö ole aika sairasta?

Lue lisää

Synnyttäessä ollaan kauniita ja suloisia, nyt voi vain hävetä itseään.

kauan sitten kirjoitti:

Synnyttäessä ollaan kauniita ja suloisia, nyt voi vain hävetä itseään.

ei se nyt ihan noin mene ... synnyttäessä ollaan aika hlvetin rumia ja verisiä, mutta on äiti, joka hyväksyy ne syvänsiniset silmät - geneettinen mekanismi - ja sen olennon heijastuksena omasta sisäisestä lapsestaan... jotain mitä miehet eivät koskaan pääse kokemaan, vaikka olisivat mukana synnytyksessä

temppuilija kirjoitti:

ei se nyt ihan noin mene ... synnyttäessä ollaan aika hlvetin rumia ja verisiä, mutta on äiti, joka hyväksyy ne syvänsiniset silmät - geneettinen mekanismi - ja sen olennon heijastuksena omasta sisäisestä lapsestaan... jotain mitä miehet eivät koskaan pääse kokemaan, vaikka olisivat mukana synnytyksessä

Lue lisää

Totta, olen kerran nähnyt ruman vastasyntyneen.

kauan sitten kirjoitti:

Totta, olen kerran nähnyt ruman vastasyntyneen.

Njoo mä kans. Siihen hetkeen saakka, kunnes avas silmänsä.

Jos elämällä on jokin tarkoitus, niin sen hetken eläminen. Mitä sitten ... no siinäpä se tais olla.

Mitä tarkoitat, että surmata myötähäpeästä? Sano esimerkki.

Niin? kirjoitti:

Mitä tarkoitat, että surmata myötähäpeästä? Sano esimerkki.

Tämä jäi vaivaamaan minuakin?

Kärsitkö sä tosta häpeän tunteesta? Me voitas toki sanoa ulkopuolisina muut, että et voi olla kärsimättä siitä. Mut miltä susta ittestä tuntuu? Ts. ottaako päähän, että et voi olla Aleksanteri suuri?