Kuulin tänään, että eräs perhetuttumme on kuollut eilen päivällä. Keskustelimme mummoni kanssa asiasta ja jotenkin siirryimme puhumaan kaikkea hengistä ja tuonpuoleisesta. Kysyin mummolta, onko hän koskaan kokenut mitään erikoista. Hän kertoi, että vuosi ennen pappani kuolemaa tapahtui jotain outoa. Pappani oli ollut jo pitkään huonossa kunnossa. He olivat kahdestaan mökillä. Pappa oli tavalliseen tapaansa sängyssä makaamassa, kun mummoni lähti käymään kyläkaupassa.
Kun hän tuli takaisin, pappa kysyi, ketä ne ihmiset olivat jotka kävivät äsken hänen luonaan. Mummo ihmetteli, että ketkä ihmiset. Pappa kertoi, että hänen luonaan oli käynyt kaksi naista ja kaksi miestä, joilla oli mustat vaatteet. He olivat tulleet ovesta sisään puhumatta mitään ja asettuneet seisomaan papan sängyn ääreen. Yksi oli kuulemma tuijotellut keittiöön, toinen tätini maalaamaa taulua. He eivät koko aikana olleet puhuneet mitään. Sitten, juuri vähän ennen kuin mummoni astui ovesta sisään, nelikko oli kävellyt ovesta ulos. Mummo ei ollut nähnyt ketään, ja luulisi, että jos joku oikeasti olisi käynyt mökissämme, olisi mummoni nähnyt tämän, koska mökkimme sijaitsee metsän keskellä pitkän tien päässä järven rannalla. Hahmojen olisi siis pitänyt kaiken järjen mukaan tulla mummoani vastaan kävelytiellä.
Mummo kävi kyselemässä naapureiltakin, olivatko he nähneet mitään. Kaikki vastasivat kieltävästi.
Puolen vuoden päästä, puoli vuotta ennen papan kuolemaa, mummo oli mökin saunasta hakemassa vettä. Kun hän astui saunasta kuistille, hän kuuli omituista kellon kilinää. Hän ajatteli kuulleensa harhoja. Hän jatkoi matkaa mökin sisälle keittiöön. Hän kuuli saman kilinän keittiön nurkassa. Hän kertoi säikähtäneensä ja ajatelleensa, että sen on pakko olla merkki jostakin. Hänellä pyöri tämä kellon kilinä mielessä aina papan kuolemaan asti.
Myöhemmin sukulaiseni syntymäpäivillä oli mökillä useampi henkilö. Osa oli ulkona, osa sisällä. Sisällä olijat olivat kuulleet omituista raapimista mökin hirsien ulkopuolelta. Kuulemma se kuulosti, kuin karhu olisi raapinut seinää. He menivät katsomaan tätä seinää, mutta eivät nähneet mitään, edes jälkiä maassa tai seinässä. Tämän saman raapimisen on kuullut myös eräs toinen sukulaiseni ollessaan yksin mökillä. Hän ei silloin tiennyt että sitä on kuulunut ennenkin.
Minä itsekin olen lapsena kuullut jotain outoa. Pelasimme mummoni siskon kanssa kaikessa hiljaisuudessa korttia mökkimme keittiön pöydän ääressä. Mummo oli saunassa lämmittämässä kiuasta. Kesken kortin peluumme kuulimme outoa laulun tapaista, joka kuulosti puolittain hyräilyltä. Kuulosti, kuin se olisi tullut lattian alta. Mummoni sisko kysyi minulta, että kuulinko tuon äänen, ja vastasin myönteisesti. En oikein erottanut, kumman sukupuolen laulua se oli. Kun mummo tuli sisälle mökkiin, kysyimme, että lauloiko hän saunassa. Hän vastasi kieltävästi, ja ihmetteli miksi kysymme moista, sillä hän ajatteli että tiedämme miten huono lauluääni hänellä on.
