Olisiko kenelläkään viisaita vinkkejä mahdolliselle tulevalle äitipuolelle? Mihin kannattaa varautua? Miten "kestää" miehen exän "huono" käytös ja kiusanteko? Lapsi asuu vuoroviikoin isällä ja äidillä.
Viisaita neuvoja, kiitos :))
Viisaita neuvoja, kiitos :))
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ilmeisesti siis tiedät, että ex on hankala? Jos näin on, ja olet jo kenties saanut osasi hänen raivostaan ja helveksunnastaan, niin voin vakuuttaa että varaudu sata kertaa pahempaan! Itse "äitipuolena" eläneenä voin kertoa että tällainen ex voi helposti pilata sinun elämäsi, miehesi elämän ja lasten elämän. Nämä eivät tunne armoa ja vetävät helposti lapset mukaan soppaan.
Jos saisin valita toisin, en olisi koskaan muuttanut miehen luo. Ei miehen vika, eikä lasten, mutta kaikesta tulee niin ylitsepääsemättömän stressaavaa kun koko ajan kuulet kuinka olet syypää kaikkeen ja huora ja vaikka mitä. En voi sanoin kuvailla miltä tuntuu olla kiusattu koko ajan. Ja katsella vierestä kun lapset ovat pelinappuloina. En pystynyt siihen enää itse, enkä aio enää koskaan moiseen ryhtyä. Jos tulevalla miehellä on ex ja lapsia, hänellä tulee olla hyvät välit exäänsä ennenkuin suostun edes harkitsemaan parisuhdetta!
Monet näistä raivokkaista existä painottavat täälläkin sitä että uusikko pilaa kaiken ja sotkee perheen, vaikka he ovat itse niitä pahantekijöitä... HE kiusaavat lapsiaan, ei uusikko!
No ei uusikko pilaa, äidit pilaa lapset. Uusikko on siitä hyvä ettei se ole koskaan hankala, ja ne on niin kauniita, ja ihania. Ajatella että se mies on tehnyt lapsia semmoisen hankalan naisen kanssa aikanaan, mutta onneksi se ei ole miehen vika, kerranko sitä erehtyy, mutta onneksi toisella kerralla onnisti. Kyllä varmasti on kiusaantunut olo, kun se exä vielä pörrää siinä ja hoitelee lapsia, mutta onneksi uusikko pelasti miehen naishirviöltä. Ihan oon kuule sammaa mieltä sun kanssa, että exät on ihan hanurista.
olen samaa mieltä,sairaat äidit pilaa lapset.Meille muutti mieheni lapset karkuun henkisesti sairasta äitiä ja narsisti-isäpuolta.äiti suhtautuu lapsiinsa kuin vihollisiinsa,eikä ole ottanut yhteyttä lapsiinsa kesän jälkeen.ei anna lapsille omia tavaroita,uhkailee rikosilmotuksilla ym.ei ymmärrä mitä tekee omille lapsille.Valitsi siis hullun narsistimiehen lastensa sijasta.Toivon että ihana narskusiippa hakkaisi äidin teholle,jos sit vaikka heräis..
Olen itsekin äitipuoli. Annan tässä sinulle ohjeita, joilla pärjäät pitkälle.
1) Laatikaa omat säännöt yhteiseen kotiin. Mitä asioita pidätte tärkeänä? Esimerkiksi. Riita tilanteen jälkeen keskustellaan asiat loppuun asti ja pyydetään anteeksi. Hyvät pöytätavat. Kaunis kielenkäyttö (ei kiroilua). Pienille lapsille selkeä päivärutiini. Lapset osallistuvat kodin askereisiin ikäkehityksen mukaan. Jokainen korjaa omat jälkensä. Tässä on muutamia.
2)Pitäkää huoli, että lapset noudattavat yhteisiä sääntöjä. Lapset oppivat kyllä sen, että esimerkiksi isällä ja äidillä on eri säännöt. Kun teidän kodissa on omat toimintavat, niin suojaatte sillä myös oman kodin onnea. Exä ei pääse hallitsemaan teidän kotia omilla tavoillaan.. voihan olla, että äiti ei osaa lainkaan kasvattaa ja esimerkiksi antaa kaiken periksi, lahjoo rahalla ja jopa yllyttää tekemään ilkeitä asioita isän kodissa.
