Minulla aikuiset lapset. 29v. ja 25v.
Yksinhuoltaja lasten olessa 4,8vuotta ja 1,3vuotta heidän aikuisuuteensa asti.
Minulla ei ollut enkä edes katsellut "uutta" miestä.
Aina tapellaan rahasta ja lähimäiset meinaavat siihen pullaansa tukehtua,
kun eivät saa selvää MITÄ KAIKKEA se yksinhuoltaja nyt tienaakaan.
Minulla oli työ kaveri joka jankutti/jankutti eikä koskaan uskonnut tulojani,
elatusapua eikä etten saa/ei ole olemassa mitään eritys tukia.
Hän raivosi jopa siitä etten joutunnut maksamaan elatusavusta veroja koska se on tuloa, hänen mielestään.
(kuoli peräsuoli syöpää 52v halleluja)
(niin ja oma syy arvasin siinä niin käyvän kehotin menee lääkäriin pikkuserkun mies koki saman kohtalon.
Minä nyt oli sellainen YH ei voinnut kuunnella.)
Ajattelin jos keskenämme
Me yksinhuoltajat,
voisimme tukea ja jakaa
psyykisen puolen murheita
joita nämä rakkaat lähimäiset kateuksissaan niskaamme kaatavat.
Itse silloin aikoinaa olisin ollut kovasti keskustelu ja ystävän avun tarpeessa.
Suku tutavat ja muut ihmissuhteet etääntyi ja suhteet kuivui koska jopa tapaaminen olisi tarvinnut rahaa ainakin matkaan ja eipä budjetissa ollut.
Lapsista meni maksu silloin jopa Nyssessä.
Ei annetta tuon "ylikastin" änketä tänne joten jos teillä on haluja keskusteluun täällä keskustellaan.
Kaikkea ei ole pakko lukea joten....
Vaikka maailma muuttuu ehkä voisin antaa neuvoja ja tukea juuri sinulle kasvatin kuitenkin kaksi poikaa yksin.
Yksinhuoltaja lasten olessa 4,8vuotta ja 1,3vuotta heidän aikuisuuteensa asti.
Minulla ei ollut enkä edes katsellut "uutta" miestä.
Aina tapellaan rahasta ja lähimäiset meinaavat siihen pullaansa tukehtua,
kun eivät saa selvää MITÄ KAIKKEA se yksinhuoltaja nyt tienaakaan.
Minulla oli työ kaveri joka jankutti/jankutti eikä koskaan uskonnut tulojani,
elatusapua eikä etten saa/ei ole olemassa mitään eritys tukia.
Hän raivosi jopa siitä etten joutunnut maksamaan elatusavusta veroja koska se on tuloa, hänen mielestään.
(kuoli peräsuoli syöpää 52v halleluja)
(niin ja oma syy arvasin siinä niin käyvän kehotin menee lääkäriin pikkuserkun mies koki saman kohtalon.
Minä nyt oli sellainen YH ei voinnut kuunnella.)
Ajattelin jos keskenämme
Me yksinhuoltajat,
voisimme tukea ja jakaa
psyykisen puolen murheita
joita nämä rakkaat lähimäiset kateuksissaan niskaamme kaatavat.
Itse silloin aikoinaa olisin ollut kovasti keskustelu ja ystävän avun tarpeessa.
Suku tutavat ja muut ihmissuhteet etääntyi ja suhteet kuivui koska jopa tapaaminen olisi tarvinnut rahaa ainakin matkaan ja eipä budjetissa ollut.
Lapsista meni maksu silloin jopa Nyssessä.
Ei annetta tuon "ylikastin" änketä tänne joten jos teillä on haluja keskusteluun täällä keskustellaan.
Kaikkea ei ole pakko lukea joten....
Vaikka maailma muuttuu ehkä voisin antaa neuvoja ja tukea juuri sinulle kasvatin kuitenkin kaksi poikaa yksin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.