Tikku

Tässä pohdintasi kohde Astuvansalmella. Siihen on shamaani aikanaan jättänyt jälkensä historiassamme.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Astuvansalmen_kalliomaalaukset

Tuo aika, jolloin ihminen eli pyyntiaikaa onkin viattomuuden aikaa, mitä nyt veroitti ruuakseen riistaa ja mereneläviä.

Mutta jos siihen syventyy, miksi ei olisi, kun jokainen elollinen etsii ruokansa ja elinmahdollisuutensa?

Selviämisen laki siinä toimii, aivankuin nykyaikana, joskin puitteet ovat erilaiset.
Usein ihannoidaan menneisyyttä, se näyttäytyy romanttisena.
Mies metsästäjänä, luonnon armoilla elävänä, laajentaen pyyntialueitaan ryöstömatkoillaan pitkin maita ja meriä, tuoden sieltä vaimonkin saaliinaan.
Mikä tietenkin lajin kannalta olikin hyvä ratkaisu, jättäen usein jälkeensäkin sinne siementään.

Paljon monimutkaisempaa onkin elämä tänä päivänä, tässäkin nyt *muistitikun* avulla, voi loihtia menneisyyden kuvia, tuosta oliosta ihminen.

Jota kuvataiteessa lähestytään nöyrästi, - aiheista vaativin!

Palaan vielä aiheeseen elämä ja sen monimuotoisuus, niin hyvässä kuin pahassakin.
Tuo kirja, josta mainitsin jossakin välissä * Kasvien salaperäinen elämä* David Attenborough'in tuottamana, kertoo niin kiehtovasti symb
iooseista, eläimillä ja kasveilla!

Nuo meressä olevat korallit, jotka näyttävät kasveilta ovat eläimiä! Kuin viuhkamaisia pensaita haaroineen, joiden sisällä on pienet vihreät otukset, jotka ovat rakentaneet korallisuojuksen itselleen ja hyödyntävät levää ruuakseen.

Mutta kiehtovin on korallieläin, jolla on ruumiissaan sisällä kasvisyhdyskunta, joka tuottaa sen ruuan mitä eläin tarvitsee.

Tuo salainen *kasvimaa* tarvitsee vain auringonvaloa tuottaakseen ravintoa kantajalleen!

Niin monimuotoisen sopeutuvaa on elämä maapallolla, etten osaa epäillä, etteikö luonto hoida ihmisen räpellyksestä huolimatta elämän jatkumista maapallolla, pyyhkäisten ehkä pois epäonnistuneet luomuksensa, mutta elämä jatkuu ja kehittää uusiakin muotoja tarvittaessa :D

Tikusta on asiaa tehty usein kosiopuuhissa , mutta myös isoissa maailmankokoisissa asioissa. Rauhan ja hyväntekeväisyyden nimissä lähdetään "parantamaan" muka puhtain asein sellaisten maiden asioita, joissa on öljyä tai muita luonnonrikkauksia.

Suomessa ei tarvitse mennä kuin pari vuosisataa taaksepäin, kun jokapäiväisen ravinnoin saanti ja lämpimänä pysyttely olivat ainaista taistelua, ei tosiaankaan ollut suurella osalla kansaa mitään romanttista puhtoista alkukantaista elämää luonnon kanssa sopusoinnussa. Liekö sellaista aikaa maailmassa koskaan ollutkaan, aina on ollut riistäjiä ja riistettyjä, hyvinvoivia ja nälkäänäkeviä. Tuottaako maapallo koskaan tarpeeksi, että kaikille riittäisi kohtuullisen tasapuolisesti. Aina on löydetty tekosyitä holhoamiseen ja ahnehtimiseen.

Tikku löydetään hyvin toisen silmästä, mutta ei omasta malkaa. Miten hyvin se taas näkyy, kun etsitään kilvan syyllisiä EU-maiden sotkuihin. On omat kotoiset syyllisjahdit ja jälkiviisaiden poppoot, yhdessä paheksutaan kuorossa muitten maitten holtittomuutta . Ihan pienissä piireissämmekin meillä on raadollisesti tikkuja lihassa, asioita joiden annamme turhaan kalvaa ja syödä elämäniloa.

Ihan ekana minulle tuli mieleen "Tikusta siaa" Disneyn sarjakuvahamo Tiku. Nisäkkäiden nimistötoimikunta ehdotti kolmisen vuotta sitten uusia nimityksiä nisäkkäille. Suomessa peurat nimettiin asianmukaisesti, maamyyrästä tuli kontiainen. Hauskoja ehdotuksia olivat esimerkiksi rillilenko (silmälasilentäväkoira) tai vaikkapa jurumi (muurahaiskarhu) ja tikutaku (maaorava).

Tikku on kova sana!

Pohdintaan lisäväriä:

Ostakaa pikku
jäätelötikku

Näyttää maailma olevan tikun varassa kun näitä lukee.
Hyvähän se vaan on että on mitä lukee ajankuluksi, olen vaan yksinkertaisesti ihmetellyt kuinka kiinalaisten ja japanilaisten ruokailutikkuja ole vielä muistettu.
Kyllä niillä oppii syömään kun muutaman tunnin on yli 30 asteen kosteassa ilmassa kulkenut opastetulla retkellä vaikka Kielletyssä kaupungissa.
Parin viikon jälkeen olin jo niin innoissani tikuista/puikoista että ostin niitä nipun kotiinkin, no niillä lapsen lapseni leikkivät lopulta hiekkakasalla.

Mihin mahtuu hammastikku silläkin on suuri merkitys ruokailun jälkeen.
Harva antaa kaivella toisen omia hampaitaan joten omat hampaankolot kuntoon ettei rei'ity.
;-(

tikku paskassa, näitten poliitikkojen järki.

Voi voi mitähän Goethe tuohon sanoisi.

Asia tikuista voi laajeta Ameriikkaan asti, kuten Maiju Lassilan romaanissa "Tulitikkuja lainaamassa" tapahtui.

Tikku ei olekaan mikään mitätön juttu. Pitkää tikkua on vedetty monenkin suuren päätöksen tekemiseksi, vähemmän tärkeistä puhumattakaan.

Kymmentä tikkua laudalla on varmasti jokainen leikkinyt ja tikkunekkuja imeskellyt. Kansallisteatterin Willensaunassa menee koko perheen näytelmä "Kymmenen tikkua laudalla". Suosittelen.

Tikkurilan piruuttani googletin : Tikkuri 10 kappaleen mitta esim. oravannahkoissa. Kiihtelys on 4 tikkkuria.

sanotaan villapaitaa tikkuriksi.

Ei vain Päätalo. Tikkuri on tuttu pohjoisessa syntyneelle. Lapsuudessa villatakki oli aina tikkuri. Meillä se oli takki eikä paita, mutta joillakin alueilla sana tarkoittaa myös villapaitaa.

Päätalolla oli yhteinen nimitys jurnutajilla ja jankuttelijoilla, ne tikusteli.
Tikusteli Hermannikin monesti Riitulle,

Vielä on tikkukarkin tikku,

ja tikkuviina, joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.

Kyllä tykkään tämmöisestä kielellä iloittelusta ja tulin tekemään tikusta asiaa minäkin:

- aapistikku

- tikkutiistai

- sukkapuikkoja sanotaan myös tikuiksi

- tikata (sticka-verbi)

ketju

ei, kun tämä on tikku.

Tämä on s i t ä vie tikulla pois..

paha haju