3) Älä koskaan hauku tai arvostele lasten äitiä lasten kuullen. Jos miehen exä ärsyttää, käsittele tunteet miehesi kanssa. Lapset rakastavat molempia vanhempiaan, joten heihin ei saa purkaa omia tunteita ja heille ei saa aiheuttaa ristiriitaista oloa.
4) Ole armollinen itseäsi kohtaan ja salli itsellesi kaikki tunteet. Lapsi tulee herättämään sinussa monenlaisia tunteita.. ärsyyntymistä, kiukkua, rakkautta ja jne. Äitipuolen osa on sinulle uusi ja sinä kasvat aikaa myöten tähän rooliin.
5) Sinä joudut "antsaisemaan" lapsen rakkauden omalla käytöksellä. Sinulta vaaditaan enemmän kuin biologiselta äidiltä. Lapsi on lojaali äitiään kohtaan ja antaa äidille vaikka ikuisesti anteeksi melkein mitä tahansa. Äitipuolen osa on toisenlainen.
6) Voit iloita lapsesta ja yhteisestä ajasta ilman, että sinulla on varsinaista vastuuta lapsesta. Sinä olet sivukasvattaja, mutta toisaalta sinulta ei voi velvoittaa mitään. Se voi olla hyvä asia, mutta se voi joskus harmittaa.
7) Ole oma itsesi ja tee se mikä sinusta tuntuu oikealta ja hyvältä. Älä yritä pakottaa itsesi muottiin, joka ei sinulle sovi.
8) Hyväksy se, että miehesi exä ei todennäköisesti koskaan tule pitämään sinusta. Hän voi kokea sinut uhkana ja pelätä, että viet hänen lapsensa. En ole koskaan kuullut, että exä olisi tullut kiittämään uutta naista omien lasten hoitamisesta.
9) Äitipuolen työ on pyytteettömän rakkauden työtä. Hoidat toisen lapsia saamatta ikinä mitään kiitosta. Hoidat lapsia, joita et voi omistaa ja joitten asioita et saa päättää (tietysti kodin säännöt voit päättää miehesi kanssa!) Jos teet kaiken sydämestä, voit iloita ja nauttia äitipuolen osasta, mutta jos vaadit ja odotat jotain teoistasi, niin saatat pettyä.
10) Pidä puolesi. Älä anna kenenkään kohdella sinua huonosti.Lasten tulee kunnioittaa ja arvostaa ja totella myös sinua. Miehesi voi tukea sinun rooliasi tekemällä lapsille selväksi, että sinua tulee totella.
Äitipuolena oleminen kasvattaa sinua hyvin paljon henkisesti. Itse olen muuttunut paljon ihmisenä ja se kaikki on ollut pelkkää hyvää. Mieheni exä on narsku, mutta eipä enää heilauta sen naisen valheet ja jutut. Minusta on tullut tosi vahva ihminen:)
Ps. Lue äitipuolen käsikirja! Minua ainakin auttoi paljon ymmärtämään asioita.
Ja muista se, että jos oikein vaikeaksi menee ja ei tule mitään, niin voit aina muuttaa pois!
Tämä vastaus oli sitten taas ainoa järkevän ihmisen tuotos.
Hyvin kirjoitettu Äitipuoli35
Kiitos mukavasta palautteesta! :)
Äitipuolen käsikirjat on höpöhöpöä, tarkoitettu helpottamaan eronneiden vanhempien syyllistä oloa.
Siellä tulee rankkoja juttuja vastaan ihmisille. Itse yrittäisin ajatella lasten hyvinvointia ja elämää ylitse aikuisten jo kulahtaneidenkin ihmisten yli.
Tuo poismuuton mahdollisuus on ikävän usein mahdotonta ihan sen takia, kun rahat on hassattu yhteiseen lemmenpesään. Eli sitä niittää mitä kylvää.