Tämä mummoni sisko on myös kerran kuullut hirsiseinien takaa sen kuuloista ääntä, kuin joku latoisi polttopuita seinää vasten. Seinän takana tosiaan on jo valmiita kasoja polttopuita, ja siihen uuden puut yleensä ladotaan. Mummo oli kuitenkin etukuistilla perkaamassa marjoja, eikä mökillä ollut ketään muita. Tällekään äänelle ei ole löytynyt minkäänlaista selitystä.
Mökin iästä sen verran, että pappani rakensi sen itse silloin kun äitini oli pieni eli luultavasti joskus 70-luvun alussa. Tontti tosin on aiemmin kuulunut jollekin naiselle. Enoni on löytänyt kasvimaaltamme todella vanhan hevosen- tai poninkengän, eli naisella on ehkä ollut eläimiä. Muuta en paikasta tiedä.
Mitä mieltä olette kaikesta tästä?
Kun hän tuli takaisin, pappa kysyi, ketä ne ihmiset olivat jotka kävivät äsken hänen luonaan. Mummo ihmetteli, että ketkä ihmiset. Pappa kertoi, että hänen luonaan oli käynyt kaksi naista ja kaksi miestä, joilla oli mustat vaatteet. He olivat tulleet ovesta sisään puhumatta mitään ja asettuneet seisomaan papan sängyn ääreen. Yksi oli kuulemma tuijotellut keittiöön, toinen tätini maalaamaa taulua. He eivät koko aikana olleet puhuneet mitään. Sitten, juuri vähän ennen kuin mummoni astui ovesta sisään, nelikko oli kävellyt ovesta ulos. Mummo ei ollut nähnyt ketään, ja luulisi, että jos joku oikeasti olisi käynyt mökissämme, olisi mummoni nähnyt tämän, koska mökkimme sijaitsee metsän keskellä pitkän tien päässä järven rannalla. Hahmojen olisi siis pitänyt kaiken järjen mukaan tulla mummoani vastaan kävelytiellä.
Mummo kävi kyselemässä naapureiltakin, olivatko he nähneet mitään. Kaikki vastasivat kieltävästi.
Puolen vuoden päästä, puoli vuotta ennen papan kuolemaa, mummo oli mökin saunasta hakemassa vettä. Kun hän astui saunasta kuistille, hän kuuli omituista kellon kilinää. Hän ajatteli kuulleensa harhoja. Hän jatkoi matkaa mökin sisälle keittiöön. Hän kuuli saman kilinän keittiön nurkassa. Hän kertoi säikähtäneensä ja ajatelleensa, että sen on pakko olla merkki jostakin. Hänellä pyöri tämä kellon kilinä mielessä aina papan kuolemaan asti.
Myöhemmin sukulaiseni syntymäpäivillä oli mökillä useampi henkilö. Osa oli ulkona, osa sisällä. Sisällä olijat olivat kuulleet omituista raapimista mökin hirsien ulkopuolelta. Kuulemma se kuulosti, kuin karhu olisi raapinut seinää. He menivät katsomaan tätä seinää, mutta eivät nähneet mitään, edes jälkiä maassa tai seinässä. Tämän saman raapimisen on kuullut myös eräs toinen sukulaiseni ollessaan yksin mökillä. Hän ei silloin tiennyt että sitä on kuulunut ennenkin.
Minä itsekin olen lapsena kuullut jotain outoa. Pelasimme mummoni siskon kanssa kaikessa hiljaisuudessa korttia mökkimme keittiön pöydän ääressä. Mummo oli saunassa lämmittämässä kiuasta. Kesken kortin peluumme kuulimme outoa laulun tapaista, joka kuulosti puolittain hyräilyltä. Kuulosti, kuin se olisi tullut lattian alta. Mummoni sisko kysyi minulta, että kuulinko tuon äänen, ja vastasin myönteisesti. En oikein erottanut, kumman sukupuolen laulua se oli. Kun mummo tuli sisälle mökkiin, kysyimme, että lauloiko hän saunassa. Hän vastasi kieltävästi, ja ihmetteli miksi kysymme moista, sillä hän ajatteli että tiedämme miten huono lauluääni hänellä on.