MIten voit sanoa, että äitipuolen käsikirjat ovat höpö höpö juttuja? Oletko lukenut kyseisen kirjan? Jos et ole, niin älä tule tänne kommentoimaan asiaa! Kirja perustuu tieteellisiin asioihin ja lisäksi se ihan faktaan perustuvaa tietoa ihmissuhteiden psykologiasta. Kirjassa lähestytään asioita kaikkien näkökulmasta, jonka vuoksi on hyväksi lukea jokaiselle joka on uusperheen äitipuoli ja miksei muillekin uusperheen aikuisille.
No onhan ne.. kuten lastenkasvatuskirjatkin. Tuommosia opuksia kirjotitaa ne, joilla ei ole hajuakaan kyseisistä asioista, vaan ne perustuu kuvitelmiin.
Ei ihmisen elämä perustu mihinkään oppikirjaan vaan ihminen elää oman elmän omalla tavalla.
En ikinä ole lukenut minkäälaista oppikirjaa miten mikäkin asia pitää tehdä omassa arjessa, vaan teen sen sillai kun parhaaksi näen.
"En ikinä ole lukenut minkäänlaista oppikirjaa niten mikäkin asia pitää tehdä omassa arjessa, vaan teen sillai kuin parhaaksi näen."
Näytät olevan tosi ylpeä kun et ole ikinä mitää kirjaa lukenut. Ehkä kannattaisi! Kirjoista kuule voi oppia tosi paljon. Tottakai käytäntö on käytäntöä, eikä mikään kirja poista käytännön haasteita ja sitä, ettei omia aivoja pitäisi käyttää.
Kirjat ovat valaisseet mulle todella paljon monia asioita. Kirjojen kautta olen oppinut syvemmin tuntemaan itseäni.. muun muassa äitipuolen kirjaa lukiessa tajusin, että kohtaamani asiat ja ongelmat ovat samoja kaikilla jokaisella joka lähtee uusperheeseen äitipuoleksi.
Olen lukenut tuon ja monta muutakin kirjaa ;). Ne eivät auta mitenkään ihmisiä, jotka ovat siinä käytännön tilanteessa. Vähän kuin että laitat ihmiselle, jolla on jalka poikki, kirjan käteen että miten kipua hallitaan henkisesti tahdonvoimalla ;). Tai joissakin kulttuureissa, joissa on pakkoavioliitot, että nyt sää kyllä rakastat tuota äijää tai muuten. Yhtä lailla "hyvin" voi rakastaa vieraita lapsia pakolla.
Kiitos kirjoituksestasi. Hienosti kerroit oikeaa asiaa. Olen kanssasi samaa mieltä, nämä asiat ovat toimivan perheen A ja O.
uusioperhetä ei ole olemasa.
Hih, nää on hauksoja provoja, joku vaan jaksaa tehtailla aina samanlaisia. Surku sinänsä että nää on niiin luettu jo; ettei jaksa lukee kun ekan rivin!
Ihana vastaus äitipuoli35 :)
Kiva kun vastaa itselleen... heh. ei pal päätä pakota... voi että!!!!;(((
Täällä ei kukaan muu vastaile itselleen kun sinä lissu-rukka !!!
Kiitos myös sinulle palautteestasi! Kirjoittaminen usein selkeyttää itselleenkin asioita.
Sinä se taidat olla juuri se katkera ex nainen, joista varoitin tekstissäni! Minulla on terve itsetunto ja minä en ole niin naurettava, että itse itseäni kehuisin tälläisellä palstalle. Sinä taidat kuitenkin tehdä niin, koska usein ne jotka itse toimivat niin, syyttävät muita samasta asiasta.
älä lissu selitä!
Toivotaan ettei sinun tarvitse käydä sitä kiusaamista ja ilkeilyä läpi. Se on oikeasti inhottavaa.
Oma tilanteeni on juuri sellainen, jota ei toivoisi kenellekään. Varsinkaan lapsille. Lapsethan siitä loppupeleissä kärsii, jos "jätetty" vanhempi ei vaan pääse erosta yli. Omassa tilanteessani kiusaaminen on henkistä. Itse olen kokenut parhaaksi vaihtoehdoksi vain yrittää olla mahdollisimman neutraali exää kohtaan. Olla välittämättä tämän ilkeilyistä ja inhottavista puheista.