Tämä mummoni sisko on myös kerran kuullut hirsiseinien takaa sen kuuloista ääntä, kuin joku latoisi polttopuita seinää vasten. Seinän takana tosiaan on jo valmiita kasoja polttopuita, ja siihen uuden puut yleensä ladotaan. Mummo oli kuitenkin etukuistilla perkaamassa marjoja, eikä mökillä ollut ketään muita. Tällekään äänelle ei ole löytynyt minkäänlaista selitystä.
Mökin iästä sen verran, että pappani rakensi sen itse silloin kun äitini oli pieni eli luultavasti joskus 70-luvun alussa. Tontti tosin on aiemmin kuulunut jollekin naiselle. Enoni on löytänyt kasvimaaltamme todella vanhan hevosen- tai poninkengän, eli naisella on ehkä ollut eläimiä. Muuta en paikasta tiedä.
Mitä mieltä olette kaikesta tästä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näitä asioita ei ennen tarvinut selittää kuin lapsille.... mutta nykyaika on ihmeellistä, monellakin tapaa, näköjään aikuisetkin tarvitsevat järkipuhetta:
Kummituksia ei ole olemassakaan! Ne ovat "satuolentoja".
Ymmärrän kantasi, mutta nämä asiat mietityttävät minua. Tuntuu jotenkin hassulta, että sukulaiseni valehtelisivat, ja itsekin kuulin äänen mökillä. Muistan sen tilanteen hyvin. Emme ole keksineet mitään luonnollista selitystä näille tapahtumille.
Olipas outo tarina, mutta uskon, että olet ihan tosissasi. Tapahtumat viittaavat kummitteluun, niitä on ollut monta ja ne ovat sattuneet monelle eri ihmiselle. Tarina mustapukuisista vierailijoista kuitenkin hämmästyttää minua. Hyvin sairaan tai kuolemaisillaan olevan ihmisen vuoteen äärelle voi toki ilmestyä edesmenneitä läheisiä eivätkä hekään puhu mitään. He eivät kuitenkaan ole mustissa vaatteissa ja vierailut tapahtuvat vain muutamia päiviä tai n. viikkoa ennen kuolemaa.
Myös kellon kilinä on aika erikoinen juttu. Liittyisiköhän se jotenkin mainitsemiisi hevosiin? Onhan lehmilläkin ollut ennen vanhaan lehmänkelloja. Laulaminen ja työnteon äänetkin tuntuisivat viittaavan paikan historiaan. Esim. vanhoissa kartanoissa saatetaan joskus kuulla juhlimisen ääniä. Raapimisäänet taas ovat hyvin yleinen ilmiö. Minullakin on niistä kokemusta eivätkä kovankaan raapimisen jäljet tosiaan näy missään. Ilmiö liittyy yleensä eläinhenkiin ja se on lyhytaikainen.
Mökin historia vaikuttaa ihan normaalilta. Sitä paitsi mökeillä kummittelee harvoin, koska kummitukset viihtyvät yleensä siellä missä on ihmisiä ja energiaa. Paikalla on kuitenkin voinut joskus olla tai sattua jotain erikoista. Ehkä hyvinkin kauan sitten. Minulle tulee mustista vaatteista mieleen 1900-luvun alun perhekuvat.
Jos mökillä on ihan normaali tunnelma ja se tuntuu viihtyisältä, niin syytä huoleen tuskin on. Muussa tapauksessa suosittelen rukoilemista, Psalmin 91 lukemista (löytyy netistä) ja ristiriipusten käyttämistä. Jos muu ei auta, pappi voi käydä siunaamassa paikan.