Jos haluat menettää hermosi niin muuta yhteen.Jos taas haluat vain hyvän suhteen niin pidä oma asuntosi ja tapaa miestä niinä viikkoina kun lapsi ei ole hänellä.Näin suhde säilyy pidempään hyvänä eikä susta tule miehen kotiin piikaa.
Jos saanen nyt tähän väliin kertoa oman tarinani.
Olen 21-vuotias (uskokaa tai älkää) asun minua 15-vuotta vanhemman miehen kanssa yhdessä, meille tulee 4 vuotta täyteen seurustelua parin kuukauden päästä ja 3 vuotta yhteis asumista samoihin aikoihin. Minulle tuli miehen mukana tällä hetkellä 15-vuotias ja 13-vuotiaat pojat. Voin sanoa, että ei ole hetkittäin ollut helppoa kun molemmat lapset on koulu kiusattuja ja saan tasapainoilla lasten äidin mielipiteiden välissä jotka vaihtuvat niin tiuhaan etten aina itsekkään tiedä mitä mieltä hän on. Ja hetkessä se mieli sitten saattaakin taas muuttua. Lasten kanssa meni niin pitkään hyvin ennen kuin lasten äiti tajusi, että heitä voi käyttää pelinappuloina minua vastaan. Äiti sanoo toista kun minä. Mutta tiukan linjan olen siinä pitänyt, että meillä on meidän säännöt ja äidin luona on äidin säännöt. Lapset asuvat meillä suurimman osan ajastaan ja ovat eskimäärin joka toinen viikonloppu äidillään jos luoja suo. Tästäkin asiasta olemme käyneet kiivasta keskustelu miten viikonloppuja voi venklata ja miten ei. Myös nyt on tullut uutena juttuna kehiin se, että hän tietää paremmin lasten voinnin sairas tilanteissa kun me jotka olemme näkemässä sen lapsen.
Myös tämän koulukiusaamisen kannalta ollaan käyty keskustelua siitä, että onko meidän järkevämpi hoitaa tilanteet kun hänen tulla hämmentämään jostain etään perältä. Paljon on tähän aikaan mahtunut ja kun ottaa huomioon sen, että lasten äiti oli tuominnut minut jo ennen kuin oli minua koskaan nähnytkään. Jotkut ihmiset ne vaan luulee olevansa niin helvetillisen täydellisiä! Mutta en vaihtaisi hyvistä hetkistä hetkeäkään pois mitä olen viettänyt lasten ja heidän isänsä kanssa. Toivon mukaan tämä ei saa pelkoja aikaan mutta joskus tämä tuntuu aika hiton raastavalta.
Siis äiti puoli.. mikä se on? Puolikas ihminen vai? Onko mulla talo puoli, tuoli puoli, autopuoli... mikä tää juttu on?
sinä lissu olet mielipuoli, tyhmä.
Sulla on puoli-aivot Lissu! Ja ""Mikä tää juttu on"" , voi juma mikä TÄYSI-idiootti olet, idiotismissa et ole puolikas, vaan täys hullu!
kuules.. Äitipuoli nimitystä käytetään lapsen isän uudesta puolisosta, koska lapsella on jo biologinen äiti eli niin sanotusti sinun kielellä kokonainen. Silloin tämä lapsen isän uusi puoliso on yleensä äitipuoli.
Ja minä kyllä ainakin olen ihan kokonainen ollut tähän mennessä ;)
Koputan puuta mutta onneksi minulla on tuuri toisen äidin kanssa, toinen on hieman hankalampi(ei minulle koskaan ole tehnyt mitään, mutta jättää lapset ulos pakkaseen jos ei huvita hakea, asuvat maaseudulla missä on pitkä matka ystäville. Ensin lupaa hakea ja sitten ei hae kuitenkaan. Sitten poika(melkein 14) soittaa itkien isälleen että äiti ei tule hakemaan joten pitää kävellä pimeää maantietä, jossa ei ole kävelytietä pitkin kotiin n. 10-15 km) Lapsia heillä 3.
Mutta toka vaimo jolla on yksi lapsi mieheni kanssa, on kiittänyt minua monesti ja arvostaa minua. Hän ymmärtää minua hiukan paremmin kuin eka vaimo koska on ollut myös äitipuoli.
Hän ei vain silloin osannut asettua siihen rooliin, joten kait halusi helpottaa minun tietäni. Hän antoi minulle englanninkielisen kirjan Single girl's guide to marry a man, his kids and ex-wife. Siitä on ollut paljon apua. Se on huumorintajuinen ja sen on kirjoittanut ihminen joka on ollut äitipuoli melkein 20 vuotta. Hänen ensimmäinen vuotensa oli melkoisen vaikea koska oli uranainen, eikä juurikaan kokemuksia lasten hoidosta
.
Minulla on ehkä ollut helpompi asettua omaan rooliini, koska olen hoitanut lapsia aiemmin ja tulen hyvin toimeen lasten kanssa. Rauhallisuus ja huumori ovat hyvä lisä.
Pari asiaa jotka aiheuttavat surua joillekin. Lapsia voi rakastaa, mutta se ei ole koskaan sama kuin biologinen side ja se pitää muistaa. Lapset valitsevat automaattisesti omat biologiset vanhempansa äitipuolen yli (jollei sitten äiti ole täys hirviö, kai niitäkin poikkeuksia on). Mutta siis pääasiassa lapsen lojaalius kuuluu vanhemmille.
Sekin satuttaa joskus ettei lapsi ole oma. Se tekee kovin kipeää, etenkin jos haluaa oman lapsen mutta ei ole niin onnekas(minulla on yritys päällä ja exä toivotti onnea ja tarjoutui auttamaan lastenvaateasioissa yms jos onni käy..
Kiusaavia exiä vastaan minulla ei ole antaa neuvoja, kun kummatkaan eivät kiusaa minua. Ensimmäinen tosiaan on vain epäreilu omille lapsilleen, jotka mieheni kanssa on saanut. Tyttärelleen joka on hänen nykyisen miehensä , hän on ystävällisempi. Isäpuoli on kuulemma ankarahko ja ehkä käyttää fyysisiä otteita. Tästä meillä ei ole varmaa tietoa, vain lasten sana. Mutta neuvoja tiivistetyssä muodossa.
1. Omat säännot teidän talossa, äidin säännöt äidin talossa
2. Sinä olet aikuinen, joten opettele myös sanomaan jos et pidä jostain mitä lapsipuolet tekevät tai eivät tee, mutta älä odota muutosten tapahtuvan heti. ja kompromissit ovat parhaita.
(minulle tämä on ollut hankalaa koska ovat asuneet täällä ennen minua tunne itseni altavastaajaksi siinä suhteessa, heillä on jo omat tapansa tässä talossa, isänsä ei myöskään oikein saa teinipoikia korjaamaan jälkiään joten talo on aina täyskaaos lapsiviikonlopun jälkeen) Haluaisin uuden asunnon, jolloin saisin tunteen siitä että asunto on myös minun.
3. Anna heidän lähestyä sinua, ole rehellinen ja avoin. Jos he kiusaavat tms. silloin pitää tietenkin neuvotella tilanteesta ja isän/äidin sanoa lapsille että sinulla on aikuisen oikeus talossa ja sinä määräät kun hän ei ole paikalla. Mutta opettele myös itse kasvattamaan ihosi paksuksi. Jos he tuntevat että saavat äidiltään tai isältään enemmän huomiota jos käyvät sinua mollaamaan, he käyttävät sen tilaisuuden.
4. varo sokerikuorrutettuja puheita, jos he haluavat jotain he saattavat koittaa sen ihmisen kautta joka ei vielä tiedä metkuja..Eli ovat mielin kielin jottas puhut kumppanisi ympäri johonkin.
5. Mikään ei valmista sinua tunnekuohuihin joita tunnet, kun mietit mikä olet lapsen elämässä. Suurelle osalle tulee jonkilainen identiteettikriisi. Mutta jos olet onnekas ja tulet toimeen exien kanssa, lapset voivat olla onnellsia että on monta aikuista jotka välittävät, sinulla on silloin etu itse luoda oma roolisi heidän elämässään. Jonkinlainen apuvanhempi ja tukihenkilö on mitä itse olen tuntenut. Minulle ensin oli jotenkin kovin hankalaa että olen ystävystymässä ex-vaimon kanssa, mietin että mitä metkuja on mielessä yms. Etenkin historian tuntien, kun ero ei ollut kaunis. Mutta hän selkeästi on ymmärtänyt että hyvät välit on helpommat meille kaikille. Pieni poika on onnellinen koska hänellä on rakastava äiti ja isä ja vara-äiti. Minulle suuri arvostuksenosoitus lapsen äidiltä oli että hän käytti sanaa co-mom. Minä pidän hänestä ja hän minusta. Asumme ulkomailla ja mieheni on kotoisin toisesta maasta.
Rakastan tätä suurta perhettä, ja joskus on melkoista vuoristorataa, mutta tämä kasvattaa ihmisenä paljon. En enää osaa kuvitella elämää ilman lapsipuolikkaitani enkä varsinkaan miestäni. Toivon kaikille ok-exiä jotta tämä tie olisi helpompi. Helpompaa on varmaankin ottaa mies jolla ei ole lapsia, mutta silloin olisi tätä kokemusta köyhempi ja tämä on vain antanut minulle halun saada omakin lapsi joukon jatkoksi.
huh.Mksi sekaannutte toisiin perheisiin,mieheen,jolla on lapsia.Tai naiseen,jolla on lapsia.Lapset eivät koe olevansa koskaan oikein kotona,jos siella on aina "vieras".Luulen,että näistä tulee suurin osa syrjäytyneistä lapsista.
No just sen tähden uudet suhteet sekaantuu, jotta toisten perheet menee sekaisin. Se on päämääränä, saada isättömiä lapsia, yksinhuoltaja äitejä, jotta tuntisi itsensä paremmaksi. Nainen on naiselle susi, ja mikä onkaan mukvampaa kun nähdä toisten kärsimys, ja lapset on hyvä kohde
Just niin, tahallaan vaan menin sotkemaan kaikkien ihmisten elämää kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Että te katkerat ex-vaimot olette ihania. Haluatte ilmeisesti pitää miehen varpaillaan ja tossun alla uhkailemalla ja käyttää hyväksi vedoten aina lapsiin, mitä tahansa haluattekin.
Rakastuin mieheeni osin varmasti millainen hän on lastensa kanssa. Oli erosta pari kolme vuotta ja sen jälkeen ei ollut ketään, joten eivät kaikki erot ole samanlaisia. Toki olin huolissani että miten lapset minuun suhtautuvat. Jos olisi mennyt huonommin, en olisi jäänyt. Ja nämä lapset eivät ainakaan ole isättömiä.
Lapset näyttävät kyllä olevan kotonaan meilläkin, kun halaavat ja tulevat aina kyselemään mitä teen ja neuvoja kysyvät, ovatpa jopa sanoneet pitävänsä musta, en ole enää "vieras". Aluksi toki olivat arkoja edellisen äitipuolen jäljiltä, koska kuten aiemmin totesin se ei oikein sopinut hänelle.
Kumpi on parempi uusperhe jossa rakastetaan lapsia vaiko yhdessä olevat biologiset vanhemmat jossa lasta pilkataan ja hakataan? Minä luulen että ne syrjäytyneet lapset tulevat perheistä joissa heitä ei rakasteta ja kannusteta.
Neljä vuotta olin miehen kanssa jolla kaksi lasta, itselläni ei lapsia. Viimeinen vuosi asuttiin yhdessä. Ei siitä mitään tullut, joten muutin pois. En suosittele uusioperhe elämää kenellekkään. Kannattaa miettiä tosi tarkkaan, koska helppoa ei tule olemaan.
On lapsillekin parempi kun ei ole niitä vieraita isän naisia sotkemassa heidän yhteistä aikaa.
Lapsille on tärkeää olla vaan isän kanssa, ei siinä isän esiliinoja kaivata.